Huomasin just, että oon ihan isäni näköinen tyttö.
Omasta mielestäni en koskaan näyttänyt omilta vanhemmiltani, kunnes mieheni sanoi että muistutan isääni ulkonäöllisesti. Että olen saanut selvästi hänen piirteitään. Äsken katsoin vuosi sitten otettua valokuvaani ja säikähdin sillä kyllä, pakko myöntää että on minussa isän näköä todella paljon. Oli tavallaan kiva huomata tuo. Isäni oli komea mies nuorena ja vieläkin ikäisekseen, mutta että samoja piirteitä.
Kommentit (10)
Minä olen enemmän äitini näköinen. Mutta isästäkään ei epäselvyyksiä kun olen perinyt isältä eriparisilmät. Haalistuu näemmä sukupolvi kerrallaan. Mun silmistä yksikin kaveri huomasi vasta usean vuoden tuntemisen jälkeen, että toinen on sininen ja toinen vihertävän ruskea. Isomummulla oli toinen silmä ruskea, toinen sininen. Omilla lapsilla on parilla enää ruskeat laikut toisessa silmässä.
Se ei tarkoita, että olisit miehen näköinen.
Mä näytän kans isältäni ja ihan kaunis olen. Veljet taas näyttävät meidän äidiltä ja ovat komeita.
Näytän isältäni, eli kirveellä veistetyltä alkuihmiseltä; silmät syvässä, korkeat kulmaharjanteet, kuhmura iso otsa, iso nenä ja huulet.
Mun naama muistuttaa naapurin hevosta.
Otan osaa.