Teoria: jos joku katuu lapsiaan, hän katuu oikeasti menetettyä vapautta

Itse en ajattele, että lapsiaan katuva surisi mennyttä vapauttaan. Veikkaan, että yleisempi murhe lapsiin liittyen on, jos lapset eivät tunnu pärjäävän, ovat yksinäisiä tai selvästikin onnettomia tms., tai jatkuva huoli esim. lapsen/nuoren/aikuisen lapsen turvallisuudesta nykymaailmassa.

Itse asiassa ei tullut koskaan edes mieleenkään, että joku katuisi lapsiaan vapauden menetyksen vuoksi, mitä tuo vapaus sitten itse kullekin merkitsee.

Lasten teon katumisessa on osansa myös henkilökohtaisilla kohtaloilla. Varmasti esim.vaikeasti sairaan tai masentuneen lapsen äiti katuu, jos katuu, vain siksi, ettei olisi halunnut ketään kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ajattele, että lapsiaan katuva surisi mennyttä vapauttaan. Veikkaan, että yleisempi murhe lapsiin liittyen on, jos lapset eivät tunnu pärjäävän, ovat yksinäisiä tai selvästikin onnettomia tms., tai jatkuva huoli esim. lapsen/nuoren/aikuisen lapsen turvallisuudesta nykymaailmassa.

Itse asiassa ei tullut koskaan edes mieleenkään, että joku katuisi lapsiaan vapauden menetyksen vuoksi, mitä tuo vapaus sitten itse kullekin merkitsee.

*ole tullut

Kyllähän lapsen myötä menettää kaiken, oman elämänsä ja vapautensa. Jos olisi hoitajat, jotka kulkevat joka puolella mukana ja hoitavat  ne lapset, elämä olisi paljon mukavampaa eikä tarvitsisi katua lapsia. Elämä lapsivankilassa on kovin kurjaa. Ihmisarvon vastaista itse asiassa.

Samaa mieltä kuin ykkönen paitsi että kaipaan myös sellaista aikaa, etten olisi vastuussa kenestäkään. Toisaalta kun pitää palata olemaan vastuussa se on aina yhtä hirveää.

Jos olisi hoitajat ja kaupassakävijät ja ruoanlaittajat, lapsia ei tarvitsisi kenenkään katua. Voisi vain nauttia, käydä töissä, tulla valmiiseen pöytään ja sitten lähteä lasten ja hoitajien kanssa jonnekin siten, ettei tarvitse itse muuta kuin olla mukana. Niinhän ne kuninkaalliset tekevät. Siksi he lisääntyvätkin niin aktiivisesti.

Toisaalta kyseessä voisi olla myös identiteetti kriisi. Kaipaa sitä lapsetonta "minää", joka ehkä sittenkin tuntuu oikeammalta kuin sen vanhempana olo.

En ymmärrä suomen päiväkotimallia. Lapset saavat kuusivuotiaiksi asti olla viiteen asti päiväkodissa ja aikuiset saavat käydä töissä kunnolla. Sitten kun lapset menevät kouluun, toisen aikuisen pitää jäädä kotiin koulupäivien jälkeen. Se on törkeää. Pitäisi olla kunnolliset päiväkodit myös kouluikäisille. Ja ip-kerhoja ei lasketa, siellä on vain jotain sairasta kaupunkisotaa ja muuta. Pitäisi olla ihan oikeat päiväkodit kouluikäisille.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta kyseessä voisi olla myös identiteetti kriisi. Kaipaa sitä lapsetonta "minää", joka ehkä sittenkin tuntuu oikeammalta kuin sen vanhempana olo.

Lapsettomanahan tänne on synnytty, joten tietenkin lapseton minä on oikeampi kelle tahansa. Sitä ei vain biologian takia tajua, kun biologia on järjestänyt meille lisääntymisvietin. Sen vauvavuoden takia ihmiset hankkivat lapsia ja katuvat sitten, kun tilanne onkin pysyvä. Lapsiperhearjesta pitäisi varoittaa kouluissa, jotta jo nuoret alkaisivat miettiä, onko aivan oikeasti järkeä lisääntyä, vaikka kuinka tekisi mieli. Jos ei lisäänny, siinä saa palkaksi ihan koko elämän. Elämänsähän menettää, kun saa ensimmäisen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ykkönen paitsi että kaipaan myös sellaista aikaa, etten olisi vastuussa kenestäkään. Toisaalta kun pitää palata olemaan vastuussa se on aina yhtä hirveää.

Mulla oli kyse juuri tästä. Lapsi on murrosiän melskeissä asunut puoli vuotta toisen vanhempansa luona, ja voi, kuinka helppoa ja kevyttä elämä oli, kun vastuu oli poissa! Nyt jälkikasvun itsenäistyessä se ei enää paina muutenkaan. Käytännön vapaus koitti jo aiemmin. Näillä tiedoilla, jotka minulla nyt on, en välttämättä lähtisi koko vanhemmuuteen, vaikka lasta en sinänsä kadukaan. Matka on ollut pitkä ja mutkainen, ja ottanut yhtä paljon kuin antanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ykkönen paitsi että kaipaan myös sellaista aikaa, etten olisi vastuussa kenestäkään. Toisaalta kun pitää palata olemaan vastuussa se on aina yhtä hirveää.

Mulla oli kyse juuri tästä. Lapsi on murrosiän melskeissä asunut puoli vuotta toisen vanhempansa luona, ja voi, kuinka helppoa ja kevyttä elämä oli, kun vastuu oli poissa! Nyt jälkikasvun itsenäistyessä se ei enää paina muutenkaan. Käytännön vapaus koitti jo aiemmin. Näillä tiedoilla, jotka minulla nyt on, en välttämättä lähtisi koko vanhemmuuteen, vaikka lasta en sinänsä kadukaan. Matka on ollut pitkä ja mutkainen, ja ottanut yhtä paljon kuin antanut.

Ihan törkeää, että jotkut saavat vain olla ilman lapsiaan hups heijaa vaikka viikon, tai arjet, tai viikonloput. Vain siksi, että on eronnut. Sitten porskuttavat ilman lapsia ne päivät. Todella epäreilua. Viettävät vain vapaata. Jos lapsi on vaikka vuoroviikot toisella vanhemmalla, siinähän ehtii käydä vaikka etelässä, jos on loma.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lapsen myötä menettää kaiken, oman elämänsä ja vapautensa. Jos olisi hoitajat, jotka kulkevat joka puolella mukana ja hoitavat  ne lapset, elämä olisi paljon mukavampaa eikä tarvitsisi katua lapsia. Elämä lapsivankilassa on kovin kurjaa. Ihmisarvon vastaista itse asiassa.

Ja Höpsis. Muutama ensimmäinen vuosi lapset tarvitsevat kokoaikaista hoitajaa... Itsenäistymisprosessi alkaa jo vauvasta lähtien, toki hitaasti aluksi. Vanhempi ei hoida hommaansa kunnolla, jos ei anna lapsen itsenäistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ykkönen paitsi että kaipaan myös sellaista aikaa, etten olisi vastuussa kenestäkään. Toisaalta kun pitää palata olemaan vastuussa se on aina yhtä hirveää.

Mulla oli kyse juuri tästä. Lapsi on murrosiän melskeissä asunut puoli vuotta toisen vanhempansa luona, ja voi, kuinka helppoa ja kevyttä elämä oli, kun vastuu oli poissa! Nyt jälkikasvun itsenäistyessä se ei enää paina muutenkaan. Käytännön vapaus koitti jo aiemmin. Näillä tiedoilla, jotka minulla nyt on, en välttämättä lähtisi koko vanhemmuuteen, vaikka lasta en sinänsä kadukaan. Matka on ollut pitkä ja mutkainen, ja ottanut yhtä paljon kuin antanut.

Ihan törkeää, että jotkut saavat vain olla ilman lapsiaan hups heijaa vaikka viikon, tai arjet, tai viikonloput. Vain siksi, että on eronnut. Sitten porskuttavat ilman lapsia ne päivät. Todella epäreilua. Viettävät vain vapaata. Jos lapsi on vaikka vuoroviikot toisella vanhemmalla, siinähän ehtii käydä vaikka etelässä, jos on loma.

No mun lapsi muutti (maalle) päästäkseen peruskoulusta pois. Oltiin tilanteessa, jossa vaihtoehtoja ei enään ollut, oli pakko vaihtaa kaveripiiriä ja ympyröitä. Ratkaisu oli onnistunut, kaikki meni lopulta riittävän hyvin, ja nuori muutti takaisin puolen vuoden jälkeen. Oli rauhoittunut ja nyt myöhemmin tuo aika kuulemma "hävettää". Ihan tavallista elämää me vietettiin tuolloin, tosin stressi oli pääosin toisella vanhemmalla. Kamalaa aikaa, onneksi se on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ykkönen paitsi että kaipaan myös sellaista aikaa, etten olisi vastuussa kenestäkään. Toisaalta kun pitää palata olemaan vastuussa se on aina yhtä hirveää.

Mulla oli kyse juuri tästä. Lapsi on murrosiän melskeissä asunut puoli vuotta toisen vanhempansa luona, ja voi, kuinka helppoa ja kevyttä elämä oli, kun vastuu oli poissa! Nyt jälkikasvun itsenäistyessä se ei enää paina muutenkaan. Käytännön vapaus koitti jo aiemmin. Näillä tiedoilla, jotka minulla nyt on, en välttämättä lähtisi koko vanhemmuuteen, vaikka lasta en sinänsä kadukaan. Matka on ollut pitkä ja mutkainen, ja ottanut yhtä paljon kuin antanut.

Tämä on tosi iso syy siihen, miksi en halua lapsia. Olen onnellisempi, kun saan olla vapaa vastuista ja velvollisuuksista. Huonekasvien hoito on suurin piirtein isoin juttu, jonka haluan ottaa rasitteekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lapsen myötä menettää kaiken, oman elämänsä ja vapautensa. Jos olisi hoitajat, jotka kulkevat joka puolella mukana ja hoitavat  ne lapset, elämä olisi paljon mukavampaa eikä tarvitsisi katua lapsia. Elämä lapsivankilassa on kovin kurjaa. Ihmisarvon vastaista itse asiassa.

Ja Höpsis. Muutama ensimmäinen vuosi lapset tarvitsevat kokoaikaista hoitajaa... Itsenäistymisprosessi alkaa jo vauvasta lähtien, toki hitaasti aluksi. Vanhempi ei hoida hommaansa kunnolla, jos ei anna lapsen itsenäistyä.

Älä viitsi. Erityislapsia ei voi jättää hetkeksikään yksin ja he eivät lähde koskaan kotoa.