Miten sanoa ei?

Olet lapsellinen

"Emme osallistu tällä kertaa". Ei selityksiä, ei vastauksia lisäkysymyksiin. Jos oikein tinkaa, niin sitten kerrot, että "ettehän tekään meidän lastamme muistaneet". Herneet nokkaan, mutta mitä sitten.

Sanot että kiitos kutsusta, olisimme tulleet tosi mielellään mutta nyt meillä on jo sovittu muuta. Tullaan joku toinen kerta.

Mikset menisi? Kai lapsilla on oikeus pitää serkkuihinsa yhteyttä? Minulla samankaltainen tilanne, mutta päätin, että pidän yhteyttä, jotta lapsillamme säilyisi yhteys serkkuihin. Päättäkööt sitten isompana haluavatko olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Mikset menisi? Kai lapsilla on oikeus pitää serkkuihinsa yhteyttä? Minulla samankaltainen tilanne, mutta päätin, että pidän yhteyttä, jotta lapsillamme säilyisi yhteys serkkuihin. Päättäkööt sitten isompana haluavatko olla tekemisissä.

meidän lapset jo teinejä ja eivät halua pitää yhteyttä serkkuihinsa, ovat tunteneet aina itsensä ulkopuoliseksi juhlissa, kun nämä sisarukseni lapset leikkivät vain toisten serkkujensa kanssa. Eivät vain halua lähteä ja pakottaa ei voi.

ap

Hei ap. Kysymyksesi on mutkikas, ja lisään vähän mutkia koska kommentoin jotain yleisellä tasolla.

Jos unohdetaan taustat ja ajatellaan ainoastaan, että haluaa kieltäytyä jostain kutsusta, silloin on vain kerta kaikkiaan opeteltava sanomaan kohteliaasti, että kiitos kutsusta, mutta emme nyt pääse tulemaan. Pääsemisen syitä ei tarvitse sen kummemmin selittää, mutta yleiskohteliaisuussääntöihin kuuluu, että kutsuttuihin juhliin lähetetään sitten jokin tervehdys, mikäli ei pääse osallistumaan. Tervehdys voi olla vaikka onnittelukortti.

Mutta kun taustoja ei voi unohtaa, tarkastellaan niitä hetken. Ensin kerroit, ettette haluaisi osallistua, koska hekään eivät ole muistaneet teidän lastanne. Myöhemmin kirjoitat, että vieraillessa tulee ulkopuolinen olo, kun lapset eivät leiki keskenään. Minulle tulee tästä mieleen ainakin kaksi eri teemaa:

Toinen on, miten tuota ulkopuolusuttta saisi kurottua umpeen? Olisihan hyvä, että sukulaiset edes sietäisivät toisiaan ja olisivat tekemisissä ellei mitään ylivoimaista välirikkoa ole tapahtunut. Kannattaisiko sen puoleen siis mennä/kutsua teille/muu tapaaminen, että tuo ulkopuolisuus vähenisi ja serkuista voisi olla edes myöhemmin aitoja ihmissuhteita toisilleen?

Toinen väylä, mitä tuli mieleeni on vanha sanonta: Choose your fights.  Kannattaa valita tarkkaan, milloin lähtee taistelemaan jostain asiasta. Onko tämä kärjistämisen väärti? Vai olisiko tässä viisaampaa valita yleiset kohteliaisuussäännöt, vaikka nyt niin suurta lämpöä ei tuntisikaan. Priorisointi: mikä elämässä on tärkeää. Voisiko ajatella, että elämään nyt kuuluu pari tuntia silloin tällöin vierailua sukulaisten juhlissa, ilman sen kummempaa numeroa. Vai onko tämä sellainen teema, joka teidän on oikeasti puitava ja puhuttava läpi, vaikkakin siitä voi tulla 'taistelua'? Sitä ei voi muut tietää, itse tiedät. Mitä ajattelet näistä ajatuksenaluistani?

Kyllä mä pitäisin lapseni puolta ja sanoisin, että ensi vuonna tullaan jos teiltä on muistettu meidän lapsen synttärit.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap. Kysymyksesi on mutkikas, ja lisään vähän mutkia koska kommentoin jotain yleisellä tasolla.

Jos unohdetaan taustat ja ajatellaan ainoastaan, että haluaa kieltäytyä jostain kutsusta, silloin on vain kerta kaikkiaan opeteltava sanomaan kohteliaasti, että kiitos kutsusta, mutta emme nyt pääse tulemaan. Pääsemisen syitä ei tarvitse sen kummemmin selittää, mutta yleiskohteliaisuussääntöihin kuuluu, että kutsuttuihin juhliin lähetetään sitten jokin tervehdys, mikäli ei pääse osallistumaan. Tervehdys voi olla vaikka onnittelukortti.

Mutta kun taustoja ei voi unohtaa, tarkastellaan niitä hetken. Ensin kerroit, ettette haluaisi osallistua, koska hekään eivät ole muistaneet teidän lastanne. Myöhemmin kirjoitat, että vieraillessa tulee ulkopuolinen olo, kun lapset eivät leiki keskenään. Minulle tulee tästä mieleen ainakin kaksi eri teemaa:

Toinen on, miten tuota ulkopuolusuttta saisi kurottua umpeen? Olisihan hyvä, että sukulaiset edes sietäisivät toisiaan ja olisivat tekemisissä ellei mitään ylivoimaista välirikkoa ole tapahtunut. Kannattaisiko sen puoleen siis mennä/kutsua teille/muu tapaaminen, että tuo ulkopuolisuus vähenisi ja serkuista voisi olla edes myöhemmin aitoja ihmissuhteita toisilleen?

Toinen väylä, mitä tuli mieleeni on vanha sanonta: Choose your fights.  Kannattaa valita tarkkaan, milloin lähtee taistelemaan jostain asiasta. Onko tämä kärjistämisen väärti? Vai olisiko tässä viisaampaa valita yleiset kohteliaisuussäännöt, vaikka nyt niin suurta lämpöä ei tuntisikaan. Priorisointi: mikä elämässä on tärkeää. Voisiko ajatella, että elämään nyt kuuluu pari tuntia silloin tällöin vierailua sukulaisten juhlissa, ilman sen kummempaa numeroa. Vai onko tämä sellainen teema, joka teidän on oikeasti puitava ja puhuttava läpi, vaikkakin siitä voi tulla 'taistelua'? Sitä ei voi muut tietää, itse tiedät. Mitä ajattelet näistä ajatuksenaluistani?

ihan ok ajatuksia, mutta meidän on mahdotonta saada toista teiniä mukaan juhliin, on haastavassa iässä. En keksi miten saisin mukaan juhliin. On myös äärimmäisen nirso ja en halua ehdoin tahdoin laittaa häntä nyt epåmukaviin tilanteisiin, niitä riittää varmaan jo koulussakin. Aina hänen nirsoudestaan tulee numero. Tulee itsellenikin nolo ja epämukava olo. Ja sekö juhlien tarkoitus on? Vieraat tulee kiusaantuneiksi?

Toisekseen meillä nyt paljon laskuja ja maksuja, emme saisi ns. hyvää lahjaa ostettua.

ap

Olitko sinä kutsunut heidät syntymäpäiväjuhliin vai odotitko vain lahjaa siitä huolimatta? Kuulostaa vähän siltä.