Miksi vain suomalaiset lapset traumatisoituvat kurittamisesta?
Kun seuraa suomalaisia kasvatuskeskusteluja, niissä vahvana perusvireenä on kaikenlaisen kurittamisen kauhistelu.
Tosiasiassa kuitenkin fyysinen kurittaminen on maailmalla hyvin yleinen kasvatuskeino. Joissain maissa se on sallittu, mutta niissäkin, joissa ei ole, sitä käytetään yleisesti.
Esimerkiksi Italiassa kurittamista eivät käytä lapsen ojentamiseen ainoastaan vanhemmat, vaan myös isovanhempi, jonka hoidossa lapsi on. En ole kuitenkaan kuullut kauhistelua siitä, kuinka traumatisoituneita italialaiset ovat.
Onkohan kurituskammolle oikeasti tieteellistä perustaa? Voidaanko osoittaa, että kulttuureissa, joissa fyysinen kuritus on yksi lapsenkasvatuksen tapa, aikuisista tulee traumatisoituneita ja tunnekylmiä?
Kommentit (19)
Mistä sä niiden italialaisten traumat tiedät? Fyysinen kuritus on yhtä väärin suomalaista, italialaista, kiinalaista, ketä tahansa lasta kohtaan. „Maan tapa“ ei muuta tässä asiassa yhtään mitään.
Et kai tosissasi väitä, ettei sille, että fyysinen kuritus aiheuttaa lapsille traumoja ka psyykkistä pahoinvointia, ole tieteellistä näyttöä? Siinä tapauksessa sun kannattaisi vähän googlettaa.
Kauheeta, mä luin että kuristamisesta. :)
Minä koen että fyysistä kuritusta on montaa erilaista ja vanhemman asennetta. Siinä missä ranskalainen äiti läpsäisee kevyesti lastaan päälaelle ja sanoo kauniilla äänellä että Pierre lopeta ja halaa perään niin suomalainen äiti läpsäisee poskelle ja karjaisee Pertti lopeta ja äiti poistuu paikalta kiroillen.
Onhan noiden tilanteiden tunteissa vähän eroa.
Ja en siis hyväksy fyysistä kuritusta ainakaan jälkimmäisessä muodossa.
Kuri on sisäinen voima, joka kannustaa ja ohjaa tekemään oikeita valintoja ja tekemään työtä, josta ei saa välitöntä tyydytystä. Sen täytyy syntyä ja kasvaa omasta itsestä, omasta halusta ja ymmärryksestä, sitä ei voi ulkopuolinen pakottaa syntymään pelolla ja väkivallalla.
Tämän on jopa Suomen armeija ymmärtänyt. Mikseivät siis vanhemmat, joille niiden lasten pitäisi ainakin teoriassa olla rakkaita.
Kasvattaminen on sitä, että kerrotaan mikä meni pieleen, miksi niin ei toimita ja miten jatkossa toimitaan ja sitten vaaditaan, että näin tapahtuu. Kurittaminen on ilmoitus, että pieleen meni. Sen ilmoituksen voi hoitaa suullisestikin. Kurittaminen harvemmin sisältää infoa siitä hyvästä tavasta toimia ja lisäksi se sattuu. Kasvattaminen ei satu ja infoa on enemmän. Kuritus saa usein aikaan sen että ei tehdä lyönnin pelosta. Entä kun pelkoa lyönnistä ei ole?
Minä en näe mitään hyötyä kurittaminen, haittaa kylläkin. Miksi siis löisin? Lyöminen on kommunikaatio väline niille, jotka eivät osaa puhua.
Suomalaiset ovat hirveän herkkiä ja pahoittavat mielensä tosi pienestä. Se on osa tätä tosikkojen kulttuuria, missä kaikki arvostelu vedetään suoraan nenään ja pidetään sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Esim. vaikka britit ovat ihan erilaisia - siellä saa kuulla ohjeita ja opastusta kovaan ääneen ja joskus läpsyn kanssa niin lapset kuin uudet työntekijätkin, mutta ei siitä kukaan itseensä ota eikä sitä ole loukkaukseksi tarkoitettukaan. Vain suomalainen kuvittelee osaavansa kaiken ja olevansa täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Kuritus ei ole kasvatusta. Esimerkiksi Italiassa on ihan tavallista, että lapset koulussa kurittavat toisiaan ja katkovat luita vedoten siihen, että kaikkihan näin toimivat.
Johan pomppas. Lapsemme kävi italiassa koulua vuosina 2011 ja 2012 ja ei todellakaan meininki ollut tuollaista.
Kuritus kasvatuksellisena keinona ja pahoinpitely ovat ihan eri asioita joka tuppaa usein unohtumaan. Kaikki lapset ei puhetta usko joten luunappi ajoittain tehostaa puheen perille menoa...
Nykysuomalaiselle kuri on yhtä paha sana kuin Jeesus.
Kun fyysinen kuritus on lailla kielletty niin lapset on kamalampia kuin koskaan ennen...
Virtuaalinen kuritus olisi hyvä vaihtoehto. Molemmille osapuolille, kuritusta antavalle ja kuritusta saavalle virtuaalilasit päälle ja kuritusohjelma käyntiin. Vai mitä sanotte?
Vierailija kirjoitti:
Nykysuomalaiselle kuri on yhtä paha sana kuin Jeesus.
Miksi osa ihmisistä ei erota toisistaan sanaa kuri ja kuritus. Kantasana on kyllä sama, mutta ne tarkoittavat ihan eri asioita. Kuri ei vaadi kuritusta ja kuritus ei mitenkään takaa sitä, että kuri olisi.
Psyykkinen eikä fyysinen kuritus ole koskaan oikein ja varmasti jättää jälkensä!
Miksi meillä esim. terapiassa käyneitä iso osa pn 60-luvulla syntyneitä?
Koska vanhemmat syntyivät sodan jälkeiseen elämään ja lapset kohtasivat isän ja äidin sodan jättämät traumat. Näille lapsille se oli perhe-elämästä opittu malli ja sitä jatkettiin omille lapsille.
Jännä kyllä moni 60-luvun lapsi ei myönnä kurituksen jättäneen mitään jälkiä, silti ihmettelevät ja heillä on selkeitä tunnelukkoja.
Koita ap. itse elää lapsuus jatkuvassa pelossa ja turvattomuuden tunteessa.
Siksi että Suomessa kurittamiseen liittyy häpeä. Se häpeä on se traumatisoiva asia, ei pieni kipu. Kulttuureissa, joissa fyysinen kurittaminen on normihommaa, siihen ei liity mitään erityistä häpeää tai nolaamista, joten ei siitä jää traumaakaan. Yhtä lailla Suomessa lapset traumatisoituvat pienimmästä suullisesta kritiikistä, koska se esitetään yleensä jonkinlaisena lausuntona lapsen perusluonteesta ja olemuksesta.
Kiristystaktiikka toimii aina kuritettaviin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Kun fyysinen kuritus on lailla kielletty niin lapset on kamalampia kuin koskaan ennen...
Niin, koska osalle vanhemmista kasvatus on ilmeisesti sama asia kuin kuritus ja jos kuritus ei saa käyttää niin sitten ei vissiin muita keinoa olekaan. He eivät ole kuulleet tai eivät osaa sellaista asiaa kuin kasvatus.
Kaikki lapset eivät kuitenkaan ole kamalia vaan osa on oikein hyvä tapaisia, koska heidän vanhempansa kasvattavat.
Kuritus ei ole kasvatusta. Esimerkiksi Italiassa on ihan tavallista, että lapset koulussa kurittavat toisiaan ja katkovat luita vedoten siihen, että kaikkihan näin toimivat.