Mikä on tärkeintä onnellisessa perisuhteessa? Paljon seksiä? Sama aaltopituus? Rakkaus?Kunnioitus?
Kommentit (29)
Että mies on naista pitempi, rikkaampi ja koulutetumpi.
Tällähetkellä sanoisin että läheisyys. Hellyys, sylittely, suudelmat... lusikassa nukkuminen, käsikkäin kävely.
Kuulostaa pikkujutulta mutta sen puuttuessa puuttuu paljon muutakin. Seksi vähenee koko ajan (miehen puolelta), läheisyyden ja yhteyden tunne on vähän niin ja näin. En tunne olevani kaunis tai haluttava (vaikka mieheni mielestä vielä olenkin), itsetunto alkaa olemaan nollilla.
Mieheni ei tee tuota tahallaan, hän ei vain kaipaa läheisyyttä itse. Aivan kuin aseksuaali ei kaipaa seksiä.
Kaikkea muuta meillä olisi - kunnioitusta, rakkautta, naurua, huolenpitoa, välittämistä, kumppanuutta ja aitoa ystävyyttä.
Tietenkin se mikä puuttuu muodostuu tärkeimmäksi ja alkaa kalvamaan suhdetta.
RIittävästi rahaa ja omaa aikaa ja ettei toisen olemus ällötä puolin ja toisin.
Se, että ollaan samalla puolella, on minusta tärkeintä. Arki toimii, osallistutaan molemmat samalla tavalla kotitöihin ja lasten hoitamiseen. On yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta myös omia. Ei kahlita toista, saa käydä kavereiden kanssa ulkona ilman mustasukkaisuutta.
Liian moni asia on liian tärkeä poisjätettäväksi.
Se aaltopituus ja että on yhteistä puhuttavaa on ihan ensimmäisiä lähtökohtia. En ota enää ikinä tyyppiä jonka kanssa ei ole mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Tällähetkellä sanoisin että läheisyys. Hellyys, sylittely, suudelmat... lusikassa nukkuminen, käsikkäin kävely.
Kuulostaa pikkujutulta mutta sen puuttuessa puuttuu paljon muutakin. Seksi vähenee koko ajan (miehen puolelta), läheisyyden ja yhteyden tunne on vähän niin ja näin. En tunne olevani kaunis tai haluttava (vaikka mieheni mielestä vielä olenkin), itsetunto alkaa olemaan nollilla.
Mieheni ei tee tuota tahallaan, hän ei vain kaipaa läheisyyttä itse. Aivan kuin aseksuaali ei kaipaa seksiä.
Kaikkea muuta meillä olisi - kunnioitusta, rakkautta, naurua, huolenpitoa, välittämistä, kumppanuutta ja aitoa ystävyyttä.
Tietenkin se mikä puuttuu muodostuu tärkeimmäksi ja alkaa kalvamaan suhdetta.
Aika rankkaa että itsetuntosi on kumppanisi käsissä. Paine se on ehkä hänellekin tasapainoilla sinun kanssasi. Itsetuntoa voi alkaa ihan rakentamaan sellaiseksi että se ei ole riippuvainen kenenkään toisen teoista tai tekemättömyyksistä.
Molemmat saa/antaa sen, mitä itse/toinen haluaa ja tarvitsee. Enkä puhu nyt uudesta pyykkikoneesta tai muista tavaroista.
Hauskuus ja huumori. Meillä on kyllä hyvää seksiäkin vielä viiden vuoden jälkeenkin, ja kunnioitusta ja kaikkea varmaan mitä hyvään suhteeseen tarvitaan, mutta olen huomannut näiden vuosien aikana, että aina kun joku osa-alue on vähän nollilla niin kuin nyt elämään ja arkeen vaihtelut kuuluu, kaikkeen auttaa se kun on kivaa yhdessä.
Me ollaan romantiikan ja intohimoisen suhteen lisäksi myös sellaisia, että nauretaan kuollaksemme asioille ja pelleillään.
Se tuntuu olevan se oikea suhteen suola arjessa.
Että kemiat kohtaa edelleen. Jutellaan toisillemme, istutaan vierekkäin yms
Se että tietää toisen olevan siinä.
Se, että toinen ei vaadi sinulta mitään ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet.
Käytännössä sitten läheisyys, toisen ihon omalla iholla.
Inhoan sanoja rakkaus tai kunnioitus.... ne ovat niin abstrakteja, mutta miten ne näkyvät käytännössä?
Noiden asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen ei onnistu, koska yhden nostaminen tärkeimmäksi vihjaa että jokin toinen ei olisi välttämätön. Kaikki ovat tärkeitä eikä mistään noista voi luopua.
Vierailija kirjoitti:
Että mies on naista pitempi, rikkaampi ja koulutetumpi.
Luuletko katkeran ruikuttamisen olevan puoleensavetävä piirre?
Molemminpuolinen kunnioitus. Jos se puuttuu tai katoaa niin suhteella ei ole mitään mahdollisuuksia jatkaa tasapainoisena ihmissuhteena.
Itselle tärkeimpiä: Se, että kykenen kunnioittamaan miestä ja mies on kunnioituksen arvoinen. Se, että on samanlainen arvopohja ja missio elämässä.
Luottamus, rehellisyys, vastavuoroisuus, arvostus, kunnioitus, pyyteettömyys jne..
Vai jokin käytännön asia?