Appiukko paheksuu rahankäyttöämme
Elikkäs miehen vanhemmat käyvät meillä suhteellisen usein( n.2krt/vko) ja minua ärsyttää aivan suunnattomasti miehen isän pakkomielle siihen että kaikki on ostettava mahdollisimman halvalla. Esim meillä oli fazerin karjalanpiirakoita niin hän sitten valitti miehelle että miksi maksamme merkistä kun vaikka rainbowin karjalanpiirakat ovat ihan yhtä hyviä(eivät muuten ole). Kun mieheni oli ostanut uuden iphonen niin hän suuttui pojalleen tästä että miten pystyy tuhlaamaan ja kun hän olisi saanut jostain kiinankaupasta hyvän huawein niin ja niin halvalla. Lähes joka kerta kun hän on meillä moittii hän meitä ainakin kerran jostain liian kalliista tuotteesta, voiko tällaisestä sanoa suoraan, että kiitos mutta emmeköhän me aikuiset ihmiset itse päätä minkä hintaisia tuotteita ostamme? Ainiin joo lisäksi rahtaavat meille vielä aina kaiken näköistä alennuskrääsää josta sitten pitää esittää olevansa kiitollinen..
Kommentit (21)
Olin sanomassa samaa, että ostatte appiukolle hänen toivomiaan tuotteita ja itsellenne sitten mitä haluatte. Muu marina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sekä vähemmän vierailuja. Pakkolahjoja ette ota vastaan.
Juu ei tuollaista tarvitse kuunnella voitte sanoa suoraan että ette jaksa kuunnella valitusta, tai sitten vain harvennatte heidän vierailujaan senverran että ei tarvitse ainakaan viikoittain tuollaista kuunnella.
Hienoa mammat, tsemppaatte ap:tä päättämään omasta narinoitten kuuntelmisesta ja samalla ohjeistatte elämään tavallanne. Mitä kaksinaismoralismia.
Kyllästynyt kirjoitti:
Elikkäs miehen vanhemmat käyvät meillä suhteellisen usein( n.2krt/vko) ja minua ärsyttää aivan suunnattomasti miehen isän pakkomielle siihen että kaikki on ostettava mahdollisimman halvalla. Esim meillä oli fazerin karjalanpiirakoita niin hän sitten valitti miehelle että miksi maksamme merkistä kun vaikka rainbowin karjalanpiirakat ovat ihan yhtä hyviä(eivät muuten ole). Kun mieheni oli ostanut uuden iphonen niin hän suuttui pojalleen tästä että miten pystyy tuhlaamaan ja kun hän olisi saanut jostain kiinankaupasta hyvän huawein niin ja niin halvalla. Lähes joka kerta kun hän on meillä moittii hän meitä ainakin kerran jostain liian kalliista tuotteesta, voiko tällaisestä sanoa suoraan, että kiitos mutta emmeköhän me aikuiset ihmiset itse päätä minkä hintaisia tuotteita ostamme? Ainiin joo lisäksi rahtaavat meille vielä aina kaiken näköistä alennuskrääsää josta sitten pitää esittää olevansa kiitollinen..
Oletteko appiukolle jotain velkaa? Jos ette niin käske pitää turpansa kiinni. Se on sun koti ja siellä mennään sun/teidän säännöillä. ruttuturpa on vain ja ainoastaan vieraana. Jos ei miellytä niin voi venytellä pennejä ihan omassa kodissaan.
Älä päästä niitä teille. Sun ei tarvitse kuunnella heitä, ne on sun rahoja nyt!
Appiukko ei ole sisäistänyt, että olette ihan aikuisia ihmisiä, jotka päättävät asioistaan itse. Pitää teitä lapsina, jotka tarvitsevat kaikessa vielä ohjausta. Aika monelle vanhemmalle tilanne on kasvun paikka. Toivottavaa kuitenkin olisi, että ilman isoa riitaa selviydyttäisiin. Sopu kuitenkin parempi kuin kokonaan välit poikki.
Ihan hyvin voi sanoa, että ette halua puhua raha-asioista jos niistä kuuleminen ärsyttää.
Mulla anoppi samanlainen, erityisesti jos lapselle ostaa jotain. Aina sanomassa, että nyt ette sitten osta enää mitään lapselle, sillähän on vaatekaappikin ihan täynnä.
Ilmeisesti olettaa, että lapsen kasvu loppuu kaksveenä :) ja vauvahelistin riittää kouluikään asti.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tuo on kyllä todella ärsyttävää. Meillä aina kun anoppi kuulee, että olemme lähdössä perheenä matkalle, eka kommentti on "tuo on kyllä liian kallis kohde" "sitten täytyy mennä paikkaan X, ei Y, Y on niin kallis" "onko teillä muka varaa tuohon" jne. Anoppi on muuten ihan mukava ja normaaliälyinen ihminen, joten tuo todella pomppaa silmille, kun se on aina se eka välitön reaktio häneltä.
Ja appivanhemmat eivät todellakaan millään tavalla kustanna elämäämme, emmekä ole koskaan pyytäneet heiltä mitään. He ovat myös varakkaita, ja meilläkin on hyvät tulot, joten en ymmärrä tuota paniikkia matkojen hinnoista.
Meillä appivanhemmat meuhkasi ja meuhkasi, kun mikään tarjoamamme ruoka ei kelvannut. Esim kerran tulivat yllättäen käymään, kun olimme tunnin pääsyä lähdössä kolmen viikon matkalle ja ruokakaapit luonnollisesti tyhjähköt. Anoppi itki, miten näännytän hänen poikansa nälkään.
Aloimme viedä heidät ulos syömään. Siitä nousi järjetön poru, miten tuhlaan heidän poikansa rahat ravintoloihin.
HUOH.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä todella ärsyttävää. Meillä aina kun anoppi kuulee, että olemme lähdössä perheenä matkalle, eka kommentti on "tuo on kyllä liian kallis kohde" "sitten täytyy mennä paikkaan X, ei Y, Y on niin kallis" "onko teillä muka varaa tuohon" jne. Anoppi on muuten ihan mukava ja normaaliälyinen ihminen, joten tuo todella pomppaa silmille, kun se on aina se eka välitön reaktio häneltä.
Ja appivanhemmat eivät todellakaan millään tavalla kustanna elämäämme, emmekä ole koskaan pyytäneet heiltä mitään. He ovat myös varakkaita, ja meilläkin on hyvät tulot, joten en ymmärrä tuota paniikkia matkojen hinnoista.
Teillä sentään hyväksytään jotkut matkat :D meillä anoppi räjähti epäuskoiseen nauruun kun puhuttiin, että lapselle hommataan passi. Kun kysyin, että mitä hassua siinä on niin totesi, ettei lapsiperheet voi matkustaa minnekkään kun se maksaa.
Edes risteilylle ei saisi mennä vaan elää harmaata arkea päivästä toiseen ilman mitään ylimääräistä.
Meillä oli ihan toisenlainen kokemus. Elettiin yhdessä vaiheessa toimeentulotuella ja työttömyyspvrahalla. Miehen vanhemmat eivät uskoneet, että meillä ei ole ylimääräiseen varaa. Kuten ostella edes alennuksesta merkkivaatetta, mocca mastereita, omaa asuntoa ym. He sanelivat meille kaikkia kalliita tuotteita, joita meidän olisi pitänyt ostella. Heidän mielestään meillä oli rahaa vaikka muille jakaa!
Se meni sitten siihen, että alkoivat meille valitella kuinka heillä ole ikinä rahaa mihinkään. Kävivät matkoilla ulkomailla, asuvat omassa asunnossaan (nyt velaton), uusi auto, vaihtavat 2 vuoden välein, heillä menee myös ruokaan enemmän rahaa kahdestaan kuin meillä nyt 5 henkisenä perheenä (huom! Emme enää ole tukien varassa, eli siitä ei tarvitse tulla huomauttelemaan).. Ja meidän olisi pitänyt heille maksella bensoja ym kun on kallista meillä käydä.
Mies kyllästyi tähän ja lakkasi itse pitämästä yhteyttä, ei jaksanut enää kuunnella tuota. Ehkä teidänkin ap kannattaisi jatkossa pitää vähemmän yhteyttä? Saattavat toki ottaa nokkiinsa, mutta onko se paha asia, jos nyt heidän vierailut vain ärsyttävät?
Minulla oma äitini samanlainen ja varsinkin kun meidänkin perhe matkustaa paljon niin aina kauhea poru kun ”on tuollalailla rahaa törsäillä” ja pitäisi kuulemma laittaa rahat hyväntekeväisyyteen ja loput säästöön. Itse vain totean että joo o eikö pitäis olla ihan kiva juttu että lapsenne on senverran hyvätuloinen että on tällä tavalla varaa törsätä ??
Ei varmaan voi sanoa koska ette ole sitä sanoneet. Kärsikää vaan kunnes kasvatte aikuisiksi ja osaatte tehdä omia päätöksiä eikä moisia mitättömiä juttuja tarvitse tuoda suuremman yleisön ihmeteltäväksi.
Jospa ne ovat oikeasti huolissaan tuhlailuistanne, onko pakko kehua kalliin puhelimen ostoa, jos sillä pahoittaa toisen mielen.
Jos teillä on varaa, eikä huolta huomisesta, niin voi appiukkoa rauhoittaa, että kyllä nämä ylelliset piirakat maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä todella ärsyttävää. Meillä aina kun anoppi kuulee, että olemme lähdössä perheenä matkalle, eka kommentti on "tuo on kyllä liian kallis kohde" "sitten täytyy mennä paikkaan X, ei Y, Y on niin kallis" "onko teillä muka varaa tuohon" jne. Anoppi on muuten ihan mukava ja normaaliälyinen ihminen, joten tuo todella pomppaa silmille, kun se on aina se eka välitön reaktio häneltä.
Ja appivanhemmat eivät todellakaan millään tavalla kustanna elämäämme, emmekä ole koskaan pyytäneet heiltä mitään. He ovat myös varakkaita, ja meilläkin on hyvät tulot, joten en ymmärrä tuota paniikkia matkojen hinnoista.
Samat reaktiot puskee minunkin anopista heti kun kuulee, että ollaan ostamassa tai ostettu jotakin, tai menossa jonnekin. Tai ylipäätään tekemässä jotakin.
Opiskeleminen esimerkiksi on anopista ihan kauheata: mitään muuta ei saisi tehdä kuin käydä töissä ja tienata! Opiskeleminen on turhaa jos on jo jonkinlainen työ olemassa! Ja väsynyt saa olla vain työn vuoksi, ei muuten! Eihän hän itsekään ole ”opiskellut turhaan”!!
Täydellinen ihminen tekee ahkerasti työtä, ei ikinä osta itselleen mitään, kulkee vanhoissa (paikatuissa) vaatteissa, syö samaa ruokaa viitenä päivänä viikossa, kaatuu väsyneenä sänkyyn pitkän työpäivän jälkeen ja aloittaa aamulla saman oravanpyörän alusta. Siinäpä vasta täydellinen ihminen, kerta kaikkiaan!
Ja äitiyslomaa ei saa pitää yhtään minimiä pitempään: lapsi pitää viedä päiväkotiin heti kun mahdollista ja sitten heti töihin tienaamaan!
Kotieläimiäkään ei saisi hankkia: vievät vain aikaa ja rahaa. ”Eikä sitten voi ikinä enää lähteä minnekään”. Paitsi ettei lähteä voi muutenkaan minnekään, koska a) matkustaminen veisi vaan rahaa ja aikaa, ja b) tämä aika olisi pois työstä. Olisi siis turhaa ja kallista humputtelua, suoranaista rahan tuhlaamista hankkia eläimiä tai matkustella!
Ja muistettakoon, että anoppi ei halua osallistua lastenlastensa tai lasten eläimien hoitoon.
Omat vanhempani ovat hiljattain arvostelleet tuhlaamisesta, kun olemme ostaneet asunnon ja kesämökin. Olemme VIISIKYMPPISIÄ ja meillä riittää siihen rahat. Omat vanhempani aikoinaan halusivat mökin, mutta eivät koskaan hankkineet. Kai heitä alitajuisesti harmittaa, jos joku muu toteuttaa unelmiaan tai elää toisin kuin he itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä todella ärsyttävää. Meillä aina kun anoppi kuulee, että olemme lähdössä perheenä matkalle, eka kommentti on "tuo on kyllä liian kallis kohde" "sitten täytyy mennä paikkaan X, ei Y, Y on niin kallis" "onko teillä muka varaa tuohon" jne. Anoppi on muuten ihan mukava ja normaaliälyinen ihminen, joten tuo todella pomppaa silmille, kun se on aina se eka välitön reaktio häneltä.
Ja appivanhemmat eivät todellakaan millään tavalla kustanna elämäämme, emmekä ole koskaan pyytäneet heiltä mitään. He ovat myös varakkaita, ja meilläkin on hyvät tulot, joten en ymmärrä tuota paniikkia matkojen hinnoista.
Samat reaktiot puskee minunkin anopista heti kun kuulee, että ollaan ostamassa tai ostettu jotakin, tai menossa jonnekin. Tai ylipäätään tekemässä jotakin.
Opiskeleminen esimerkiksi on anopista ihan kauheata: mitään muuta ei saisi tehdä kuin käydä töissä ja tienata! Opiskeleminen on turhaa jos on jo jonkinlainen työ olemassa! Ja väsynyt saa olla vain työn vuoksi, ei muuten! Eihän hän itsekään ole ”opiskellut turhaan”!!
Täydellinen ihminen tekee ahkerasti työtä, ei ikinä osta itselleen mitään, kulkee vanhoissa (paikatuissa) vaatteissa, syö samaa ruokaa viitenä päivänä viikossa, kaatuu väsyneenä sänkyyn pitkän työpäivän jälkeen ja aloittaa aamulla saman oravanpyörän alusta. Siinäpä vasta täydellinen ihminen, kerta kaikkiaan!
Ja äitiyslomaa ei saa pitää yhtään minimiä pitempään: lapsi pitää viedä päiväkotiin heti kun mahdollista ja sitten heti töihin tienaamaan!Kotieläimiäkään ei saisi hankkia: vievät vain aikaa ja rahaa. ”Eikä sitten voi ikinä enää lähteä minnekään”. Paitsi ettei lähteä voi muutenkaan minnekään, koska a) matkustaminen veisi vaan rahaa ja aikaa, ja b) tämä aika olisi pois työstä. Olisi siis turhaa ja kallista humputtelua, suoranaista rahan tuhlaamista hankkia eläimiä tai matkustella!
Ja muistettakoon, että anoppi ei halua osallistua lastenlastensa tai lasten eläimien hoitoon.
Juuh, näitä on...mun anoppi ei myöskään millään ymmärtänyt MIEHEN hoitovapaalle jäämistä (minun jäämiseni ei aiheuttanut mitään ongelmaa) vaan soitteli useita kertoja, että kyllähän hän hoitaisi lapsen ettei miehen tarvitse, ajatelkaa sitä kauheaa rahan menetystä. Ei meinannut tajuta, että mies itse ehdottomasti haluaa olla vuoden lapsen kanssa kotona, eikä nää sitä mitenkään taloudellisena uhrauksena.
Tämä tapahtui sekä esikoisen että kuopuksen kohdalla, mutta enemmän kuopuksen koska silloin miehellä oli aika hyvin palkattu työ (ja on siis edelleen) ja anoppi ilmeisesti oikeasti laski niitä rahoja mitä mieheltä jäi nyt saamatta. Esikoisen aikaan oltiin niin pienituloisia että tällä ei ilmeisesti ollut väliä.
Siis mä luulen että hän ihan vilpittömästi uskoi, että mies jää kotiin pakosta vastahakoisesti rahansa uhraten, ja halusi auttaa, eli siinä mielessä pisteet hänelle. On myös mielellään omasta aloitteestaan hoitanut lapsiamme, mistä olen kiitollinen. Mutta vähän ärsyttää kun ei voi tajuta, että me (molemmat!) oikeasti ollaan haluttu olla niiden lasten kanssa kun ne on kerran hankittu. Ja se hillitön rahan arvostaminen ärsyttää myös.
Miksei appiukko kasvattanut poikaansa aikoinaan järkeväksi rahankäyttäjäksi? Turha se on inistä, jos huonot on jo housuissa. Toisaalta, pitääkö teidän pitää aina esillä uudet ostoksenne? Piirakat pois pussista ennen pöytään tuomista. Puhelin taskuun.
Tosin monet nykynuoret ovat liian avokätisiä rahan käytössä. Tuntuu, että huomispäivää ja ennalta arvaamatonta kulua ei oteta huomioon, kunhan raha riittää seuraavaan palkkapäivään.
Meillä EI SAA matkustaa. Äitini meni lastensuojeluun itkemään, miten lapsiani ei saa ottaa mukaan seminaarimatkalle. Että se on lapsille vaarallista. Itse ei ole koskaan ollut ulkomailla...
Tarjotkaa enskerralla appiukolle rainbown piirakoita ja syökää itse vieressä fazerin piirakoita.
Vähentäkää ihmeessä tuota kylään päästämisen tahtia. Väleissä on hyvä pysyä, mutta 2x viikossa on oikeasti paljon.