Lue keskustelun säännöt.
Ristiriitaiset tunteet toisesta lapsesta
04.01.2018 |
Yritän hiukan tyhjentää ajatuksiani tänne, jos jollakin olisi kommenttia asiaan. Esikoiseni on siis 2v ja olemme ajatelleet miehen kanssa toista lasta. Mieheni mielestä voisimme hankkia toisen, muttei vielä. Hän on myös sanonut, että yksikin lapsi riittää, minä saan päättää.
Minä saan päättää siksi, koska minä tahtoisin toisen lapsen nyt, koska en tunne jaksavani muutaman vuoden päästä, kun alkaa "helpottamaan", enää uudestaan vauva-aikaa ja kaikkea valvomista.
Esikoinen oli helppo ja tyytyväinen vauva, yllätyin kuinka helppoa arki olikaan, kun sillä niin kovin peloteltiin. Nautin myös raskaudesta, kun pahoinvointi vain hellitti, vain viimeisellä viikolla iskivät liitoskivut. Pidin myös vauva-ajasta, minusta taapero aika on haastavampaa ja "inhottavampaa", vaikka tähänkin aikaan mahtuu paljon hyviä muistoja, enkä kuitenkaan tahtoisi muuttaa mitään, vaikka joskus siltä tuntuukin.
Synnyttää en enää uskaltaisi, joten se toisi oman varjostuksensa odotukseen, kun pitäisi tapella sektioon pääsystä ja jännittää koko raskausaika pääsenkö siihen vai enkö. En aio enää synnyttää, koska kärsin todella pahoista kivuista alapäässä aina istuessa 1,5v synnytyksen jälkeen ja kävin todella monta kertaa tutkimuksissa. Lopulta kivut hellittivät, kun eräiden kuukautisten aikana ulos tuli useampi tikki.
Minusta tuntuu, että isoin syy, miksen tahtoisi toista lasta, on se, etten haluaisi luopua yöunistani enää, kun olen ne saanut takaisin. Minulla on lisäksi ärtyneen suolen oireyhtymä, enkä tiedä miten se vaikuttaisi raskauteen, pahenisiko vai mitä. Ja voihan vauvalla olla myös koliikki, en tiedä miten sen jaksaisin.
Luulen, että jos jätän toisen lapsen tekemättä, tulen katumaan sitä. Pelkään silti, että jos teen toisen lapsen, kadun sitten sitä. Olen aina ollut sitä mieltä, että parempi katua että jätti tekemättä, kuin se että teki.
Onko teillä jotakin sanottavaa tähän? Välittyykö tekstistäni jotain sellaista, joka huutaa joka solullaan, ettei minun pitäisi tehdä lasta tai että pitäisi? Olen pahoillani jos teksti on sekavaa, koitin muistaa kirjoittaa kaiken ja olen hieman väsynyt.
Kommentit (11)
Kuulostaa minun korvaan ylianalysoivan ihmisen normaaleilta ajatuksilta. :D Muistan ajatelleeni ennen tokaa lasta vähän samoja asioita ja millon mitäkin, tosin pelkäsin sitä sektiota tosi paljon, ja toivoin alatiesynnytystä. Viimeisen lapsen kohdalla mietin varmaan kaikkein eniten, oksentelin sektiokammoissa ja mietin vaikka mitä sellaistakin, mitä en somessa kehtaa sanoa. :D Kaikki on mennyt erittäin hyvin, eikä mitään syytä katumiselle ole. Mietiskelen usein vaan ihan liikaa kaikkea. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pin kirjoitti:
Kuulostaa minun korvaan ylianalysoivan ihmisen normaaleilta ajatuksilta. :D Muistan ajatelleeni ennen tokaa lasta vähän samoja asioita ja millon mitäkin, tosin pelkäsin sitä sektiota tosi paljon, ja toivoin alatiesynnytystä. Viimeisen lapsen kohdalla mietin varmaan kaikkein eniten, oksentelin sektiokammoissa ja mietin vaikka mitä sellaistakin, mitä en somessa kehtaa sanoa. :D Kaikki on mennyt erittäin hyvin, eikä mitään syytä katumiselle ole. Mietiskelen usein vaan ihan liikaa kaikkea. ;)
Minulla on taipumusta miettiä asioita liikaa ja tosiaankin ylianalysoida melkeinpä kaikki. Olen vain sellainen, että haluan pidellä kaikki langat käsissäni ja olla varma asioita. Itse en enää missään nimessä halua synnyttää, aina sanottiin että kipu loppuu kun lapsi tulee ulos. Niinhän se loppuikin, hetkeksi, ja siitä sitten jatkuivat tosiaan sen 1,5v joka päiväeikä lääkärien mukaan mitään vikaa missään ollut. Kiitos kommentista!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
Kuulostaa minun korvaan ylianalysoivan ihmisen normaaleilta ajatuksilta. :D Muistan ajatelleeni ennen tokaa lasta vähän samoja asioita ja millon mitäkin, tosin pelkäsin sitä sektiota tosi paljon, ja toivoin alatiesynnytystä. Viimeisen lapsen kohdalla mietin varmaan kaikkein eniten, oksentelin sektiokammoissa ja mietin vaikka mitä sellaistakin, mitä en somessa kehtaa sanoa. :D Kaikki on mennyt erittäin hyvin, eikä mitään syytä katumiselle ole. Mietiskelen usein vaan ihan liikaa kaikkea. ;)
Minulla on taipumusta miettiä asioita liikaa ja tosiaankin ylianalysoida melkeinpä kaikki. Olen vain sellainen, että haluan pidellä kaikki langat käsissäni ja olla varma asioita. Itse en enää missään nimessä halua synnyttää, aina sanottiin että kipu loppuu kun lapsi tulee ulos. Niinhän se loppuikin, hetkeksi, ja siitä sitten jatkuivat tosiaan sen 1,5v joka päiväeikä lääkärien mukaan mitään vikaa missään ollut. Kiitos kommentista!
Ap
Ymmärrän hyvin, sullahan on ikävä henk koht kokemus asiasta, jossa ei mennyt todellakaan asiat kuten kuuluisi, mutta varmasti saat sektion, kun noin hyvä syykin on.
P.S. taaperoaika on kyllä minustakin rankin aika, vaikka ne pienet monsterit hupsuja onkin. :D Isompien lasten kanssa on niin paljon kivempaa ja heidän ongelmatkin kivempi ratkaista. Keskustelut on mielekkäämpiä, ja kaikki jutut mitä isompien lasten kanssa voi tehdä. Vauvat on suloisia ja kun ne ei vielä säntäile päättömänä mihinkään, niin jes. :D
Ehdotan sulle että lakkaat miettimästä asiaa noin aktiivisesti ja katsot mikä on sun mielipide puolen vuoden tai jopa vuoden päästä. Usein asioita ei osaa päättää kun mietti liikaa, mutta sitten kun lakkaa miettimästä liian aktiivisesti, niin asiat selkeää itsestään.
Älä tee.
Käytännössä syysi haluta toinen lapsi nyt on se, ettet halua sitä myöhemmin (kun on alkanut jo arki helpottamaan). Ymmärrän logiikan tämän takana, mutta käytännössä et sitä lasta vaikuta haluavan, et nyt etkä myöhemminkään, mutta mielummin nyt kuin myöhemmin. Kuulostaa kuin kahdesta pahasta valitsisi.
Kaksi lasta myös monen mukaan vähintään triplaa työmäärän, eikä lankoja ole helppo pitää käsissä pitkiin aikoihin.
Ei se toinen lapsi ole mikään pakollinen asia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina ollut se periaate että jos en osaa päättää teenkö jotain asiaa, niin jätän sitten tekemättä. En ole vielä koskaan katunut. Kyllä itselle oikeista päätöksistä on aina varma.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee.
Käytännössä syysi haluta toinen lapsi nyt on se, ettet halua sitä myöhemmin (kun on alkanut jo arki helpottamaan). Ymmärrän logiikan tämän takana, mutta käytännössä et sitä lasta vaikuta haluavan, et nyt etkä myöhemminkään, mutta mielummin nyt kuin myöhemmin. Kuulostaa kuin kahdesta pahasta valitsisi.
Kaksi lasta myös monen mukaan vähintään triplaa työmäärän, eikä lankoja ole helppo pitää käsissä pitkiin aikoihin.
Ei se toinen lapsi ole mikään pakollinen asia. :)
En ole samaa mieltä, mulla on täällä neljä ja mietin samoja asioita kuin ap. En kadu vaan huokaisen helpotuksesta, etten antanut liiallisen analysoinnin mennä edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tehdä, jos et ole ihan varma asiasta. Kyllä tuo on asia, joka pitää olla tarkkaan harkittu omien voimavarojen mukaan. Minä mietin kans pitkään samaa asiaa. Valvomiset mietitytti eniten. Nyt ainokainen eskarissa ja huomaan olevani tyytyväinen ratkaisuun olla hankkimatta toista lasta. En olisi ehkä jaksanut. Todennäköisesti en olisi jaksanut kovinkaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut se periaate että jos en osaa päättää teenkö jotain asiaa, niin jätän sitten tekemättä. En ole vielä koskaan katunut. Kyllä itselle oikeista päätöksistä on aina varma.
Tää riippuu niin ihmisestä. Mulle taas enemmänkin niin, että jos yhtään mietin, pitäisi vaan antaa mennä. En ala edes analysoimaan jotain oikeasti tyhmiä päätöksiä, en edes mieti toteuttavani sellaisia. Kun olen varma, olen 100% varma. Enää en halua lapsia ja päätös sterilisaatiosta oli helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Mielessä pyörii kaikki mahdolliset asiat, hyvät asiat ja sitten huonot. En vain osaa punnita, kumpia on enemmän. Olen aina ajatellut, että haluan kaksi lasta, tuntuu että petän jotenkin itseni, jos en nyt sitten jaksaisikaan.
Mietin myös sitä, että mietin liikaa. Olen miettinyt tätä asiaa jo yli puoli vuotta, mietin koko ajan että pitää lopettaa pillerit, saattaa mennä aikaa että tulen raskaaksi ja sitten vielä raskauskin, sitten esikoinen on jo niin ja niin vanha. Ja entäs jos en tulekaan raskaaksi, lähdetäänkö sitten lapsettomuus hoitoihin vai ei?
Olen itse myös käyttänyt sitä, että jos en ole varma, niin jätän tekemättä. Niin tulen tässäkin varmasti tekemään, jos en osaa päättää, en halua katua lastani.
Tiedän, että logiikkani on aivan hullu, että jos hankin lapsen niin haluan sitten tehdä sen nyt, enkä parin vuoden päästä. Kuulostaa itsestänikin hullulta, vaikka toisen lapsen tahdonkin. Jos hankkisin nyt toisen lapsen, mielessä pyörii, että tulisinko sitten vihaamaan elämääni seuraavat 2-3 vuotta?
Olen pyöritellyt mielessäni monia seikkoja, miksi yksi lapsi on hyvä ja niitä on kyllä paljon. Ehkä olen koko ajan tiennyt, että lapseni saavat jäädä yhteen, vaikka toista mietinkin. Joka päivä keksin uuden hyvän syyn sille, ettei minulla ole enempää lapsia.
Kiitos kun sain avautua, tämä selvitti ajatuksiani.
Ap
up