Tunnetko ketään kirjailijaa?

Tunnen.

Kirjoittaessaan hajamielinen, unohtelee asioita, vähän välinpitämätön asioiden suhteen. Ajatukset ovat kai aika syvällä kirjoittamisen maailmassa.

Kun ei kirjoita, on aluksi menevä, vauhdikas, pitää hauskaa. Ajan kuluessa muuttuu mietteliääksi, vaikenee... Ja kohta onkin kirjoitushommat käynnissä.

Aika montakin. Ihmisiä ne on siinä missä muutkin.

Tunnen. Mm isäni ja setäni. Ihan normi-ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Aika montakin. Ihmisiä ne on siinä missä muutkin.

Tottakai ovat ihmisiä. Mutta näkyykö työ heissä ulospäin? Vai ovatko kuin ketkä tahansa virkamiehet, jotka tekevät työnsä ja heittävät illalla vapaalle?

Ap.

Löytyisikö nyt lisää vastauksia? Kysymys ei siis ollut, minkälaisia olentoja kirjailijat ovat, vaan minkälaisia he ovat kirjoittaessaan/ kun eivät kirjoita? Vai tekevätkö vain työnsä ja ovat loppuajan (-päivän) irti tarinoistaan? Onko kirjailijan ylipäätään mahdollista irrottautua tarinastaan kirjoituskaudella?

:D

Vierailija kirjoitti:

Löytyisikö nyt lisää vastauksia? Kysymys ei siis ollut, minkälaisia olentoja kirjailijat ovat, vaan minkälaisia he ovat kirjoittaessaan/ kun eivät kirjoita? Vai tekevätkö vain työnsä ja ovat loppuajan (-päivän) irti tarinoistaan? Onko kirjailijan ylipäätään mahdollista irrottautua tarinastaan kirjoituskaudella?

:D

Juonen kehitteleminen on niin haastavaa, että aivan varmasti voi. Kirjottautumisesta irrottautuu, kun itse prosessissa tulee blokkeja ja toisaalta taas on välttämätöntä ottaa etäisyyttä tekstiin (etäännyttäminen on välttämätöntä kaikissa taidemuodoissa).

Eiköhän riipu ihan yksilöstä tuo. Ihan niin kuin muissakin asioissa.