Ahdistava ystävä
Tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi, mutta en vaan enää jaksa. Tutustuin vähän huomaamattani töiden kautta asiakkaaseen vuosi sitten, ja meistä tuli ihan ok kavereita. Itse olen mieltänyt suhteemme kokoajan kaveruudeksi, mistään hyvästä ystävyydestä ei ole ollut omalta puoleltani kyse. Minulla on lapsuudesta ja nuoruudesta saakka monta läheistä ystävää, joiden seurasta nautin, heitä näen silloin tällöin. En koskaan ole ollut sen tyyppinen, että jaksaisin kokoaikaa tavata ketään, nautin omasta rauhasta, yksinolosta. Välitän kyllä ihmisistä ympärilläni, mutta suurimman osan ajasta vietän mieluummin lasteni kanssa, tai käyn läheisimmilläni; sisaruksilla ja vanhemmillani.
Noniin, koitan päästä asiaan. Eli tämä ahdistava kaverini. Hän on kyllä oikein mukava ihminen, ja meillä on yhteistä, en silti koe olevani kovin samanhenkinen hänen kanssaan. Nyt hänen käytöksensä on alkanut ärsyttämään todella paljon. Hän pyytelee kylään minua kokoajan. Joka päivä. Vaikka oltaisiin nähty maanantaina, hän suorastaan vaatii minua käymään taas tiistaina. Hän ei ymmärrä sanaa ei. Vaikka kerron olevani väsynyt tai muuta menoa tms, jatkaa hän jankutusta silti kunnes lakkaan vastaamasta.
Esimerkkikeskustelu
Hän: Tule käymään.
Minä: En jaksa tänään, kova päänsärkykin.
Hän: No minäpäs parannan sen. Saat lääkettä kun tulet.
Minä: Otin jo, ei auta. Katsotaan toinen pvä.
Hän: Minä tiedän mikä auttaa, juuri leipomani kakku. ;) laitanko kahvit tippumaan?
Minä: Haluan nyt vaan levätä. Palaillaan.
Hän: Saisit myös samalla tuon kirjan lainaan, jos tulet. ;)
Tällaista jankkaamista siis joka kerta. Ärsyttää. Mihin aikuinen ihminen tarvitsee toista kokoajan? Argh
Hän ostelee minulle kokoajan kaikkea. Myös lapsilleni ja meidän koiralle. Kotini lähes pursuaa hänen antamiaan tavaroita. "Ajattelin että tarvitsisit tällaista", "Tää oli niin sunnäköinen"! Kyse ei ole mistään pienistä jutuista, vaan hän oikeasti kuluttaa näihin rahaa. Hän varasi meille hänen rahoillaan kotimaan matkan, ei edes kysynyt minulta. En päässyt lähtemään, kuka hitto tuollaista tekee varmistamatta? Hän sitten joutui maksamaan varausmaksun turhaan.
Jos en vastaa, hän muka sattuu juuri ajamaan meidän talon ohi, ja tuppautuu käymään. Kuulen hänestä kokoajan, vääntää tikusta asiaa. On myös aina kovin huolissaan, jos minusta ei kuulu hetkeen.
Kutsuu minua ja lapsiani perheenjäseniksi.
Hän ei ole kovin yksinäinen, hänellä on pari muuta ystävää, siskonsa ramppaa hänen luonaan, hänellä on myös kolme lasta.
Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Sanoa suoraan, että älä ole niin takertuva? Kai se on pakko. Vai teenkö asiasta isomman numeron kun onkaan?
Mitenhän hän kestäisi, jos olisin parisuhteessa..
Kommentit (35)
Ei ole normaalia ihmisen käytöstä, ja ystäväsi takertuu sinuun aivan liikaa. Sinun täytyy sanoa ihan suoraan että lopettaa lahjomisen ja tavaroiden ostelun, sekä liiallisen takertumisen. En ihmettele yhtään jos ahdistaa.
Huh. Erikoista ja kiusallista. Voiko kysyä, millä alalla (suurinpiirtein) olet ja onko tämä kaveri vielä työpaikkasi asiakas?
Voisitko sanoa suoraviivaisesti mutta kohteliaasti, että sinulla on niin paljon menoja ja vierailuja, että sinun tulee karsia kaikki ylimääräiset kyläilyt jotta voisit keskittyä perheeseesi ja työhösi? Älä sano hänestä mitään negatiivista, vaan että sinun elämääsi ei mahdu nyt enempää? Fiksu ihminen ymmärtää silloin jättää välimatkaa kanssakäymiseen.
Olisi tärkeää harkita, voiko asiakassuhde olla ystävyys- tai kaverisuhde.
Olen itse yrittäjä, ja joidenkin asiakkaiden kanssa tulen todella hyvin toimeen ja kyläillään n. kerran- pari vuodessa puolin ja toisin, mutta en yrittäisi syventää ystävyyttä, niin kauan kun asiakassuhde on ajankohtainen.
Toi lahjominen myös kuvastaa sitä ja se matkan ostaminen menee jo yli.
Mistä tidät, että hällä on oikeasti muita kavereita?
Mulla on kaveri joka usein puhui ysävistään. Hänellä on kyllä oikeastikin "ystäviä", joskin itse luokittelen ystäävt ja kaverit erikseen. :S Eri läheiset ystävät ja sitten ne kamut, joita ei tunne läpikotaisin eikä ehkä ole tarviskaan. Hän kuitenkin puhui ystävistä jo yhden tapaamisen jälkeen.
No, aluksi tuntui niin sielunkumppanilta, kunnes tajusin että hän on samaa mieltä kanssani vaikkei ehkä oikeasti olisikaan ym. lapsellista. Taitaa peilata samalla tavoin kaikkia ihmisiä, odottaa jokaisesta uudesta tuttavuudesta vuosisadan ystävyyttä ja tahtoo olla kaikkien kaveri. Harmi vain että useimmat ihmiset eivät niinkään ole tuollaisia ja erottavat kyllä aidon teennäisestä.
Nyt tämä kaverini on sitten alkanut avautumaan, kun kukaan ei pyydä häntä mihinkään ja itse joutuu aina ottamaan yhteyttä.... No en ihmettele, hän pääsee AINA paikalle kun kysytään ja pyytää ennenkuin on saanut hengähtää. Minä ainakin tarvitsen omaa aikaa ja useita eri ihmisiä elämääni, hän tahtoo joka sekunti olla jonkun kanssa ja luulee, että tuollaiset mitä mainitsit (pyytää pyytämistään ja ostelee lahjoja) ovat ihmisten mielestä ihania tekoja, vaikka tosiasiassa suurin osa taitaa ottaa ne lähinnä ahdisteluna. Ja mielestäni ihminen ei vain kestä omaa seuraansa, lieneekö edes tuntee itseään, jos ei vietä aikaa omien ajatuksensa kanssa. Miten siis muutkaan voisivat tuollaista tuntea ja sietää????
Kuulostaa siltä, että "ystävälläsi" ei ole kaikki ihan hyvin. Itselläni ei sentään näin takertuva ystävä ollut mutta kuitenkin vähän samantyyppisestä kokemusta ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jo alussa osata nähdä merkit. On todella raskasta ylläpitää tällaista "ystävyyttä" esim. vuosikaudet. Toivottavasti sinä et tee samaa virhettä. Ensinnäkin sun täytyy laittaa rajat. Hän tuskin tulee käytöstä muuttamaan automaattisesti, vaan sinä toiminnallasi teet selväksi millaista käytöstä siedät ja jollei tämä tehoa niin katkaiset välit. Pahoin kyllä pelkään, että tämän tyyppisten ihmsiten kanssa ei voi olla "normaalissa määrin" yhteyksissä, vaan se on kaikki tai ei mitään. Luultavasti on takertunut sinuun, koska sinulta saa sen mitä muualta ei saa. Siedät hänen käytöstään ja takertuvaisuuttaan, joten hän takertuu sinuun yhä kovemmin.
Tällainen ei ole millään lailla terve ihmissuhde ja ennen pitkää se tulee vahingoittamaan sinua itseäsi, jollet nyt tee stoppia tolle.
Jos hän ensimmäisen kiellon jälkeen vielä mankuu sinua luokseen niin voit laittaa puhelimen äänettömälle etkä vastaa näihin aneluihin enää mitään. Olet jo kerran tehnyt selväksi niin sen pitäisi riittää. Jos hän taas tuppaa kylään ym. kysymättä niin voit sanoa olevasi kiireinen etkä päästä sisään. Lahjoja ym. ei tarvitse ottaa vastaan tai voit sanoa, että yrität muutenkin vähentää tavaraa ym. joten et kaipaa mitään ylimääräistä. Luultavasti näillä tavaroilla ym. yrittää "ostaa sinua", jos yrität etääntyä niin hänellä on jotain mihin vedota, että on ollut niin hyvä ystävä, kun on kaikkea jopa sulle ostellutkin. Eli etäännyt hänestä ja jollei se auta niin välit poikki.
Luultavasti hullu. Voi olla, että jossain vaiheessa muuttuu täysin ja alkaa vaatia sinulta kaikkea, koska on "ollut niin reilu ja tehnyt paljon" hyväksesi. Tällainen tyyppi on tullut nimittäin vastaan.
Et sinäkään ollut kovin jämäkkä tuossa esimerkkikeskustelussanne. Älä selittele, vaan sano suoraan, että kiitos kutsusta, mutta nyt ei sovi. Ja pyri lopettamaan puhelu (jos se on sellainen) mahdollisimman lyhyeen.
Ja kyllä, sanot ettei sovi ja jos jatkaa märinää, niin yksinkertaisesti et vastaa. Tuo oma kaverini on nyt löytänyt uuden ahdisteltavan, kun aloin vaivihkaa kieltäytyä kohteliaasti......
Kiitos vastauksista.
Tää on surullista, koska aluksi viihdyin hyvin hänen kanssaan, ja oli mukavakin välillä tavata. Nyt ärsyttää ajatuskin, on saanut minut tällä toiminnallaan aika kauaksi. Hänellä kun on vielä tapana syyllistää, jos en kyläile kokoajan. Kuinka hän nyt todella kaipaisi ystävää, ja hän on kyllä nyt tosi harmissaan kun ei ole juttukaveria. Nyt jopa näytti ekaa kertaa suuttumusta, kun kieltäydyin kyläilykutsusta. On kuulemma tympiintynyt.
Jotenkin huvittaa. Siis minä itse. En ole koskaan ollut mitään ylikäveltävää sorttia, sanonut aina asiat tosi suoraan, mutta tämän kohdalla en ole vielä hennonnut. Onhan se totta, että kai sitä jokainen aikansa saa käyttää kuten haluaa ilman kenenkään määräilyä tai mankumista.
Olin siis myyjänä eräässä pikkuputiikissa, jossa hän tapasi käydä. Ei siis mitään sen kummempaa. Onneksi vaihdoin työpaikkaa, sekin oli raskasta, kun hän ramppasi siellä töitäni häiritsemässä tämän tästä.
Ap
Lisäksi hän jotenkin kärkkyy kokoajan hyväksyntääni ja kehuja.
Tekee ruuan tai leipoo, odottaa aina kieli pitkällä vieressä mielipidettäni. Usein sanoo, että eikös hän olekin hyvä ystävä, kun hän teki sitä ja tätä. Puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. "Maija hoitaa, Maija kyllä hommaa sulle uuden pakastimen, älä huoli".
Mitä enemmän kirjoitan asiasta, sitä varmemmaksi tulen, että ei tämä normaalia ole. Ja helvetti että mua sitten ärsyttääkin tämä ihminen, en ole sitäkään ihan tajunnut aiemmin.
Ap
No hyi. Toi ystävä kuulostaa jo pelottavalta. Itse ottaisin etäisyyttä ja äkkiä.
Taitaa olla ihastunut suhun. Jos alkaa matkia sinua (tyyliäsi, miesmakua, sisustusta tms, niin peli on selvä, hänellä saattaa olla pakkomielle sinua kohtaan , hän haluaa olla sinä.)
Juokse pakoon äkkiä!
Jotkut narsistit myös manipuloivat tuolla tavoin aluksi, imartelevat ja kehuvat koko ajan. Sitten alkaa se saatananmoinen kiusaaminen, etkä pääse hänestä eroon. Hän haluaa, että ensin koukutut hänen seurastaan, sen jälkeen alkaa vainoaminen, paskanpuhuminen, jne. VARO!
Olet voittanut arvonnassa ns. ripustautujan
Muistuttaa paria tapausta kaveripiiristäni.
Toinen on normaalin rajoissa, supersosiaalinen ja aika itsekeskeinen. Jaksan häntä, koska hän on pitkäaikaisimpia ystäviäni, yleensä hauskaa seuraa eikä asu naapurissa. Hänen kanssaan auttoi, kun opin taikasanan. Hän jankkasi juuri kuten esimerkkidialogissa. Sanoin syitä miksi ei käy, yritin olla aina kohtelias. Kerran vastasin, että en HALUA tulla. Hän oli että ”Ahaa, et halua? Mutta se on hyvä syy, ok.” Ymmärsin, että kun sanoin muita syitä tyyliin päänsärky, hän yritti keksiä molempia tyydyttävän ratkaisun, joka johtaisi tapaamiseemme.
Toinen paljastui epävakaaksi persoonaksi, joka ensin ihaili minua ja olimme hänen mielestään best friends forever, sitten hän halusi muuttaa kanssani yhteen (!) ja kun kieltäydyin veti herneen nenään ja pani välit poikki. Epävakaan merkki on, jos ystäväsi alkaa suutahdella mitättömiltä vaikuttavista asioista ja kertoo monista poikki menneistä suhteistaan.
Jos tuntee toisen samanlaisen, joka tykkää erittäin tiiviistä kanssakäymisestä, heidät voisi esitellä toisilleen. Kiinnostaisi nähdä, rupeaako homma toimimaan vai onko juju siinä tavoittelemisessa.
Onhan näistä tehty elokuviakin mm. Nuori naimaton nainen.
Kuulostaa takertuvalta. Yritä päästä vähän eroon.