Olisipa aina pimeää tuolla ulkona.

Silloin uskallan olla paljon paremmin ulkona kuin kesällä, jolloin on valoisaa ja muut ihmiset näkevät minut helposti ja voivat sitten pilkata minua koska olen niin ruma. Talvella pimeään aikaan on ihanaa olla ulkona, kun voi helposti piiloutua ihmisiltä niin että he näkevät minut. Erityisen ihanaa on kulkea hautausmaalla yöllä, siellä on niin viihtyisää ja romanttista erityisesti kun pimeä hautausmaa kylpee täysikuun valossa. Silloin minä olen varjo varjojen joukossa, kivi kivien joukossa ja olen siellä sinne haudattujen kuolleiden ihmisten sielujen joukossa ja totuttelen elämään pimeällä hautausmaalla, sillä kuoltuani kun sieluni saa viimein vaeltaa vapaasti missä haluaa vietän ainakin muutaman vuosisadan ajan rakastamallani hautausmaalla pimeään vuodenaikaan muiden sielujen joukossa pysähtyneessä ajassa, siirryn ajassa taaksepäin 2000-luvun alkuun kun kirtelin siellä pimeässä.