Miksi aina, kun nuoret tekevät jotain kiellettyä, siitä syytetään vanhempia ja kotikasvatuksen puutetta?
Miettikääpä itseänne teininä: montako kertaa jäitte tekemättä jotain ihan vain siksi, että vanhempanne olivat kieltäneet? Niinpä... Lisäksi on kehityspsykologinen fakta, että nuorten aivot ovat sellaisessa kehitysvaiheessa, joka altistaa kapinoinnille ja sääntöjen rikkomiselle. Nuoret eivät myöskään ole vielä täysin kykeneviä ymmärtämään tekojensa seurauksia, ja heillä on tapana pitää itseään kuolemattomina. Tästä johtuu esim. nuorten päätön kaahaaminen autolla, itsemurhapelit, junan raiteilla makaaminen.... Lopettakaa siis vanhempien syyllistäminen, kun ette selvästi asiaa ymmärrä. Ja voi tulla ikäviä yllätyksiä, kun se oma pikku kullannuppu tekeekin jotain päätöntä, kasvatuksesta huolimatta. Tätä asiaa on ihan tutkittu, ja tultu mm. siihen tulokseen, että nuorten toimintaan ja valintoihin vaikuttaa suurimmaksi osaksi kaveripiiri, ei kotikasvatus.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvattamisesta. Siis lasten. Kotikasvatus on juurrutettava lapsiin ennen murrosikää, jolloin tuo toilaulukausi alkaa. Silloin on jo myöhäistä, kun kaveripiiri tulee tärkeimmäksi kasvattajaksi.
Laita nyt vielä sädekehä pään päälle.
En saanu tehdä mitään mikä oli ankarasti kiellettyä tai siitä rankaistiin ankarasti.
Vierailija kirjoitti:
ja heillä on tapana pitää itseään kuolemattomina.
Se on just päinvastoin. Vaaran takiahan ne noita temppujaan just tekee! Ei olisi mitään jännitystä mennä makailemaan radalle, jos siinä ei ole mitään liikennettä esim.
Nuori tiedostaa tasan tarkkaan vaaran, mutta viis veisaavat siitä koska harkintakykyä ja empatiaa ei löydy pisaran vertaa kun toisessa vaakakupissa on kollegoiden huomio.
Itse, jos muistelen yläastetta/yläkoulua yms, niin kyllä ne oli "huonojen" perheiden lapset, jotka sekoili melkein poikkeuksetta.
Siis ongelmaperheiden lapsia, joissa oli insestiä, päihdeongelmia, pahoinpitelyä, nälkää jne. Kaikki muut saman ikäiset tiesivät nuo asia noista lapsista, ei ne olleet mitään salaisuuksia meille.
Ei se mitenkään sattumaa ole, että ne on tietynlaisista oloista, ja sitä tuolla kotikasvatuksella varmaan tarkoitetaan?
16-vuotiaan ihmisen kohdalla kasvatus on jo tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvattamisesta. Siis lasten. Kotikasvatus on juurrutettava lapsiin ennen murrosikää, jolloin tuo toilaulukausi alkaa. Silloin on jo myöhäistä, kun kaveripiiri tulee tärkeimmäksi kasvattajaksi.
Ei vain ole realistinen ajatus. Kasvatus ei ole aivopesua. Vanhemmat eivät voi siirtää omia ajatuksiaan lapsiinsa sellaisenaan. Jos oikeasti kuvittelet näin, mieti omaa lapsuuttasi ja nuoruuttasi. Suurin osa vanhemmista haluaisi, että lapset noudattaisivat heidän komennuksiaan, käskyjään ja kieltojaan, ja ennen kaikkea moraaliaan. Mutta näin ei tapahdu, ei tapahtunut edes silloin, kun kasvatus oli autoritäärisempää.
Kyllä mä ymmärrän, että on helppo ajatella, että vanhemmat ovat jotenkin kaikkivoipia. Tuollainen ajattelu ei rasita aivoja ollenkaan, se on vähän niin kuin yhdistäisi pisteitä numerojärjestyksessä. Sitten, kun alkaa lisäämään hieman realismia sinne mukaan, kuvio muuttuu ihan erilaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvattamisesta. Siis lasten. Kotikasvatus on juurrutettava lapsiin ennen murrosikää, jolloin tuo toilaulukausi alkaa. Silloin on jo myöhäistä, kun kaveripiiri tulee tärkeimmäksi kasvattajaksi.
Miten sitten selität sen, että tismalleen samalla tavalla kasvatettujen sisarusten teini-ikä voi olla aivan erilainen? Ei ihminen, lapsikaan, ole mikään ymmärtämätön nukke, jonka voi muovata sellaiseksi kuin haluaa ja pitää muuttumattomana koko loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Itse, jos muistelen yläastetta/yläkoulua yms, niin kyllä ne oli "huonojen" perheiden lapset, jotka sekoili melkein poikkeuksetta.
Siis ongelmaperheiden lapsia, joissa oli insestiä, päihdeongelmia, pahoinpitelyä, nälkää jne. Kaikki muut saman ikäiset tiesivät nuo asia noista lapsista, ei ne olleet mitään salaisuuksia meille.
Ei se mitenkään sattumaa ole, että ne on tietynlaisista oloista, ja sitä tuolla kotikasvatuksella varmaan tarkoitetaan?
On sekoilua ja sekoilua. Mä olin ihan hyvän perheen lapsi, mutta tein paljon kaikkea typerää, niin kuin tekin monet muutkin. En ollut mikään paatunut nuorisorikollinen tai päihteidenkäyttäjä, mutta kun nyt aikuisena mietin omia toilailujani, niin kyllä hävettää. Ja samalla ei: mä olin teini-ikäinen, en oikein osannut punnita tekojeni seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei vain ole realistinen ajatus. Kasvatus ei ole aivopesua. Vanhemmat eivät voi siirtää omia ajatuksiaan lapsiinsa sellaisenaan. Jos oikeasti kuvittelet näin, mieti omaa lapsuuttasi ja nuoruuttasi. Suurin osa vanhemmista haluaisi, että lapset noudattaisivat heidän komennuksiaan, käskyjään ja kieltojaan, ja ennen kaikkea moraaliaan. Mutta näin ei tapahdu, ei tapahtunut edes silloin, kun kasvatus oli autoritäärisempää.
Miten joku voi edes ymmärtää kasvatuksen näin väärin?
Kasvatus lapsen kohdalla tarkoittaa, että se lapsi oppii kasvattamaan omaa itsehillintää, harkitsemaan asioita jne.
Ei sitä, että aivopeset lapsen, vaan että lisäät hyvällä kasvatuksella sille ominaisuuksia, jotka auttaa sitä tekemään hyviä päätöksiä ja selviytymään.
Lapseni toilailevat vain kohtuudella, koska heidät on kasvatettu jo ennen murrosikää. Heidän kanssaan on keskusteltu syistä ja seurauksista. Murrosikäisenä seurauksia ei osattaisi hahmottaa, ellei oppia olisi jo valmiina selkäydintasolla!
Hyvä kysymys lapsilta vanhemmille; "teitkö sinä äiti koskaan...?". En tehnyt moniakaan vaarallsia asioita, vaan pyrin valistamaan niitä kavereita, jotka eivät olleet kotoaan oppia saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvattamisesta. Siis lasten. Kotikasvatus on juurrutettava lapsiin ennen murrosikää, jolloin tuo toilaulukausi alkaa. Silloin on jo myöhäistä, kun kaveripiiri tulee tärkeimmäksi kasvattajaksi.
Miten sitten selität sen, että tismalleen samalla tavalla kasvatettujen sisarusten teini-ikä voi olla aivan erilainen? Ei ihminen, lapsikaan, ole mikään ymmärtämätön nukke, jonka voi muovata sellaiseksi kuin haluaa ja pitää muuttumattomana koko loppuelämän.
Ongelmaperheissä sisaruksia kohdellaan aina eri tavoilla.
Yleensä on syntipukki, kultainen lapsi jne.
Sen takia tuo ei ole mikään todiste mistään, että samassa perheessä on täysin eri tavoilla toimivia lapsia.
Kasvatuksella lisätään lapsen itsehillintää, mutta myös opetetaan miksi ja mitä ei vain kannata kokeilla.
Se että ei itsekään ole kokeillut, mutta äidin luokkakaverille kävi niin, mutta se ei ollut vain hänen oma vikansa, vaan oli osuutta aikuisillakin, jotka... ja joillekin nuorille ei ole kehittynyt yhtä hyvää... ja ... ja ....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vain ole realistinen ajatus. Kasvatus ei ole aivopesua. Vanhemmat eivät voi siirtää omia ajatuksiaan lapsiinsa sellaisenaan. Jos oikeasti kuvittelet näin, mieti omaa lapsuuttasi ja nuoruuttasi. Suurin osa vanhemmista haluaisi, että lapset noudattaisivat heidän komennuksiaan, käskyjään ja kieltojaan, ja ennen kaikkea moraaliaan. Mutta näin ei tapahdu, ei tapahtunut edes silloin, kun kasvatus oli autoritäärisempää.
Miten joku voi edes ymmärtää kasvatuksen näin väärin?
Kasvatus lapsen kohdalla tarkoittaa, että se lapsi oppii kasvattamaan omaa itsehillintää, harkitsemaan asioita jne.
Ei sitä, että aivopeset lapsen, vaan että lisäät hyvällä kasvatuksella sille ominaisuuksia, jotka auttaa sitä tekemään hyviä päätöksiä ja selviytymään.
Totta kai! Mutta ei se silti tarkoita, että se lapsi käyttäytyisi aina hyvin, harkitsevasti ja muut huomioiden, kun kyseessä on kuitenkin keskenkasvuinen ihminen, jonka neurologinen kehitys on kesken.
(Viestissä, johon vastasin - sinun viestisi? - puhuttiin muuten kotikasvatuksen siirtämisestä lapseen. Viestissä ei avattu aihetta sen enempää, mutta se antaa kyllä aihetta olettaa, että kyseessä olisi autoritäärinen kasvatus.)
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksella lisätään lapsen itsehillintää, mutta myös opetetaan miksi ja mitä ei vain kannata kokeilla.
Se että ei itsekään ole kokeillut, mutta äidin luokkakaverille kävi niin, mutta se ei ollut vain hänen oma vikansa, vaan oli osuutta aikuisillakin, jotka... ja joillekin nuorille ei ole kehittynyt yhtä hyvää... ja ... ja ....
Niin, kyllä noita asioita kannattaa kertoa. Se on sitten eri asia, ottaako lapsi/nuori onkeensa. Mä en monessa asiassa ainakaan ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni toilailevat vain kohtuudella, koska heidät on kasvatettu jo ennen murrosikää. Heidän kanssaan on keskusteltu syistä ja seurauksista.
Näin juuri.
Olet hyvän vanhemmuuden ja kasvatuksen ytimessä, tuota tarkoitetaan hyvällä kasvatuksella.
Eli lapsen kanssa esim. keskustellaan syistä ja seurauksista, sitä opetetaan itse tekemään päätöksiä.
Huonoa vanhemmuutta on juurikin tämän ketjun yhdessä viestissä mainittu "lapsen aivopesu" noudattamaan vanhemman käskyjä.
Tuota eroa tarkoitetaan, kun keskustellaan hyvistä ja huonoista vanhemmista kasvatuksen kannalta, ja sen takia ihmiset pitävät törppöteini tyyppejä huonon kasvatuksen tuloksena, koska siinä näkyy juuri tuo ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vain ole realistinen ajatus. Kasvatus ei ole aivopesua. Vanhemmat eivät voi siirtää omia ajatuksiaan lapsiinsa sellaisenaan. Jos oikeasti kuvittelet näin, mieti omaa lapsuuttasi ja nuoruuttasi. Suurin osa vanhemmista haluaisi, että lapset noudattaisivat heidän komennuksiaan, käskyjään ja kieltojaan, ja ennen kaikkea moraaliaan. Mutta näin ei tapahdu, ei tapahtunut edes silloin, kun kasvatus oli autoritäärisempää.
Miten joku voi edes ymmärtää kasvatuksen näin väärin?
Kasvatus lapsen kohdalla tarkoittaa, että se lapsi oppii kasvattamaan omaa itsehillintää, harkitsemaan asioita jne.
Ei sitä, että aivopeset lapsen, vaan että lisäät hyvällä kasvatuksella sille ominaisuuksia, jotka auttaa sitä tekemään hyviä päätöksiä ja selviytymään.
Totta, mutta silti olet naiivi jos kuvittelet, että lapsesi on jotenkin suojassa huonoilta valinnoilta vain koska sinä olet niiiiin erinomainen kasvattaja...
Jos nyt itse muistelen omia kouluaikoja, niin pahimmat riehuvat lapset olivat aina niitä yksinhuoltajien lapsia poikkeuksetta. Huoltaja oli liian väsynyt omista töistään, joten aikaa varsinaisesti laittaa "rajoja" lapsellensa ei ollut.
Hyvin kasvatettu lapsi ottaa yhteen vanhempiensa kanssa, mutta käyttäytyy aina vähintään kohtuullisen hyvin kodin ulkopuolella. Vanhempien tehtävä on ottaa kasvattajina kaikista tärkein rooli lapsen elämässä!
Vierailija kirjoitti:
Itse, jos muistelen yläastetta/yläkoulua yms, niin kyllä ne oli "huonojen" perheiden lapset, jotka sekoili melkein poikkeuksetta.
Siis ongelmaperheiden lapsia, joissa oli insestiä, päihdeongelmia, pahoinpitelyä, nälkää jne. Kaikki muut saman ikäiset tiesivät nuo asia noista lapsista, ei ne olleet mitään salaisuuksia meille.
Ei se mitenkään sattumaa ole, että ne on tietynlaisista oloista, ja sitä tuolla kotikasvatuksella varmaan tarkoitetaan?
Eikö tule mieleen, että kyseiset lapset varmaan oireilevat enemmän sitä elämäntilanteen aiheuttamaa pahaa oloa, eihän tuossa ole mistään kasvatuksesta kyse?
Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvattamisesta. Siis lasten. Kotikasvatus on juurrutettava lapsiin ennen murrosikää, jolloin tuo toilaulukausi alkaa. Silloin on jo myöhäistä, kun kaveripiiri tulee tärkeimmäksi kasvattajaksi.