Lue keskustelun säännöt.
Rauhallinen keskustelukin vai riitelyä, jos on erimieltä?
07.01.2018 |
Aina kun miehen kanssa yritän keskustella jostain aiheesta (yleensä jonkin asian tekeminen) ja huomataan, että ollaan asiasta erimieltä, mies raivostuu ja väittää mun riitelevän. Mistä lähtien erimielisyyksistä keskustelu on ollut heti riitelyä, vaikka asiasta keskustelee rauhallisella äänellä perustellen. Mies näyttää kokevan, että se keskustelu ja perustelu on asian inttämistä. Ei se mun mielestä ole! Pitäisikö mun muka vaan niellä miehen kanta asiaan sanomatta omaa kantaani. Mitä h*toa tuon kanssa pitäisi tehdä?! Riitely nyt on vihoviimeinen asia mitä haluan tuon miehen kanssa tehdä (varsinkin kun se on aina tämmöistä! Mies haukkuu ja suuttu). Miten tuon miehen kanssa voi puhua mistään erimielisyydestä siten, että hän ei ota sitä heti riitelynä? Tämä tilanne on ihan käsittämätön ja älytön!
Kommentit (34)
1 jatkaa
Tuollainen riitely silloin tällöin on minusta ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitely on sitä, että kaksi henkilöä on eri mieltä jostain asiasta ja pyritään löytämään kumpaakin miellyttävä vaihtoehto. Huutaminen ei kuulu riitelyyn vaikkakin monet niin kuvittelevat.
Oma mieheni on juuri tuollainen. Kaikenlainen keskustelu missä olemme eri mieltä, on automaattisesti riitelyä. Mies myös suuttuu lähes aina ja alkaa haukkua minua. Ihanaa...
Erimielisyys ei ole riitelyä. Äänen korottaminen tekee asiasta riitelyä.
Mullakin on mies, joka ei osaa riidellä rakentavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riitely on sitä, että kaksi henkilöä on eri mieltä jostain asiasta ja pyritään löytämään kumpaakin miellyttävä vaihtoehto. Huutaminen ei kuulu riitelyyn vaikkakin monet niin kuvittelevat.
Tuo ei ole riitelyä vaan ongelmanratkaisukeskustelu. Kuuluu mm. lukion äidinkielen oppimäärään. Riitelyyn liittyy affektiivisuus ja vastakkainasettelu, usein myös äänen korottaminen ja voimakas retoriikka.
Vierailija kirjoitti:
No mikä sun mielestä sitten on riitelyä? Riitelemme mieheni kanssa hatvoin, mutta tuollaistahan se riitely on. Toinen sanoo että lapselle pitäisi ostaa tietokone (+perustelut) toinen sanoo että ei pidä (+perustelut), sitten soinen sanoo uudestaan sen mielipiteensä ja toinen myös. Jos sovintoon ei päästä parissa jankkauksessa, niin riiråtahan tuo on. Ei meillä sen isompia riitoja ole ollut 25 vuoteen.
Mun mielestä riitely on semmoista, että vihaisesti puhuen tai huutaen tapellaan jostain asiasta. Mun mielestä erimielisyyksistäkin pitää voida keskustella rauhallisella äänellä kiihtymättä. Eli silloin se ei ole riitelyä jos keskustelee asiallisen rauhallisesti raivostumatta erimielisyyksistäkin. Meillä on miehen kanssa tämä sama ongelma ollut vuosia. Haluan tämän viimein loppuvan. Mies näköjään ajattelee samoin, kuin sinä. Miten miten sinun ja mieheni tyylisten ihmisten kanssa voi sitten keskustella erimielisyyksistäkin ilman, että te otatte sen aina riitelynä? Rauhallinen puhe ei näytä auttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta tuollaisia miehiä on todella olemassa. Ihan liikaakin?
Erosin itse yhdestä noin 5 v sitten. Tajusin vasta jälkeenpäin, miten painostavaa oli, kun oikeastaan mistään ei voinut puhua ja kaikkien ongelmien (kyllä, niitä tuli avioliiton aikana) ja yleensäkin asioitten kanssa jäi yksin. Tietysti, jos ei ole juuri ongelmia ja on aina muita juttukavereita, niin pärjää pitempään. mutta mitä varten se mies sitten on olemassa, joku puolvieras kotona seksiä varten, ehkä. Mun ex-mies ainakin lopetti seksinkin vähitellen vuosien mittaan, ei sille sopinut oikein sekään. Yksi perustelu oli jälkeenpäin, ettei pysty, kun minä aina riitelen...
Eron jälkeen ei olekaan tarvinnut riidellä ja se on suuri helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Erimielisyys ei ole riitelyä. Äänen korottaminen tekee asiasta riitelyä.
Tämä! Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei erimielisyyksistä keskustelun pitäisi olla riitelyä. Mietin, jos vaikka työkaverin kanssa ollaan eri mieltä niin en koe, että riidellään keskustellessa. Meillä mies saa kanssa aina jonkun siilipuolustusreaktion ja alkaa puolustelemaan itseään, vaikka en olisi häntä mistään syyttänyt. Syy on helppo selvittää, kun katsoo, miten hän perheensä kanssa setvii riitoja. Heillä ei ole keskustelukulttuuria lainkaan. Käyttäytyvät kuin kakarat, jos eivät saa tahtoaan läpi (30-70-vuotiaat).
Meillä mies yrittää kyllä muuttaa omia tapojaan, koska ymmärtää, ettei heidän tapansa ole rakentava. Itse yritän sinnikkäästi tukea ja olla itse hermostumatta. Välillä kyllä annan palaa itsekin, niin että seinät raikuu. Mutta täytyy aikuisten kyetä keskustelemaan avoimesti ilman, että menee tunteisiin heti. Se on itsesäätelyä.
Vierailija kirjoitti:
No mikä sun mielestä sitten on riitelyä? Riitelemme mieheni kanssa hatvoin, mutta tuollaistahan se riitely on. Toinen sanoo että lapselle pitäisi ostaa tietokone (+perustelut) toinen sanoo että ei pidä (+perustelut), sitten soinen sanoo uudestaan sen mielipiteensä ja toinen myös. Jos sovintoon ei päästä parissa jankkauksessa, niin riiråtahan tuo on. Ei meillä sen isompia riitoja ole ollut 25 vuoteen.
Jos tuo on riitelyä niin aika monella työpaikalla riidellään päivittäin. On ninittäin töitä, joissa porukalla voi olla eri näkemyksiä sopivasta toteuttamistavasta ja yhteistä näkemystä joudutaan hakemaan joskus pitkäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitely on sitä, että kaksi henkilöä on eri mieltä jostain asiasta ja pyritään löytämään kumpaakin miellyttävä vaihtoehto. Huutaminen ei kuulu riitelyyn vaikkakin monet niin kuvittelevat.
Tuo ei ole riitelyä vaan ongelmanratkaisukeskustelu. Kuuluu mm. lukion äidinkielen oppimäärään. Riitelyyn liittyy affektiivisuus ja vastakkainasettelu, usein myös äänen korottaminen ja voimakas retoriikka.
Selvästihän tuossa on tunnetta ja vastakkaisuutta olemassa. Vai onko ap:n viesti muka ihan neutraali? Esim. minä en huuda koskaan. Enkö siis koskaan riitele? Voin olla todella vit***ntunut, mutta puhun edelleen rauhallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitely on sitä, että kaksi henkilöä on eri mieltä jostain asiasta ja pyritään löytämään kumpaakin miellyttävä vaihtoehto. Huutaminen ei kuulu riitelyyn vaikkakin monet niin kuvittelevat.
Tuo ei ole riitelyä vaan ongelmanratkaisukeskustelu. Kuuluu mm. lukion äidinkielen oppimäärään. Riitelyyn liittyy affektiivisuus ja vastakkainasettelu, usein myös äänen korottaminen ja voimakas retoriikka.
Selvästihän tuossa on tunnetta ja vastakkaisuutta olemassa. Vai onko ap:n viesti muka ihan neutraali? Esim. minä en huuda koskaan. Enkö siis koskaan riitele? Voin olla todella vit***ntunut, mutta puhun edelleen rauhallisesti.
Komenttini liittyi viestiin, jota siteerasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitely on sitä, että kaksi henkilöä on eri mieltä jostain asiasta ja pyritään löytämään kumpaakin miellyttävä vaihtoehto. Huutaminen ei kuulu riitelyyn vaikkakin monet niin kuvittelevat.
Tuo ei ole riitelyä vaan ongelmanratkaisukeskustelu. Kuuluu mm. lukion äidinkielen oppimäärään. Riitelyyn liittyy affektiivisuus ja vastakkainasettelu, usein myös äänen korottaminen ja voimakas retoriikka.
Selvästihän tuossa on tunnetta ja vastakkaisuutta olemassa. Vai onko ap:n viesti muka ihan neutraali? Esim. minä en huuda koskaan. Enkö siis koskaan riitele? Voin olla todella vit***ntunut, mutta puhun edelleen rauhallisesti.
Komenttini liittyi viestiin, jota siteerasin.
Käytä lainausta, jos haluat muiden arvaavan mitä viestiä siteeraat. Muuten oletetaannettä viittaat ap:n viestiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitely on sitä, että kaksi henkilöä on eri mieltä jostain asiasta ja pyritään löytämään kumpaakin miellyttävä vaihtoehto. Huutaminen ei kuulu riitelyyn vaikkakin monet niin kuvittelevat.
Tuo ei ole riitelyä vaan ongelmanratkaisukeskustelu. Kuuluu mm. lukion äidinkielen oppimäärään. Riitelyyn liittyy affektiivisuus ja vastakkainasettelu, usein myös äänen korottaminen ja voimakas retoriikka.
Tämän munkin mies voisi ehkä ymmärtää. Pitää kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta tuollaisia miehiä on todella olemassa. Ihan liikaakin?
Erosin itse yhdestä noin 5 v sitten. Tajusin vasta jälkeenpäin, miten painostavaa oli, kun oikeastaan mistään ei voinut puhua ja kaikkien ongelmien (kyllä, niitä tuli avioliiton aikana) ja yleensäkin asioitten kanssa jäi yksin. Tietysti, jos ei ole juuri ongelmia ja on aina muita juttukavereita, niin pärjää pitempään. mutta mitä varten se mies sitten on olemassa, joku puolvieras kotona seksiä varten, ehkä. Mun ex-mies ainakin lopetti seksinkin vähitellen vuosien mittaan, ei sille sopinut oikein sekään. Yksi perustelu oli jälkeenpäin, ettei pysty, kun minä aina riitelen...
Eron jälkeen ei olekaan tarvinnut riidellä ja se on suuri helpotus.
Voi luoja! Juuri tämän asian haluan estää. En halua, että tämä johtaa eroon. Vielä ihan turhaan ja älyttömän asian tähden. Sen tähden, että mä ja mies tulkitsemme eri asiat riitelynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitely on sitä, että kaksi henkilöä on eri mieltä jostain asiasta ja pyritään löytämään kumpaakin miellyttävä vaihtoehto. Huutaminen ei kuulu riitelyyn vaikkakin monet niin kuvittelevat.
Tuo ei ole riitelyä vaan ongelmanratkaisukeskustelu. Kuuluu mm. lukion äidinkielen oppimäärään. Riitelyyn liittyy affektiivisuus ja vastakkainasettelu, usein myös äänen korottaminen ja voimakas retoriikka.
Tämän munkin mies voisi ehkä ymmärtää. Pitää kokeilla.
Ap sanoo miehen raivostuvan ja kokevan asian riitana ja inttämisenä. Eikö siinä ole aika selväsi affektiivisuutta, vastakkainasettelua ja voimakasta retoriikkaa. Jos äätä ei koroteta, niin tarkoittaako se ap:n milestä että kyse ei ole riidasta? Mies on selvästi eri mieltä. Onko tästä asiasta keskustelu miehen kanssa ap:n mielestä riitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitely on sitä, että kaksi henkilöä on eri mieltä jostain asiasta ja pyritään löytämään kumpaakin miellyttävä vaihtoehto. Huutaminen ei kuulu riitelyyn vaikkakin monet niin kuvittelevat.
Tuo ei ole riitelyä vaan ongelmanratkaisukeskustelu. Kuuluu mm. lukion äidinkielen oppimäärään. Riitelyyn liittyy affektiivisuus ja vastakkainasettelu, usein myös äänen korottaminen ja voimakas retoriikka.
Selvästihän tuossa on tunnetta ja vastakkaisuutta olemassa. Vai onko ap:n viesti muka ihan neutraali? Esim. minä en huuda koskaan. Enkö siis koskaan riitele? Voin olla todella vit***ntunut, mutta puhun edelleen rauhallisesti.
Jos et näytä vittuuntuneisuuttasi saati ole edes varsinaisesti vittuuntunut laisinkaan ja keskustelet erimielisyydestä tuoden omaa kantaasi esiin, se ei ole riitelyä. Jos huudat, raivoat, tiuskit ja ehkä haukut, se on riitelyä.
Narsisti minäminäminä ottaa aina itseensä kaiken mikä ei täsmää hänen mielipiteeseensä ja yrittää kääntää asian silloin siten, että erimielisyys on pelkästään sen toisen vika. Aloittajan mies vaikuttaa vahvasti narsistilta.
No mikä sun mielestä sitten on riitelyä? Riitelemme mieheni kanssa hatvoin, mutta tuollaistahan se riitely on. Toinen sanoo että lapselle pitäisi ostaa tietokone (+perustelut) toinen sanoo että ei pidä (+perustelut), sitten soinen sanoo uudestaan sen mielipiteensä ja toinen myös. Jos sovintoon ei päästä parissa jankkauksessa, niin riiråtahan tuo on. Ei meillä sen isompia riitoja ole ollut 25 vuoteen.