Terapeutti aiheutti minulle juuri sellaista pahaa, mistä menin hänen luokseen puhumaan

ihan turhia kaikki terapeutit, ainakin minun kohdalla olleet. ainoa että yhdestä tulin niin vihaseksi, että sain jotenkin itseni siitä parempaan kuntoon. viha on voimani.

Terapeuttini mielestä minun pitäisi kärsiä ulkonäöstäni. Hän ei voi ymmärtää, että olen jo tottunut siihen :p

.

Eihän tuo millään tavalla ilmentänyt sitä ettet voisi olla kaunis?

Eihän tuo millään tavalla ilmentänyt sitä ettet voisi olla kaunis?

Ehkä olisi kannattanut jatkaa terapiakäyntejä.

Mitä ihmettä. Oot omasta mielestäsi hirveän näköinen mutta terapeutin pitäisi kehua sinua kauniiksi? Terapeutti vastasi diplomaattisesti ottamatta millään lailla kantaa ulkonäköösi. Muutenkin tiedätkö ei ole maailmanloppu olla ruma. Sitten kun kehittelet itsellesi itsetunnon ymmärrät sen. Oma mieliala ei voi olla kiinni aina muiden mielipiteistä sinusta. Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet. Rumalla on sama ihmisarvo kuin kauniilla.

Hänhän sanoi, että et ole hirveän näköinen. Missä nyt mättää? Suosittelen jatkamaan terapiaa, olet sen tarpeessa. 

Tyypillistä on, että terapiassa käyvä potilas siirtää terapeuttiin ne ongelmat, mitä hänellä yleensäkin on. Sinun tarinasi vahvistaa tätä sääntöä. Mielenkiintoista on se, että siinä kohdin sinä katkaiset hoidon, kun tämä olennainen asia tuli esiin ja muutos olisi ollut mahdollinen.

Tuskin ap edes on hirveän näköinen. Joillain ihmisillä on vääristynyt ruumiinkuva. Masennuskin voi aiheuttaa itseinhoa.

Terapiaa kannattaisi jatkaa ehkä jonkun toisen terapeutin kanssa, kun tämä nyt loppui.

Minulle nousee vahvasti tunne, että sinua luokataan joka puolella ja vähän kaikkien toimesta.

Minä sanoin terapeutille että olen täysin kokematon vastakkaisen sukupuolen suhteen ja hän tokaisi siihen ihmettelevään äänensävyyn "mutta sähän olet hyvännäköinen"

Ongelma on nimemoaan ap:n pään sisällä. Vaikka terapeutti olisi sanonut ap.ta kauniiksi niin ei ap olisi sitä uskonut vaan ajatellut että "se vaan yrittää piristää mua". Kun ihminen ajattelee itse olevansa jonkun näköinen, niin ei kukaan ulkpuolinen sitä ajatusta muuta. Se täytyy lähteä oman pään sisältä. Tuota päänsisältöä olisi voitu lähteä muuttamaan terapian edetessä, mutta nyt se tyssäsi kun ap lopetti terapiakäynnit.

Toki ilmankin terapiaa voi ajatukset muuttua, mutta silloin ihmisen itsensä pitää saada se ahaa-elämys.

Terapeutin ei pitäisi kehua muita ihmisiä heidän ulkonäöstään. Siinä juuri annetaan itseään rumana pitävälle sellainen kuva että ulkonäöllä on väliä jopa terapeutin näkökulmasta eikä jonkun tyhjäpää tosi tv-tähden näkökulmasta, minkä voi hyvin ymmärtääkin.

Tämä avaus oli samalla hauska ja surullinen.

.....

Minusta olisi parasta jos terapeutti olisi samonut "niin oletkin hirveän näköinen MUTTA mitä sitten?" Tällä tavalla rumuudesta tehtäisiin antitabu. Kun kielletään jonkun rumuus annetaan samalla ymmärtää että rumuus on paha asia. Sen ei pitäisi olla.

Rumuudesta on saatava hyväksyttävä asia.

Niin, pitäisikö sen jotenkin lohduttaa että kauniitkin ihmiset pitävät itseään rumana? Kaunista ihmistä sentään muut ihmiset pitävät kauniina. Rumaa ei pidä kukaan kauniina.

Aika pinnallisen oloinen terapeutti. Jos minä olisin ollut terapeutin asemassa en olisi maininnut mitään mistään kauniista ihmisistä. Kyllä se terapiaan tullut näkee jo muutenkin kauniita ihmisiä ja vertailee itseään heihin. Pitääkö ne ottaa vielä terapeutinkin luona esille? Nimittäin jos kauniita ihmisiä ei olisi, kukaan ei kokisi itseään rumaksi. Olisimme kaikki samalla viivalla ulkoisesti.

Hih, minun terapeuttini olisi tuossa kohtaa sanonut vain: "Niin." Pätevä terapeutti ei puhu noin pitkillä lauseilla kuin ap:n eikä ota mitään kantaa. Kas kun ne varoo kovasti etteivät johdattelisi asiakasta liikaa. Terapian idea on että asiakas itse tekee sen työn, muuten se ei eheytä. Terapeutti on vain ikäänkuin peili ja kainalosauva ja oksennusämpäri.

Muihin asiakkaisiin viittaaminen millään tavalla on erittäin epäammattimaista.