Nasevimmat vastaukset lapsenteosta kyselijöille

"eikös sen lapsen pitäisi olla toivottu?"

En halua. Mitään muuta syytä ei ole, eikä muuta syytä tarvita.

En pysty saamaan lapsia/en halua lapsia.

Miksi asioista täytyy tehdä väkisin niin vaikeita?! Valehteletteko muihinkin kysymyksiin? Esim. Mitä kuuluu, missä olet töissä tällä hetkellä, seurusteletko jne. Jos normaalit kysymykset aiheuttaa noin pahaa ahdistusta niin kannattaa hakeutua terapiaan.

Me pannaan vaan peppuun.

Vierailija kirjoitti:

En pysty saamaan lapsia/en halua lapsia.

Miksi asioista täytyy tehdä väkisin niin vaikeita?! Valehteletteko muihinkin kysymyksiin? Esim. Mitä kuuluu, missä olet töissä tällä hetkellä, seurusteletko jne. Jos normaalit kysymykset aiheuttaa noin pahaa ahdistusta niin kannattaa hakeutua terapiaan.

Jos tämä keskustelu aiheuttaa noin paljon ahdistusta, kannattaa ehkä hakeutua jonkin toisen keskustelun pariin. Ilman muuta jatkuva kysely lapsenteosta voi olla todella ahdistavaa silloin kun asiaan liittyy komplikaatioita tai ympäristön painetta ja syyllistämistä, niin kuin monella liittyy. Kysymys on myös todella henkilökohtainen, eivätkä kaikki halua jakaa siihen liittyviä juttuja kenen tahansa kyselijän kanssa.

Meillä on jo lapsia mutta lapsiluku täynnä.

Sanon että pitää vaihtaa miestä jos aikoo lisää lapsia tehdä, enkä halua. Puolisolle on tehty vasektomia.

Samanikäinen kollegani julkisti hiljan olevansa raskaana, ja tästähän se alkoi se minun kylkeeni törkkiminen. Minä en vielä ole varma, haluanko lapsia, mutta sopivaa kumppania ei ainakaan ole löytynyt. Asun yksin ja toisinaan ottaa koville, kun lähipiiristä monet menevät naimisiin ja perustavat perhettä. Tästä syystä pidän inhottavana silmäniskuja ja tönimisiä, että nooh, koskas sinä oot paksuna. En minäkään kysele, paljonko toisilla on asuntolainaa jäljellä, tai no onkos sen aviomiehesi kanssa saatu kriisit ratkaistua ja onnistuuko se sikiäminen vai tuhkamunako se kaveri on?

Hyvien ystävien kysymykset erikseen, mutta puolitutuilta ja varsinkaan asiakkailta en tahtoisi kuunnella uteluja yksityisasioistani, varsinkin kun vastaustani on kuuntelemassa puoli firmaa. Oletettavaa on, että jaan ilouutisen kyllä, jos sellainen joskus kohdalle osuu.

Seuraavalta kysyjältä penään vastavuoroisesti hänen viimeisimmän papa-kokeensa tuloksia.

Mulla on myös kokemus siitä, kun työyhteisössä oli tosi moni yhtäaikaa raskaana. Mulla oli itselläni tosi vaikea aika silloin, oli monenlaista huolta, ja iso suru parisuhteen päättymisestä ja siitä ettei uutta tuntunut löytyvän mistään tilalle. Koko ajan oli joku muka hassunhauskasti vihjailemassa, että kohta on sitten sunkin vuoro. Koko ajan kyseltiin, että koskas sä olet ajatellut tulla äidiksi, vaikkei kukaan edes tiennyt onko mulla puolisoa vai ei. Se sattui ihan saatanasti. Vaihdoin aina puheenaihetta, mutta aika vaikeaa tuollaisessa tilanteessa on vastata yhtäkkiä mitään kauhean nasevaa. Muutamakin erittäin veemäinen kommentti kyllä tuli sitten jälkikäteen mieleen. Olisi varmaan pitänyt vain laukoa menemään. Jollekin joskus vastasin, etten voi saada lapsia ihan vain siksi, että loppuisi se utelu.

Milläköhän vi*ulla me se lapsi saatais tehtyä?

Välillä saatan sanoa rehellisesti, että vuosien yrittämisen ja useiden keskenmenojen jälkeen emme enää halunneet yrittää. Jokin aika sitten töissä mummoikäinen kiertävä sijainen kyseli onko lapsia, vastattuani lyhyesti ettei ole, totesi aikaa vielä ikäni puolesta olevan ja miten ihania vauvat ovat ja on niin onnellinen lapsenlapsistaan, huoh......itse olen lapsettomuusasian käsitellyt pitkän prosessin kautta, enkä yleensä enää jaksa kommenteista välittää, hämmästyttää vaan usein juuri nämä tuntemattomien kyselyt ja kommentit 🤔

Työkaveri, ei niin läheinenkään, kyseli jatkuvasti -milloin ja joko.  Kerran vastasin - olet varmasti ensimmäinen jolle kerron sitten kun on kerrottavaa. 

Tarkoitin sen pienellä pottuilulla, ei ymmärtänyt vaan hymisi tyytyväisyydestä.

 Sitten aikanaan en todellakaan kertonut hänelle.