Äidit, vietättekö anopin kanssa aikaa ilman miestä?
Niin, eli jos olet lapsen/lasten kanssa kotona ja mies käy töissä niin vietättekö päivisin aikaa anopin kanssa? Kuinka usein tapaatte? Mulla alkaa mennä hermo ja kaipaisin vertaistukea asian kanssa. Anoppi on eläkkeellä ja tuppautuisi meille varmaan joka päivä jos en olisi jo puuttunut asiaan. Hän haluaisi jatkuvasti tulla meille, tavata kaupungilla tai kutsuu meitä kylään. Sen jälkeen kun saimme lapsen, välit huononivat entisestään.
On kokoajan arvostelemassa minun ja mieheni valintoja lapsen kasvatuksen suhteen. Haluamme esimerkiksi tehdä kaikki ruoat itse, mitä hän ei voi ymmärtää vaan ostaa silti pilttejä ja muita ja tuo niitä aina kylään tullessaan meille. Hän arvostelee imetystä, lapsen päällä olevia vaatteita ja ihan kaikkea mahdollista. En vaan jaksa tavata häntä etenkään niin että mies ei ole paikalla. Tuntuu, että meillä ei ole anopin kanssa edes mitään juteltavaa, minä vaan kuuntelen hänen juttujaan ja hän puhuu kokoajan päälle kun yritän sanoa jotain :D Todella rasittavaa!
Hänen mielestä ei ole normaalia, että en haluaisi viettää joka viikko aikaa anopin kanssa vaan mielummin tapaan muita ystäviäni ja äitejä, jotta myös lapselleni on seuraa muista lapsista. Käydään puistoissa ja kerhoissa ja vietetään kotipäiviä, mutta en vaan kaipaa yhtä ärsyttävää anoppia meille viisastelemaan silloin. Äh!
Kommentit (38)
No ole tyytyväinen että on edes nykyinen anoppi kun mulle änki yhdessä vaiheessa ex-anoppi jatkuvasti kylään.
Ja siis tämä anoppi saattaa laittaa vaan viestin, että on kaupassa ja tulisi sitten siitä meille että onko ok. Jotenkin harmittaa usein vastata, että nyt ei sovi vaikka ollaankin kotona mutta kun en vaan jaksa. Joskus hän sitten vain ilmestyy oven taakse ja viipyy hitto soikoon vielä koko päivän! Sellainen ihminen, josta on vaikea päästä eroon.
Ap
Mun anoppi onneksi kuoli kun esikoinen oli kaksi.
Oli koko ajan tunkemassa meille ja mankumassa heille, mutta ikinä ei ollut mitään positiivista sanottavaa. Ei minusta eikä muistakaan. Haukkua marmatti tuntitolkulla ja arvostrli koko ajan. En tajua miksi halusi meille väkisin tulla, kun mikään ei miellyttänyt.
Ei käy anoppi meillä juuri koskaan. On kiva ihminen ja tullaan toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi onneksi kuoli kun esikoinen oli kaksi.
Oli koko ajan tunkemassa meille ja mankumassa heille, mutta ikinä ei ollut mitään positiivista sanottavaa. Ei minusta eikä muistakaan. Haukkua marmatti tuntitolkulla ja arvostrli koko ajan. En tajua miksi halusi meille väkisin tulla, kun mikään ei miellyttänyt.
Samaa ihmettelen itsekin, että kun ei nähtävästi mikään miellytä niin miksi on kokoajan änkeämässä meille! Kun haluaa kuulemma tulla pitämään seuraa kun mies on töissä. Kuka oikeasti edes kehtaa arvostella oman lapsenlapsen vaatteita? Tai sitä kuinka kauan minä imetän omaa lastani? Hitto että ärsyttää. Ja aina joka asiaan kertoo oman mielepiteen vaikka en olisi edes kysynyt. Kertoo kuinka hän on omat lapsensa kasvattanut ja kuinka hän tietää kaiken paremmin ja että minun kannattaisi myös tehdä näin ja näin, koska niin hänkin on tehnyt. Ei vaan ilmeisesti näe itse mitään ihmeellistä omassa käytöksessään, kun ihmettelee miksi ei ole tervetullut meille.
Ap
Eikö miehesi voisi puhua hänelle vakavasti. Tuohan on todella rasittavaa, en jaksaisi ollenkaan.
Mun äiti vei tän astetta pidemmälle: Hän tunki meille "pitämään lapsille seuraa" eli marssi kutsumatta sisään, ohitseni ja sulkeutui lasten huoneeseen. Minä sain kirjallisesti sitten listoja puutteistani.
Lähestymiskielto.
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi voisi puhua hänelle vakavasti. Tuohan on todella rasittavaa, en jaksaisi ollenkaan.
Mies on puhunut asiasta äitinsä kanssa, mutta anopin mielestä minä olen vain herkkänahkainen, enkä ymmärrä häntä ja mitä hän tarkoittaa.
Tänään taas laittoi viestiä että on lähettyvillä ja mihin aikaan voisi piipahtaa kahville. En pidä yhtään myöskään tuosta tavasta, että kysytään vaan mihin aikaan voi tulla eikä edes että sopiiko meille. En ole edes vastannut vielä mitään..
Mä kirjoittaisin sille kunnon viestin, missä selittäisin, että on tosi kiva että se on kiinnostunut viettämään aikaa lastenlasten kanssa, mutta että jatkossa toivotte, että vierailut sovitaan etukäteen niin, että olette koko perhe kotona. Jos ei ystävällinen viesti mene perille, silloin otatte miehen kanssa yhdessä anopin juttuhetkeen, ja selitätte, että arkipäivät ovat teidän perheen omaa aikaa, ja silloin ei sovi kyläillä. Jos suuttuu niin antaa sitten suuttua. Pitää aikuisten ihmisten pystyä puhumaan asioista asiallisesti.
En ikinä. Anoppi ei välitä minusta yhtään. Vietän aikaan miehen uuden vaimon kanssa (eli toinen anoppi) paljon :)
Nähdään anoppia noin 2x vuodessa, juuri ihanteellinen määrä. On niin rasittava persoona ettei kukaan tässä perheessä jaksaisi yhtään enempää. Menee aina päivätolkulla toipuessa vierailusta. Lapsille hän on käytännössä ihan vieras ihminen. Näiden harvojen tapaamisten välissä toki suoltaa pienen romaanin pituisia tekstiviestejä milloin mistäkin tyhjänpäiväisyyksistä, välillä ihan vaan kopioinut raamatun tarinoita joita sitten lähettelee. No eipä noihin tule yleensä mitään vastattua kun on niin outoa settiä.
Vierailija kirjoitti:
Nähdään anoppia noin 2x vuodessa, juuri ihanteellinen määrä. On niin rasittava persoona ettei kukaan tässä perheessä jaksaisi yhtään enempää. Menee aina päivätolkulla toipuessa vierailusta. Lapsille hän on käytännössä ihan vieras ihminen. Näiden harvojen tapaamisten välissä toki suoltaa pienen romaanin pituisia tekstiviestejä milloin mistäkin tyhjänpäiväisyyksistä, välillä ihan vaan kopioinut raamatun tarinoita joita sitten lähettelee. No eipä noihin tule yleensä mitään vastattua kun on niin outoa settiä.
Minulla on ihan rajaton anoppi. Ei näe mitään ihmeellistä siinä, että alkaa sisustella asuntoamme tai tunkee kyselemään rahankäyttöämme jne.
Hänkin lähettelee kummallisia uskonnollissävytteisiä kirjeitä ja ohjeita siitä, miten hänen suvussaan on mitäkin perinteitä. Minulle, ei pojalleen. Ihmetyttää, kun minä tai poikansa ei edes kuuluta kirkkoon...
Onkohan tää kuinka yleistä, että nää anopit viestittelee meille naisille eikä sille omalle pojalleen? Mua ainakin ärsyttää että aina kaikki viestit ja puhelut tulee mulle. Saattaa mennä pari kuukautta ilman mitään yhteydenpitoa ja sitten soittaa jotain ihan tyhjänpäiväistä eikä edes kysy vaikka lapsen kuulumisia tai mitään..
No et vastaa mitään, etkä avaa ovea, ei haittaa vaikka kuulisi teidän olevan sisällä. Ja jos siitä alkaa marisemaan, niin kerrot suoraan, ettet halua tuollaista ankeuttajaa jatkuvasti nähdä, että tervetuloa sitten kun on tajunnut miten epäkohteliaasti käyttäytyy. Veikkaan anopin vetävän herneen nenukkiin (yleensä tuon kaltaiset muiden arvostelijat kaikista eniten loukkaantuvat, kun heille sanoo käytöksestään suoraan) niin saat ainakin jonkun aikaa olla ihastuttavan anoppisi seuraa.
Kyllä jonkun verran tapaillaan ilman miestä. Kummallakin on työ, ettei kerkee arkena kahvitella.
Mä käyn anopin kanssa myös etelän lomilla, ihan kaksin.
En ole yksin missään tekemisissä anopin kanssa. Mies ja lapset käyvät siellä kyläilemässä. Anoppi käy meillä kahvilla lasten syntymäpäivillä. Minä käyn anopin luona koko perheen kanssa jouluna ja anopin syntymäpäivillä. Oikein mukava ihminen anoppi on ja nyt isompana lapset käy hänen luonaan ihan omatoimisesti.
En ole ikinä kyläillyt anopin luona ilman miestäni. Anoppi kohtelee minua kuin ilmaa, miksi edes vaivautuisin.
Mun äiti on tuollainen kuin Apn anoppi, ei olla tekemisissä. Anoppi taas on kiva, ja voidaan hyvin nähdä ilman miestäkin. Mukavaa ihmistä haluaa nähdä, mulkkuja ei. Oli ne sitten äitejä, anoppeja, siskoja tai mitä vaan.
Juu, en todellakaan.
Ja varsinkaan mitään kielteistä jäkättäjää en ottaisi ristikseni.