Olen 18v ja raskaana

Aluksi kehotan sinua ottamaan ihan rauhallisesti. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, mutta älä myöskään ala siirtää asiaa "pois päiväjärjestyksestä", koska se pitää kuitenkin, jossakin vaiheessa ratkaista/päättää. Suosittelen sinua kuuntelemaan omia tuntemuksia ja juttelemaan poikaystävän sekä äitisi kanssa. Asioilla on tapana järjestyä.

En suosittele teiniäitiyttä.

Puhu paljon. Ajattele mitä toivot sun lähitulevaisuudelta ja miten siihen vaikuttaa lapsi. Miten rahoitus, katuisitko jos et vois tarjota lapselle mitään kivaa koska ei oo varaa.

Asiat selvii aina ja tsemppiä!

Monethan pitää tuossa vaiheessa välivuoden/välivuosia ennen jatko-opintoja vaikkei olisi mitään noin hyvää syytäkään, parikymppisenä ehtii vielä hyvin kouluun joten siitä en olisi huolissani. Lapsihan voi silloin olla päiväkodissa.

Millainen poikaystäväsi on luonteeltaan? Jos voitte yhdessä ottaa vastuun vastaan niin ehkä siinä tapauksessa voisit pitää lapsen? Mutta jos aikoo livistää heti, kun pääsee niin olet helposti aika kovilla ja lapsellekin olisi hyvä olla isä kuvioissa.

nelosen ehdotus vaikuttaa järkevältä.

Ei muuta kuin pieraiset sen ulos ja alatte leikkiä kotia yhteiskunnan kustantamana.

Kyllä lapsen on parempi syntyä sellaiseen elämäntilanteeeseen, että edes toinen on töissäkäyvä, että on edes jotain millä elättää lapsi. Oma asunto pitää olla ja muutenkin vakaa elämäntilanne , joka teillä ei nyt ole. Vai ajattelitko maksattaa ja hoidattaa lapsen jommankumman vanhemmilla ? Kauanko olette olleet yhdessä? Tietyt asiat pitää ajatella järjellä, ei tunteella.

Mikä siinä on vaikeaa testata kumi, joka kerta vedellä? Ei tule yllätyksiä.

Kukaan muu ei voi tuota päätöstä tehdä puolestasi, mutta harkitse tarkkaan.

Olen nyt yliopistossa ja muutamilla opiskelukavereilla on lapsi. Se on ilmeisesti aivan mielettömän rankkaa, koska opiskelijana rahatilanne on heikko muutenkin eikä lapsen takia tuet ole kovinkaan paljoa paremmat. Opiskelu voi olla epäsäännöllisempää kuin työ ja monilta nuorilta vanhemmilta jää se vapaa opiskelijaelämä elämättä. Mutta tunnet itse itsesi parhaiten joten mieti tarkkaan, kuuntele muiden neuvot, mutta älä anna painostaa.

Älä tee sitä! Olin itse 10v sitten samassa tilanteessa, olin 19v ja raskaana. Kyselin neuvoja täältä ja sattui varmaan jotain lestoja linjoilla kun monet käski pitää lapsen ja jotenkin muka aina selviää. Monet myös väitti että joo, kyllä ehtii opiskella sit parin vuoden päästäkin. "Lapsi tuo leivän". Heko heko, lapsi vie leivän!

En saanut opintoja loppuun sillä oksensin raskausviikot 5-35 holtittomasti. Hb meni alle sadan, makasin peiton alla palellen enkä jaksanut käydä kaupassa. Synnytys meni huonosti, repesin pahoin ja meni lähes vuosi toipua. Lapsi nukkui ekan kokonaisen yön neljävuotiaana. Mies lähti kun vauva oli pari kk vanha, välit vanhempiin kärsi eikä koskaan palanneet ennalleen. Ei alle viisikymppiset halua isovanhemmiksi, tuli kyllä selväksi.

Kadun syvästi sitä että pilasin elämäni ja lapsenikin elämän. Älä tee samaa virhettä, tee abortti! Ei tätä voi sanoin kuvailla miten hirveää tää on ollut.

Koska olet noin nuoria, niin kannattaa ehkä kuunnella myös vanhempiesi ja poikaystävän mielipidettä. Tuletko jäämään yksin vain onko sinulla turvaverkko. Lapsen hoitaminen täysin yksin on raskasta, joten olisi hyvä, jos saisit äidiltäsi apua. Ystävistäsi tuskin saat paljoakaan tukea, koska samanikäisinä heillä suurimmalla osalla on lapsen synnyttyä erilainen elämäntilanne.

Suhde poikaystävääsi voi katketa, mutta tärkeämpää on, onko hän valmis olemaan isä lapselle. Elatusmaksut hän joutuu maksamaan, mutta tarkoitan isompaa sitoutumista, jolloin hän on mukana lapsen elämässä, olitte sitten yhdessä tai ette.

Opiskelupaikkaa mun ymmärtääkseni voi siirtää raskauden takia. Eli siis jos tiedät jo mihin haluat opiskelemaan, voisit hakea sinne jo nyt ja sitten siirtää vuodella(?) paikkaasi, jos pääset sisään. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi lopulta tietää, kannattaako raskautta jatkaa vai ei, mutta opiskelu ainakin pitäisi onnistua:)

Puhu heti äitisi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on vaikeaa testata kumi, joka kerta vedellä? Ei tule yllätyksiä.

Meinaatko, että se kertaalleen pesty kondomi olisi jotenkin tehokkaampi suoja kuin suoraan pakkauksesta otettu käyttämätön? Kaikkea sitä kuulee.

Itse olen koko sukupuolielämäni ajan ja ihan avioliitossakin käyttänyt ainoastaan kondomia ehkäisynä ilman  ainoatakaan vahinkoa, silti minäkin ymmärrän, että se kumi voi myös hajota yhdynnän aikana.

Myös adoptiota kannattaa harkita yhtenä vaihtoehtona. Itselle ainakin abortti tuntuisi liian raskaalta. Adoption kautta voisit tarjota lapselle hyvän elämän rakastavassa perheessä.

Mä sain 18-vuotiaana lapsen, jäin yksinhuoltajaksi , koulutus jäi ammattitutkintoon . En ole matkustellut, en ole opiskellut tarpeeksi, enkä elänyt "nuoren vapaata elämää". Ei puhettakaan, että olisin voinut viettää vaikka juhannuksen viikonlopun mökillä kavereiden kanssa, korkeintaan yhden yön ja aamulla takaisin kotiin. Vaikka vanhempani olivatkin korvaamaton lapsenhoitoapu, koen ,että lapsen saaminen nuorena rajoittaa hyvin paljon, tulee yksinäisyyttä , ei ole omaa aikaa eikä pysty tehdä kaikkia asioita joita haluaisi.

ja jos lapsen isän kanssa meneekin välit ja tulee ero, niin hyvin harva mies on valmis ottamaan lopulta kumppanikseen naisen, jolla on jo lapsi. Seksiin kyllä kelpaa.

Sinuna miettisin tarkkaan, mistä kaikesta olet valmis luopumaan.

Ja mä oon aina ollut hyvin lapsirakas ja "kympin tyttö " koulussa, kotona vaadittu tekemään paljon kotitöitä yms. Mutta silti oli rankkaa. Ja eniten kaduttaa etten ole vieläkään opiskellut unelma-ammattiini, enkä pystynyt ostaa asuntoa ,vaan ollut työttömänä ja pätkätöissä kituuttaen. Ja viikonloput lapsen kanssa kun muut ovat bileissä ja matkoilla.

Hyviä neuvoja täällä. Itse täysin samassa tilanteessa olin jo tosi kauan aikaa sitten. Oli rankkaa, mutta selvisin kunnialla kirjoituksista, myöhemmin opiskelusta ja lapsen hoidosta samanikäiset mieheni kanssa. Abortti on vaikea paikka, mutta myös äitiys hyvin nuorena.

Jos lapsen pitäminen on sinulle vaihtoehto, niin puhu vanhempiesi kanssa heti kun mahdollista ja selvitä heidän halunsa ja mahdollisuutensa olla tukenasi. Toki lapsen isänkin ajatuksia asiasta. Tosiasia kuitenkin on, että loppupeleissä suurin vastuu on äidillä ja isän on helpompi luiskahtaa tilanteesta niin halutessaan. En halua maalata uhkakuvia, mutta varsinkin nuorella iällä miehet eivät usein ole kovin vastuuntuntoisia. Itselleni oli kova paikka, kun ero tuli muutaman vuoden päästä.

Olet harkitseva tyttö ja valitsetpa kumman vaihtoehdon tahansa, on se yhtä oikea

Joo ei mitään lapsia tuossa iässä, pilaatte vaan monen ihmisen elämän (oman, isän, lapsen).

Mieti, miten upean elämän voit saada ilman lasta. Opiskelu, harrastuksia, työtä, vapaa-aikaa. Lapsen kanssahan ei vapaa-aikaa ole enää koskaan. Kun saa lapsen, menettää koko oman elämänsä, eikä sitä voi ennalta arvata millään tavalla, että millaista se on. Lasta ei saa tekemättömäksi.

Ehkä olisi kuitenkin parempi ilman lasta. Tai siis tietenkin olisi, mutta sinun pitää vain tehdä se päätös. Ja sen jälkeen älä hanki koskaan lasta. Saat elämästä niin paljon enemmän. Miksi lopettaa niin varhaiseen vaiheeseen sitä elämää, jonka olet lahjaksi saanut? Ei elämä lapsen kanssa ole ihmisarvoista elämää. Luuhaaminen leikkipaikoilla räntäsateessa, ruoan laittaminen monta kertaa päivässä, nukuttaminen, sairaudet, koulujutut, kaikki. Se on aivan kauheaa. Säästä itsesi siltä.