Oletteko ollenkaan tajunneet, miten turhaa tämä elämä on?!

niin turhaahan tämä kaikki silti on.



ap

eli miksi murehtia turhia. Kuolema tulee joka tapauksessa, mutta sitä ennen voi nauttia niin tuhansista eri asioista.

Mulla on ainakin ihan kivaa ja se riittää. Aivan sama vaikka ois turhaakin! Enkä minä kyllä ole ikinä edes ajatellut, että mun elämällä ois joku Suuri Merkitys Kaikkeudessa.

tottuu. Ja sitten kun pääsee yli siitä asiasta maailma muuttuu tavallaan kiinnostavammaksikin. Sitä tajuaa ettei kaikista asioista kannata olla hulluna etsimässä merkityksiä.

AP! Miksi sanot että elämä on turhaa?

Ei elämä ole turhaa.

Se on elämää. Vaikka olenkin kotiäiti, elän vain pienellä paikkakunnalla aina vain kotona.. olen valmistunut ammattiin v. tatti ja peppu ja sen jälkeen olen ollut " vain kotona" tehtäilemassa liudan lapsia.

Silti elämäni on minulle tärkeä. Olen synnyttänyt uutta elämää. Ihania vauvoja, ihania lapsia. Vauvoja, jota hymyilevät, vauvoja jotka tapailevat ensiaskeliaan, taaperoita, jotka harjoittelevat ensiaskeliaan.. koululaisia, jotka opettelevat lukemaan..

Minulla on lapsia.

Olen jatkanut sukua.

Olen saanut elämässäni aikaiseksi ihanat lapseni.

Nyt on lapsiluku täynnä, yritän " palata" työelämään (en ole siellä ollutkaan), ehä harjoittelen uuden ammatin ja matkustelen. nautin elämästäni. Odottelen lapsenlapsia, matkustelen lisää.. Käyn läpi jokaisen mantereen, katson auringonlaskut pohjoisesta, päiväntasaajalta, etelästä.. uin kaikissa merissä.. Maistelen elämää..



Ei tämä ole turhaa. Elämä on elämys!!

entä jos ei saa lapsia vaikka kovasti toivoisi!? Ehkä silloin elämä tuntuu turhalta??

ei ap

Ei tarvii pinnistää materian ei työn josta tienaa enemmä kun eläis, ei minkään itselle merkityksettömän tähden.

Elämän tarkoitus on löytää sisäinen tasapaino ja harmonia. Elämän ehtoopuolella suunpielet pitää mennä ylöspäin kun ajattelee mennyttä, silloin elämä ei ole tuntunut turhalta (vaikka oiskin).

Jossain pitäisi edistyä, mutta se jokin ei ainakaan mitään materiaan liittyvää kyllä ole, koska sitä matskua ei täältä mukaan saa.

Tätä kun miettii, niin pitäisi se elämän tarkoitus kait alkaa kirkastua.

Elämässä on paljon kaunista ja hyvää ja kun niistä ottaa hyödyn ja nauttii niistä niin se juuri nostaa suunpielet ylöspäin.

On muitakin tehtäviä kun oman lapsen kasvattaminen, esimerkiksi toisen lapsen kasvattaminen, sijaisvanhemuus, vapaaehtoistyö, kaukoavustaminen. Omien sukulaisten huomioiminen ja mikä tärkeintä itsestä huolehtiminen, elinikäinen oppiminen, etsiskely jne.

Vierailija:

mutta

entä jos ei saa lapsia vaikka kovasti toivoisi!? Ehkä silloin elämä tuntuu turhalta??

ei ap

iässä se alkaa kirkastua? Elämäntarkoitus?

Jos tietää ettei ikinä saavuta sitä mikä on suurin haave, ettei ikinä voi saada sitä mitä haluaa??

Ei mikään elämä voi olla turha, mutta toiset osaavat ottaa elämältä suuremman hyödyn kuin toiset, toisaalta - mikä mittaa hyötyä?

jollekin elämäntarkoitus on se että elää, kun toiselle se on valta,kunnia, mammona ym. Sitten on ne kaikki siltä väliltä.

Elämänarvo on jokaiselle eri. Siksi tämä on elämää suurempi kysymys.

Ja yleensä suhteessa muihin ihmisiin. Jokaisella on joku tarkoitus, jokaisella on joku tarina. Mut jos on tympiintynyt, masentunut, alistunut, luopunut elämänvoimastaan- on samalla luopunut ihmisenä olemisesta. Ihminen eroaa eläimistä juuri siinä että tekee tietoisia valintoja koska etsii oman elämänsä tarkoitusta ja sitten toteuttaa sitä- ja kun toteutat tarkoitustasi elämäsi on mielekästä- vaikka keskitysleirissä.



Eläimet pupertaa päivästä toiseen elämän tarkoitusta miettimättä. Mut ihmisellä kuuluu olla intohimo ja kiitollisuus elämästään- jo omien lastensa tähden.