Lue keskustelun säännöt.
En tunne isääni
25.12.2017 |
Olen 16-vuotias tyttö. Kun olin pieni vanhempani erosivat, jonka jälkeen en ole ollut oikeastaan ollenkaan tekemisissä isäni kanssa, vaikka todella haluaisin. Tämä johtuu isästäni. Olemme sopineet monesti tapaamisia, mutta hän aina peruu ne. Nähdään. vain parin vuosien välein, mutta haluaisin nähdä häntä useammin. Haluaisin vain niin kovasti että hän olisi osa elämääni.. :( En uskalla itse sopia tapaamisia kun hän kumminkin keksii jotain syitä ja mulle tulee kauhea olo.
Kommentit (9)
Mitä te lapset teette sikuisten palstalla? Menkää sinne demiin ulisemaan, saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri äsken mietin, että miten vaikeata joillekin miehille on pitää yhteyttä lapsiinsa eron jälkeen . Tai eronneena isoaisänä muodostaa suhdetta lastenlapsiin. Näissä asioissa miesten huonot ihmissuhdetaidot näkyvät surullisella tavalla. Itselläkin on lastenlapsia, mutta ei mitään suhdetta heihin, sillä olen kadottanut yhteyden lapseenikin jo kauan sitten. Naiset vain jotenkin osaavat nämä asian niin paljon paremmin. Mutta varmaan jokainen eronut mies suree tätä asiaa, ei vain ole keinoja.
Ehkä on paras luovuttaa, olet jo yrittänyt ja hakannut päätäsi seinään.
Oma isäni hylkäsi minut, kun olin 12 vuotta ja siitä on nyt noin 30 vuotta. Olen surrut isäni menetyksen. Olen yrittänyt ajatella, että on ehkä kuitenkin helpompi näin kuin kestää mahdollisesti jatkuvaa hankausta ja uusia toiveiden heräämisiä ja pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri äsken mietin, että miten vaikeata joillekin miehille on pitää yhteyttä lapsiinsa eron jälkeen . Tai eronneena isoaisänä muodostaa suhdetta lastenlapsiin. Näissä asioissa miesten huonot ihmissuhdetaidot näkyvät surullisella tavalla. Itselläkin on lastenlapsia, mutta ei mitään suhdetta heihin, sillä olen kadottanut yhteyden lapseenikin jo kauan sitten. Naiset vain jotenkin osaavat nämä asian niin paljon paremmin. Mutta varmaan jokainen eronut mies suree tätä asiaa, ei vain ole keinoja.
En vaan tajua, mikä siinä on niin vaikeaa. Halutaan pyöriä siellä omassa häpeässä mielummin vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja lapsi kärsii ihmissuhteissaan ongelmista hajotetun itsetuntonsa ja turvallisuudentunteensa vuoksi. Ja isä toisaalla suree omaa kädettömyyttään ja häpeäänsä.
Eiks tää jeesushullu vois mennä vaikka jumalanpalvelukseen tai jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet saavat aikaan konkreettisia hyvinvointia edistäviä asioita, naiset emotionaalisia. Naisten ja miesten pitäisi tukea toisiaan eikä vain yrittää hyötyä toisesta. Nykyään Suomessa naiset eivät tarvi miehiä mihinkään toimivan infrastruktuurin ja kaupungistumisen takia, joten he voivat hylätä miehensä ja jatkaa elämää lasten kanssa kärsimättä siitä mitenkään itse.
Tavallisissakin perheissä, kumpi puolisoista on aktiiviseti yhteydessä aikuisiin lapsiinsa ja lapsenlapsiin? Veikkaan, että useimmissa tapauksissa se on perheen äiti. Isä on sivuosassa avustamassa, kuskaamassa, rahoittamassa tai korjaamassa sitten kun äiti onsaattanut asiat siihen pisteeseen että isää johonkin tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiks tää jeesushullu vois mennä vaikka jumalanpalvelukseen tai jotain?
Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Markus 16:15-16
Tunnet isäsi paremmin kuin minä. Minä en ole nähnyt isääni ikinä. Sinä edes tiedät jo miten kelvoton isäsi on. Minä toivoisin tietäväni millainen isäni on niissä ikävissä asioissa, etten turhaan kaipaisi jotain, mitä ei luultavasti ikinä tule tapahtumaan. N37