Lue keskustelun säännöt.
Mikä on lapsen paras ikä?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
18.
Kehitysvammainen kahdeksantoistavuotias, miksi se on paras ikä vanhemmille?
25 v. Tässä kohtaa alkaa lapsella itsellään olla vastuu omasta elämästään.
0-12v on parasta aikaa. Teini-ikä on kamalin vaihe.
Sitten taas 18v+ helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvaikä ja sen jälkeen 19=> kun se lähtee omilleen.
Noin 10-12. Lapsi on jo sen verran fiksu että osaa olla ihmisiksi ja murrosikä ei ole vielä alkanut joten kovinkaan paljon riitoja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsen kohdalla 9-11 olivat helpoimmat.
Mutta jokainen ikä on opettanut jotain. Nyt, kun elää omillaan,koska lähti opiskelemaan eri kaupunkiin, on ehkä suurin huoli. Mutta ei näitä voi määritellä.
Lapsi on aina yksilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18.
Kehitysvammainen kahdeksantoistavuotias, miksi se on paras ikä vanhemmille?
Sinulla on aina tämä sama viesti joka keskustelussa. Voisitko olla yhtään vähemmän katkera?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki iät on ihan yhtä ihania.
On tosi masentavaa, miten monet ihmiset ensin haluavat lapsia - ja sitten vaan odottavat, että lapset kasvaa aikuisiksi. Eiköhän se elämä ole helpointa silloin, kun osaa olla onnellinen siitä, mitä on ja osaa nauttia joka hetkestä eikä koko ajan odota, että lapsi kasvaa?
Koska kyllähän ne lapset kasvavat. Se on se lyhyt lapsuus, jota ei saa koskaan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän alle kouluikäisinä. Kouluympäristö ei ole vielä vaikuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannalta.
Riippuu eniten vanhemmista. On vanhempia, joiden mielestä suunnilleen koko ajan on yhtä vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllä muutin kotoa pois jo 17v ;'D
Vierailija kirjoitti:
25 v. Tässä kohtaa alkaa lapsella itsellään olla vastuu omasta elämästään.
Ei välttämättä ole helppoa aikaa. Tässä iässä jo joillakin alkaa olla lapsia ja eroja ja tulee murheita sitä kautta. Taas tarvitaan vanhempien tukea ja apua lapsenlapsille ja erokriisessä, muutoissa ja remonteissa.
Helpoin on alakouluikä.
Vauva/taapero ja sitten omillaan pärjäävä 25v.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki iät on ihan yhtä ihania.
On tosi masentavaa, miten monet ihmiset ensin haluavat lapsia - ja sitten vaan odottavat, että lapset kasvaa aikuisiksi. Eiköhän se elämä ole helpointa silloin, kun osaa olla onnellinen siitä, mitä on ja osaa nauttia joka hetkestä eikä koko ajan odota, että lapsi kasvaa?
Koska kyllähän ne lapset kasvavat. Se on se lyhyt lapsuus, jota ei saa koskaan takaisin.
Hienosti sanottu. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
25 v. Tässä kohtaa alkaa lapsella itsellään olla vastuu omasta elämästään.
Ei välttämättä ole helppoa aikaa. Tässä iässä jo joillakin alkaa olla lapsia ja eroja ja tulee murheita sitä kautta. Taas tarvitaan vanhempien tukea ja apua lapsenlapsille ja erokriisessä, muutoissa ja remonteissa.
Helpoin on alakouluikä.
Ai saako joku vielä tuossa iässä tukea vanhemmilltaan muutoissa yms.... Eikä 25v lapsen pidä vielä hankkia lapsia. Sellaseen kasvatukseen tähtään :)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki iät on ihan yhtä ihania.
On tosi masentavaa, miten monet ihmiset ensin haluavat lapsia - ja sitten vaan odottavat, että lapset kasvaa aikuisiksi. Eiköhän se elämä ole helpointa silloin, kun osaa olla onnellinen siitä, mitä on ja osaa nauttia joka hetkestä eikä koko ajan odota, että lapsi kasvaa?
Koska kyllähän ne lapset kasvavat. Se on se lyhyt lapsuus, jota ei saa koskaan takaisin.
Tämä on kyllä totta. Mutta en suostu silti kantamaan siitä huonoa omaatuntoa, että odotin lapsen ollessa vauva, että hän kasvaisi. Olin jäänyt leskeksi odotusaikana ja vauva-aika oli myös aika surutyölle. Minulle hoettiin, että nauti nyt vauva-ajasta, sitä sitten tulet kaipaamaan, kun lapsi on isompi.
Lapseni on rakkainta maailmassa. Mutta kertaakaan en ole kaivannut vauva-aikaa. Lapsi on nyt 19.
Vauvaikä ja päiväkoti-ikä. Päiväkoti-iässä saa tehdä rauhassa töitä, kun lapsi on päiväkodissa koko päivän. Sen jälkeen toisen vanhemmista täytyy lopettaa työt tai tehdä vain osa päivästä.