Hävettä ikävöidä ja kaivata vielä monienkin vuosien jälkeen exää
Se oli mun ensimmäinen ja suurin rakkauteni. En ole sen jälkeen rakastanut ketään yhtä paljoa.
Olen mennyt elämässäni eteenpäin, tai ainakin yrittänyt, on parisuhde ja perhe-elämä jne. jne., mutta tuo entinen rakkaus ei vain jätä rauhaan ja se suorastaan jo hävettää.
Tuntuu, että olen säälittävyyden huippu, kun edelleen jaksan rakastaa ja ikävöidä yhtä ja samaa henkilöä, jonka kanssa ei ole enää ollut pitkiin aikoihin. Miten ihmiset lakkaa rakastamasta? Päätättekö te vain, että nyt en enää tuota rakasta, kun ei enää yhdessä olla vai miten te sen teette?
Olen yrittänyt olla ajattelematta ja ignoorata hänet kaikella mahdollisella tavalla, mutta silti se tuolla sydämessä aina pistää ja tekisi mieli huutaa katolta, että on ikävä.
Kommentit (3)
Toivottavasti oma puoliso ei ajattele noin, ihan hirveää edes ajatella elävänsä valheessa. Onko teillä onnellinen suhde? Miksi et ole yksin kunnes löydät jonkun itsellesi täydellisen?
Kaippa se hautaan saakka seuraa. Itsellä vastaavanlainen ongelma. Elämä on aika helvettiä. En pysty olemaan ikinä täysin onnellinen, kun en saanut sitä ketä rakastin eniten.