Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 18v ja raskaana
01.01.2018 |
Olen siis 18v ja tein positiivisen raskaustestin. Seurustelen pojan kanssa, josta tulisi lapsen isä, jos pidän lapsen. Olen lukion viimeisellä ja edessä ovat kevään kirjoitukset. Ehtisin siis tulla ylioppilaaksi kuitenkin ennen lapsen syntymää. Poikaystäväni on pari vuotta vanhempi ja on tällä hetkellä armeijassa. Olemme käyttäneet ehkäisyä (kondomi), mutta jotain on täytynyt mennä pieleen. Minua ahdistaa ja stressaa asia, koska pelkään sitä miten pärjäisin lapsen kanssa ja miten tulevaisuuden opiskelut järjestyisivät. Olen ollut kuitenkin aina vastuullinen ja en esim. käytä päihteitä juuri yhtään. Haaveena on ollut myös aina perhe, mutta ei näin aikaisessa vaiheessa. Kerroin poikaystävälleni ja hän sanoi tarvitsevansa hieman aikaa. Näemme illalla. En ole vielä uskaltanut kertoa äidilleni, mutta yritän tehdä sen pian. Minua ahdistaa ajatus abortista, mutta toisaalta äidiksi tuleminen tässä iässä on myös aika iso asia. Kaipaisin teiltä jotain tukea tai ajatuksia? En kuitenkaan syyllistämistä kiitos. :(
Nimim. Hämmentynyt 18v
Kommentit (42)
Käykö poikaystäväsi y.lilaudalla, siellä on ollut todella "syvällisiä pohdintoja" miten k.ortsun voi ottaa pois kesken y.hdynnän "tyty-yden", tai "tylleröv-ittu s.ex bätängingin" huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille, jotka hoette oman elämän loppuvan lapseen, niin ei kaikille tuon ikäisille välttämättä ole tärkeintä ne kaverit ja jotkut juhannusreissut, sitä paitsi kaikilla ei välttämättä edes ole niitä lukuisia kavereita. Poikaystävä voi jättää vuoden päästä ihan ilman sitä lastakin, joten ei nyt kannata miettiä VAIN sen perusteella, että kaverit ja poikaystävä saattavat vaihtua, kun niin tulee käymään monille joka tapauksessa, kun tulee ikää ja "kasvetaan eri suuntiin." Tai siksi että kaikki oma aika ja vapaus menee. Yksi luokkalaisistani (amk) sai lapsen 20-vuotiaana ja jatkoi opintojaan sitten kun lapsi oli kaksivuotias. Ovat edelleen yhdessä lapsen isän kanssa, joten ei se mikään mahdottomuus ole vaikka tämän tapauksen parilla olikin ikää pari vuotta enemmän.
Minusta kaikkein tärkein kysymys on se, pystytkö elämään itsesi kanssa, mikäli päädyt aborttiin. Jos et oikeasti 100% hyväksy aborttia, niin älä tee sitä. Muuten todennäköisesti tulet kärsimään siitä myöhemmin (ennalta on mahdoton sanoa, miten mielesi tulee reagoimaan siihen sen jälkeen; se voi aiheuttaa ongelmia vielä vuosia myöhemmin, jos alat katua päätöstäsi.) Ja kaikkein tärkeintä ja kliseisintä kuin onkin; se on sinun kehosi. Loppupeleissä päätös vaikuttaa kaikkein eniten sinuun, ei poikaystävääsi, kavereihesi tai äitiisi, joten huomioi oma mielipiteesi, se on ehdottoman tärkeä, vaikka muut ehkä eri mieltä olisivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Puhu heti äitisi kanssa.
Ensin poikaystävän kanssa, rauhallisesti ja useammankin kerran, yhdessä ja erikseen miettien. Vasta sitten äidin kanssa.
Sikiö ei muka ole lapsi....sen voi tappaa jalkoine ja käsine ja aivoineen kun ei osaa vielä puhua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös adoptiota kannattaa harkita yhtenä vaihtoehtona. Itselle ainakin abortti tuntuisi liian raskaalta. Adoption kautta voisit tarjota lapselle hyvän elämän rakastavassa perheessä.
Adoptio on se kaikkein pahin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miten upean elämän voit saada ilman lasta. Opiskelu, harrastuksia, työtä, vapaa-aikaa. Lapsen kanssahan ei vapaa-aikaa ole enää koskaan. Kun saa lapsen, menettää koko oman elämänsä, eikä sitä voi ennalta arvata millään tavalla, että millaista se on. Lasta ei saa tekemättömäksi.
Ehkä olisi kuitenkin parempi ilman lasta. Tai siis tietenkin olisi, mutta sinun pitää vain tehdä se päätös. Ja sen jälkeen älä hanki koskaan lasta. Saat elämästä niin paljon enemmän. Miksi lopettaa niin varhaiseen vaiheeseen sitä elämää, jonka olet lahjaksi saanut? Ei elämä lapsen kanssa ole ihmisarvoista elämää. Luuhaaminen leikkipaikoilla räntäsateessa, ruoan laittaminen monta kertaa päivässä, nukuttaminen, sairaudet, koulujutut, kaikki. Se on aivan kauheaa. Säästä itsesi siltä.
Saa a tanan ja murhaajan puheita. Vaikene
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös adoptiota kannattaa harkita yhtenä vaihtoehtona. Itselle ainakin abortti tuntuisi liian raskaalta. Adoption kautta voisit tarjota lapselle hyvän elämän rakastavassa perheessä.
Adoptio on se kaikkein pahin vaihtoehto.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös adoptiota kannattaa harkita yhtenä vaihtoehtona. Itselle ainakin abortti tuntuisi liian raskaalta. Adoption kautta voisit tarjota lapselle hyvän elämän rakastavassa perheessä.
Adoptio on se kaikkein pahin vaihtoehto.
Miksi?
Raskauden ja synnytyksen fyysiset ja henkiset vaikutukset. Sosiaaliset paineet. Loppuelämän mahdolliset syyllisyydentunteet, ajatukset hylkäämisestä, lapsen ajatukset siitä miksi äiti ei halunnut häntä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aina ajattelen näissä asioissa että lapset otetaan silloin vastaan kun niitä suodaan. Mistä tiedät tuletko abortin jälkeen enää ikinä raskaaksi? Saatko komplikaatioita ja miten kerrot mahdolliselle seuraavalle että pikkusisarus tapettiin kun oli vaa liian vähän ikää olevinaan, ei sen kummempaa syytä? Olet todellakin niin nuori että vaikka alottaisit jatko-opinnot 5v päästä et silti olisi jälkijunassa kenestäkään. Ja kokemuksella voin kertoa että itsekin tulin raskaaksi 18v ja en koskaan ikinä milloinkaan muuttaisi päätöstä pitää häntä. Lapseni ovat niin uskomattoman rakkaita että siihen ei ole mitään sanoja. He ovat myös todella hauskoja ja jokaista päivää piristäviä pieniä ihmeitä. Opiskelen itsekin tällä hetkellä ja odotan nyt kolmatta. Kaikki on juuri niin rankkaa kun siitä tekee. Mutta se pieni ihme joka sisälläsi nyt kasvaa niin hänen ainut toive on päästä sinun syliisi. Hän ei mitään muuta kaipaa. Sinua vaan. Its all up to you.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös adoptiota kannattaa harkita yhtenä vaihtoehtona. Itselle ainakin abortti tuntuisi liian raskaalta. Adoption kautta voisit tarjota lapselle hyvän elämän rakastavassa perheessä.
Adoptio on se kaikkein pahin vaihtoehto.
Miksi?
Raskauden ja synnytyksen fyysiset ja henkiset vaikutukset. Sosiaaliset paineet. Loppuelämän mahdolliset syyllisyydentunteet, ajatukset hylkäämisestä, lapsen ajatukset siitä miksi äiti ei halunnut häntä...
Tunnen adoptoituja aikuisia ja kukaan ei ole koskaan sanonut ajattelevansa, että heidän "äitinsä" ei halunnut heitä. Suomessa on todella vaikea saada adoptiolasta, koska ihmiset näkevät adoption näin negatiivisena asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä aina ajattelen näissä asioissa että lapset otetaan silloin vastaan kun niitä suodaan. Mistä tiedät tuletko abortin jälkeen enää ikinä raskaaksi? Saatko komplikaatioita ja miten kerrot mahdolliselle seuraavalle että pikkusisarus tapettiin kun oli vaa liian vähän ikää olevinaan, ei sen kummempaa syytä? Olet todellakin niin nuori että vaikka alottaisit jatko-opinnot 5v päästä et silti olisi jälkijunassa kenestäkään. Ja kokemuksella voin kertoa että itsekin tulin raskaaksi 18v ja en koskaan ikinä milloinkaan muuttaisi päätöstä pitää häntä. Lapseni ovat niin uskomattoman rakkaita että siihen ei ole mitään sanoja. He ovat myös todella hauskoja ja jokaista päivää piristäviä pieniä ihmeitä. Opiskelen itsekin tällä hetkellä ja odotan nyt kolmatta. Kaikki on juuri niin rankkaa kun siitä tekee. Mutta se pieni ihme joka sisälläsi nyt kasvaa niin hänen ainut toive on päästä sinun syliisi. Hän ei mitään muuta kaipaa. Sinua vaan. Its all up to you.
Mitä sinä horiset? Jatko-opinnot ovat tohtoriopintoja. Vai että viiden vuoden päästä, kun on lapsi tulossa? Äläkä viitsi romantisoida tuota vauva-asiaa tuolla tavalla. Rankkaa touhua se lapsen kasvattaminen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös adoptiota kannattaa harkita yhtenä vaihtoehtona. Itselle ainakin abortti tuntuisi liian raskaalta. Adoption kautta voisit tarjota lapselle hyvän elämän rakastavassa perheessä.
Adoptio on se kaikkein pahin vaihtoehto.
Miksi?
Raskauden ja synnytyksen fyysiset ja henkiset vaikutukset. Sosiaaliset paineet. Loppuelämän mahdolliset syyllisyydentunteet, ajatukset hylkäämisestä, lapsen ajatukset siitä miksi äiti ei halunnut häntä...
Tunnen adoptoituja aikuisia ja kukaan ei ole koskaan sanonut ajattelevansa, että heidän "äitinsä" ei halunnut heitä. Suomessa on todella vaikea saada adoptiolasta, koska ihmiset näkevät adoption näin negatiivisena asiana.
Outo ja epämiellyttävä ajatus. Ihan kuin lapsettomien tarve saada suomalainen adoptiolapsi olisi se kaikkein tärkein asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä! Olin itse 10v sitten samassa tilanteessa, olin 19v ja raskaana. Kyselin neuvoja täältä ja sattui varmaan jotain lestoja linjoilla kun monet käski pitää lapsen ja jotenkin muka aina selviää. Monet myös väitti että joo, kyllä ehtii opiskella sit parin vuoden päästäkin. "Lapsi tuo leivän". Heko heko, lapsi vie leivän!
En saanut opintoja loppuun sillä oksensin raskausviikot 5-35 holtittomasti. Hb meni alle sadan, makasin peiton alla palellen enkä jaksanut käydä kaupassa. Synnytys meni huonosti, repesin pahoin ja meni lähes vuosi toipua. Lapsi nukkui ekan kokonaisen yön neljävuotiaana. Mies lähti kun vauva oli pari kk vanha, välit vanhempiin kärsi eikä koskaan palanneet ennalleen. Ei alle viisikymppiset halua isovanhemmiksi, tuli kyllä selväksi.
Kadun syvästi sitä että pilasin elämäni ja lapsenikin elämän. Älä tee samaa virhettä, tee abortti! Ei tätä voi sanoin kuvailla miten hirveää tää on ollut.
Ei nyt ihan noin mene kaikilla, itsekin olin 19v kun tulin raskaaksi ja lapsen syntyessä olin juuri täyttänyt 20. Ehdin siis valmistua jo ennen raskautta ylioppilaaksi. Lapsi on nyt kohta 10v. ja en koskaan ole katunut päätöstä häntä pitää, kadun ainoastaan sitä, että olin jo varannut ajan aborttiin, mutta vain koska kuvittelin ettei kukaan tukisi minua. En kuitenkaan koskaan kyennyt aborttiin ja hyvä niin. Vanhemmat ovat aina tukeneet minua eivätkä tuominneet valintaani koskaan. Aloitin opiskelut AMK:ssa lapsen ollessa 3v. Nyt minulla on jo 2 lasta ja hyvä ammatti. Olihan se raskasta mutta ei todellakaan mahdotonta, jos löytyy edes jonkinlaista tukiverkostoa ja etenkin jos lapsen isä mukana kuvioissa.
Jos ap on vielä linjoilla, niin älä ota näitä kommentteja vakavasti. Jos tarvitset ulkopuolista keskusteluapua, saat sitä ammattilaiselta paremmin kuin tältä roskapalstalta.
Mietin raskautta ekan kerran siinä 18-vuotiaana. Olin muka liian nuori. Mietin toisen kerran kolmekymppisenä, kun en enää "ollut liian nuori" ja olin viimein saamassa vakityön. Ja kuinka kävikään, ei sitä lasta tullutkaan niin vain tekemällä, vuosienkaan jälkeen. Olisi ollut parempi perustaa perhe silloin teininä. :/ Silloin biologiset mahdollisuudet olivat kuitenkin ihan eri luokkaa meillä.
Sain itse lapsen 19-vuotiaana. Ensimmäiset vuodet olivat kamalia. Kaverit kävivät juhlimassa, ulkomailla viettämässä välivuotta, reppureissaamassa. Itse olin paljon sairastelevan lapsen kanssa kotona. Lapsen isä lähti lapsen ollessa 4 kk, oli aivan kakara itsekin. Olen opiskellut ensin AMK ja sitten yliopistotutkinnon, jumalattoman rankkaa lapsen kanssa. Tietysti lapsi on minulle rakas, mutta koska olen yli kolmekymppisenä tullut äidiksi vielä kolmesti, voin myös todeta, että elämäntilanne on ollut parempi myöhemmin ja omalta osaltaan muodostanut paremman suhteen myös lapsiin. Toisaalta on kiva, että nyt 43-vuotiaana minulla on 24-v lapsi, mutta jos minun pitäisi valita uusiksi, en missään nimessä haluaisi tulla äidiksi 19-vuotiaana.
On tietysti hyvä jutella poikaystävän kanssa, mutta välttämättä/todennäköisesti hänelläkään ei ole realistista kuvaa isyydestä ja valitettavasti se vain menee niin että isän on tästä kuviosta helpompi häipyä.
Jos vielä epäröit niin tee sellainen testi koulun ensi viikolla alkaessa, että laitat läpi yön herätys puhelimeesi 2,5h välein. Nouse jokainen kerta ja käyt vaikka keittiössä, ole hereillä 45 minuuttia (vauva heräilee) ja viim klo 6.30 heräät. Tee lenkki ennen koulua 30 min (viet lapsen päiväkotiin), tee uusiksi sama 30 min lenkki koulun jälkeen (haet lapsen päiväkodista), tämän jälkeen mene kotiin ja tee kotihommia tunnin ajan. Toista seuraavana yönä ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Älä lipsu. Myös viikonloppuna herää 6.30, nouse ja ole ulkoilemassa jo ennen 9.00. Tämä simuloi aika tehokkaasti mitä tuleman pitää. Ja tässä päätyösi on kuitenkin opiskelu, eli sitä älä laiminlyö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aina ajattelen näissä asioissa että lapset otetaan silloin vastaan kun niitä suodaan. Mistä tiedät tuletko abortin jälkeen enää ikinä raskaaksi? Saatko komplikaatioita ja miten kerrot mahdolliselle seuraavalle että pikkusisarus tapettiin kun oli vaa liian vähän ikää olevinaan, ei sen kummempaa syytä? Olet todellakin niin nuori että vaikka alottaisit jatko-opinnot 5v päästä et silti olisi jälkijunassa kenestäkään. Ja kokemuksella voin kertoa että itsekin tulin raskaaksi 18v ja en koskaan ikinä milloinkaan muuttaisi päätöstä pitää häntä. Lapseni ovat niin uskomattoman rakkaita että siihen ei ole mitään sanoja. He ovat myös todella hauskoja ja jokaista päivää piristäviä pieniä ihmeitä. Opiskelen itsekin tällä hetkellä ja odotan nyt kolmatta. Kaikki on juuri niin rankkaa kun siitä tekee. Mutta se pieni ihme joka sisälläsi nyt kasvaa niin hänen ainut toive on päästä sinun syliisi. Hän ei mitään muuta kaipaa. Sinua vaan. Its all up to you.
Mitä sinä horiset? Jatko-opinnot ovat tohtoriopintoja. Vai että viiden vuoden päästä, kun on lapsi tulossa? Äläkä viitsi romantisoida tuota vauva-asiaa tuolla tavalla. Rankkaa touhua se lapsen kasvattaminen on.
Niin, no tarkoitin että täällä suomessa nyt kun on mahdollista opiskella ihan minkä ikäisenä tahansa, ihan mitä tahansa. Ja tottakai lapsen kasvattaminen on rankkaa. Mikää tärkeä asia ei ole helppoa. Pointti on nimenomaan se, että kaikki on juuri niin rankkaa kun sen antaa olla. Jos haluaa voivotella, että yhyy en pääse ryyppää tai muuta niin se on vaan karhunpalvelus itselle. Ei sen tarvitse olla niin kamalaa kun ajattelee asioita ihan joltain muulta kantilta. Vaikkapa siltä, että miten etuoikeutettu saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aina ajattelen näissä asioissa että lapset otetaan silloin vastaan kun niitä suodaan. Mistä tiedät tuletko abortin jälkeen enää ikinä raskaaksi? Saatko komplikaatioita ja miten kerrot mahdolliselle seuraavalle että pikkusisarus tapettiin kun oli vaa liian vähän ikää olevinaan, ei sen kummempaa syytä? Olet todellakin niin nuori että vaikka alottaisit jatko-opinnot 5v päästä et silti olisi jälkijunassa kenestäkään. Ja kokemuksella voin kertoa että itsekin tulin raskaaksi 18v ja en koskaan ikinä milloinkaan muuttaisi päätöstä pitää häntä. Lapseni ovat niin uskomattoman rakkaita että siihen ei ole mitään sanoja. He ovat myös todella hauskoja ja jokaista päivää piristäviä pieniä ihmeitä. Opiskelen itsekin tällä hetkellä ja odotan nyt kolmatta. Kaikki on juuri niin rankkaa kun siitä tekee. Mutta se pieni ihme joka sisälläsi nyt kasvaa niin hänen ainut toive on päästä sinun syliisi. Hän ei mitään muuta kaipaa. Sinua vaan. Its all up to you.
Mitä sinä horiset? Jatko-opinnot ovat tohtoriopintoja. Vai että viiden vuoden päästä, kun on lapsi tulossa? Äläkä viitsi romantisoida tuota vauva-asiaa tuolla tavalla. Rankkaa touhua se lapsen kasvattaminen on.
Jatko-opinnoilla viitataan suomen kielessä aivan yleisesti muuhunkin opintojen jatkamiseen kuin tohtoritutkinnon tekemiseen. Yleisesti puhutaan mm. lukion jälkeisistä jatko-opinnoista.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako sinun, lapsivihaaja, tulla propagoimaan tähän ketjuun, kun ap ihan tosissaan pyytää apua ja fiksuja neuvoja? Aikamoista tuubaa, etteikö koskaan enää olisi vapaa-aikaa, jos lapsia on kerran menneyt hankkimaan. Vai loppuelämäkö siellä heikkalaatikolla on mielestäsi istuttava? Todellisuudessa lapset kasvavat ja elämäntilanteet muuttuvat. Se pikkulapsiaika on loppupeleissä lyhyt periodi ihmisen elämässä.
Mutta ap:lle halaun sanoa, että vanhemmuuteen ei pidä ryhtyä, jos siihen ei koe itse olevansa valmis. Kaikesta muusta selviää (taloudelliset asiat, opinnot, työura), mutta jos ei ole tarpeeksi kypsä ottamaan vastuuta toisen ihmisen elämästä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, niin raskauden keskeytys tässä alkuvaiheessa on silloin parempi vaihtoehto. Valitettavasti maailma on täynnä lapsia, joiden vanhemmista ei ole vanhemman rooliin, ja siitä joutuvat kärsimään ne tilanteeseen täysin viattomat lapset.