Moniko teistä on parisuhteessa vaikka puoliso ei ole se oikea?

Erosin juuri tuollaisesta suhteesta. Kun ei tunnu oikealta vaikka mitä yrittäisi niin turha siinä on kärvistelläkään. Yksin on parempi.

En pystyisi olemaan henkilön kanssa jonka pelkäisin menettäväni. En uskalla rakastua koska pelkäisin tulevani hylätyksi. Karmea lapsuus teki minusta tällaisen ihmissuhdevammaisen. Olen ns parisuhteessa miehen kanssa jota kutsuisin enemmänkin kaveriksi. Hänellä vähän sama juttu tavallaan. Surullista.. Meillä ei ole lainkaan ystäviä.

Mä en enää tässä iässä (liki 4-kymppisenä) usko yhteen ainoaan siihen oikeaan satujen prinssiin/prinsessaan.

Ensinnäkin osa ihmisistä on persoonaltaan "hankalia" ja osalla taas on hyvät sosiaaliset taidot ja osaavat ottaa muiden tarpeet kauniisti huomioon, saada toiset ihmiset viihtymään ja rentoutumaan. Jälkimmäisellä tyypillä olisi tietysti enemmän ottajia.

Sitten on tietysti arvojen samankaltaisuus, ulkonäön miellyttävyys, vetovoima, miten hyvin menee yksiin arjessa/sängyssä/romantiikassa jne.

Mutta en usko yhteen ainoaan oikeaan.

Itse olen yhdessä sellaisen miehen kanssa, että tapaamishetkellä ja yhdessä olon alkuaikoina hän vastasi silloisiin tarpeisiini kumppanista. Olin nuori ja ollaan jonkun verran ns. kasvettu erilleen. Hän on kuitenkin ihan ok mies. Ei täydellinen ja varmaan vain harvan unelmamies.

Aloin liian nuorena suhteesee miehen kanssa, joka oli ihan ok, mutta ei silloinkaan mikään unelmien täyttymys. Periaatteessa hyvä, mutta se jokin on aina puuttunut. Tässä matkan varrella on tullut vastaan potentiaalisia kumppaneita, mutta yhdessä on kuitenkin pysytty. Yhteen mieheen rakastuinkin palavasti mutta...

Olen parisuhteessa jossa tykkään todella olla, mies on hyvä, rauhallinen, hänen kanssaan voi jutella todella syviä ja sen takia voimme elää elämää jota toiset eivät ymmärrä.

Joku varmaan luulee että suhteeni on huono ja olisin yksinäinen, mutta ei ole niin.

Älkää kuvitelko tietävänne mitä muiden parisuhteet ovat! En todellakaan ole hiirulainen joka ei kerro kumppanille mitä tahtoo vaan olisi tottumuksesta siinä vuosikymmeniä. Nyt vähän ihmiset ajovaloja pidemmäksi, sillä sinun luulo ei ole tietoa. Ehkä se kertoo jotain omasta parisuhteesta jos sinulla on varaa sanoa ulkopuolisena mitä toisen parisuhde on; ilman että sinulle on edes sanottu että tämä on suhteen tila.

Sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kokisin ns sielujen sympatiaa, arkielämä olisi kamalan hankalaa. Nähty on. Mieluummin elän yhdessä sellaisen kumppanin kanssa jonka kanssa arki sujuu. Siitäkin huolimatta että emme varmasti ikinä kykene ymmärtämään toisiamme puolesta sanasta, meillä on hiukan erilaisia toiveita ja tarpeita jne. Tässä suhteessa kuitenkin pyrimme elämään ennen muuta sovussa ja harmoniassa, niin että arki soljuu hyvn eikä mitään kovin kipakoita yhteenottoja synny. 

En tiedä millainen ihminen just mulle ylipäätään olisi "se oikea". Joskus luulin että se olisi mahdollisimman samanlainen kuin minä itse. Olen vaan niin karmean hankala ihminen että kaksi tällaista yhdessä on katastrofi. Rauhallisemman ihmisen kanssa pystyn itsekin olemaan rauhallisempi, joustavampi, parempi ihminen. En taatusti ole itsekään mikään unelmakumppani mutta ehkä minussakin on puoleni. Ainakin yritän parhaani. 

Vierailija kirjoitti:

Olen parisuhteessa jossa tykkään todella olla, mies on hyvä, rauhallinen, hänen kanssaan voi jutella todella syviä ja sen takia voimme elää elämää jota toiset eivät ymmärrä.

Joku varmaan luulee että suhteeni on huono ja olisin yksinäinen, mutta ei ole niin.

Älkää kuvitelko tietävänne mitä muiden parisuhteet ovat! En todellakaan ole hiirulainen joka ei kerro kumppanille mitä tahtoo vaan olisi tottumuksesta siinä vuosikymmeniä. Nyt vähän ihmiset ajovaloja pidemmäksi, sillä sinun luulo ei ole tietoa. Ehkä se kertoo jotain omasta parisuhteesta jos sinulla on varaa sanoa ulkopuolisena mitä toisen parisuhde on; ilman että sinulle on edes sanottu että tämä on suhteen tila.

Kuka täällä on muiden suhteita arvioinut? Ei kukaan. Mä olen sinkku siksi etten pysty asettumaan olemaan kenenkään kanssa jos ei ole henkistä yhteyttä ja todella harvoin sitä on. Parempi yksin kuin tapasuhteessa.

Minä. Olen tässä suhteessa koska mies rakastaa minua ja pidän tästä talosta. Surullista mutta totta.

En enää. Tajusin, että kumppanin kaipuussa olin kuitenkin tullut lähinnä menneeksi parisuhteeseen kumppanini kanssa täyttääkseni hänen tarpeensa olla parisuhteessa. Hävettää myöntääkin, koska syy on kohtuullisen älytön. Mies on tosin mukava jne, mutta oli sellainen parisuhdetta kaipaava pitkään yksin ollut mies, niin.... En arvostanut omia tarpeitani kovinkaan korkealle, nyt kun olen lasten saamisen myötä joutunut pakottamaan itseäni näkemään omiakin tarpeitani niin jätin miehen. En kestänyt enää sitä muille ja muita varten elämistä. Ja siis siksi lapset muuttivat asiaa, että en halua minun lasteni vanhemman eli itseni elävän niin onnetonta ja huonoa elämää, mitä elin. Paradoksaalisesti tämä mies on sitten tukenut mua tässä.

Vierailija kirjoitti:

En enää. Tajusin, että kumppanin kaipuussa olin kuitenkin tullut lähinnä menneeksi parisuhteeseen kumppanini kanssa täyttääkseni hänen tarpeensa olla parisuhteessa. Hävettää myöntääkin, koska syy on kohtuullisen älytön. Mies on tosin mukava jne, mutta oli sellainen parisuhdetta kaipaava pitkään yksin ollut mies, niin.... En arvostanut omia tarpeitani kovinkaan korkealle, nyt kun olen lasten saamisen myötä joutunut pakottamaan itseäni näkemään omiakin tarpeitani niin jätin miehen. En kestänyt enää sitä muille ja muita varten elämistä. Ja siis siksi lapset muuttivat asiaa, että en halua minun lasteni vanhemman eli itseni elävän niin onnetonta ja huonoa elämää, mitä elin. Paradoksaalisesti tämä mies on sitten tukenut mua tässä.

Siis halusin itsekin parisuhdetta, mutta en olisi löytänyt ketään, jonka kanssa olisin halunnut, että päätän olla tässä, tuli mitä tuli (poislukien tietysti perheväkivallat yms.) ja että tässä on niin hyvä olla, että tiedän, että tämä on se oikea. Ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

En enää. Tajusin, että kumppanin kaipuussa olin kuitenkin tullut lähinnä menneeksi parisuhteeseen kumppanini kanssa täyttääkseni hänen tarpeensa olla parisuhteessa. Hävettää myöntääkin, koska syy on kohtuullisen älytön. Mies on tosin mukava jne, mutta oli sellainen parisuhdetta kaipaava pitkään yksin ollut mies, niin.... En arvostanut omia tarpeitani kovinkaan korkealle, nyt kun olen lasten saamisen myötä joutunut pakottamaan itseäni näkemään omiakin tarpeitani niin jätin miehen. En kestänyt enää sitä muille ja muita varten elämistä. Ja siis siksi lapset muuttivat asiaa, että en halua minun lasteni vanhemman eli itseni elävän niin onnetonta ja huonoa elämää, mitä elin. Paradoksaalisesti tämä mies on sitten tukenut mua tässä.

Olisin sitten elänyt sinkkuna ja ihan yksin tuntien, ettei edes minua kukaan rakasta. Eikä sitä tunnetta ole tällaiseen suhteeseen syntynyt. Mutta ei se mitään, olen saanut siitä onneksi muuta hyvää.

Voisitteko kaikki pliis erota hyvissä ajoin ennen kuin viette kohtalon katkeraan päätökseen.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kokisin ns sielujen sympatiaa, arkielämä olisi kamalan hankalaa. Nähty on. Mieluummin elän yhdessä sellaisen kumppanin kanssa jonka kanssa arki sujuu. Siitäkin huolimatta että emme varmasti ikinä kykene ymmärtämään toisiamme puolesta sanasta, meillä on hiukan erilaisia toiveita ja tarpeita jne. Tässä suhteessa kuitenkin pyrimme elämään ennen muuta sovussa ja harmoniassa, niin että arki soljuu hyvn eikä mitään kovin kipakoita yhteenottoja synny. 

En tiedä millainen ihminen just mulle ylipäätään olisi "se oikea". Joskus luulin että se olisi mahdollisimman samanlainen kuin minä itse. Olen vaan niin karmean hankala ihminen että kaksi tällaista yhdessä on katastrofi. Rauhallisemman ihmisen kanssa pystyn itsekin olemaan rauhallisempi, joustavampi, parempi ihminen. En taatusti ole itsekään mikään unelmakumppani mutta ehkä minussakin on puoleni. Ainakin yritän parhaani. 

Just noin, ihminen tuntee usein vetoa ihmiseen, joka muistuttaa esim. lapsuuden ihmissuhdekuvioista. Jos nuo ihmissuhteet ovat olleet vaikeita, on ollut välinpitämättömyyttä, vähättelyä, kiusaamista jne., niin tuollaiset vaikeudetkin tuntuvat sitten tutun turvallisilta, vaikka tiedossa olisikin vaikeiden kuvioiden jatkuminen. 

Rakkaus voi ollakin elämää tuhoava ansa. Rakkauden tuhoavaa puolta ei mielestäni käsitellä tarpeeksi, vaan monesti ihannoidaan kritiikittömästi.

Ihmiset pakenee tyhjyyttä mikä sisimmässä vallitsee, erilaisten asioiden taakse. Tässäkin on kyse vain siitä.

Ei ole ole olemassa mitään oikeaa kumppania, sillä ihmiset jo itsessään ovat vääriä ja täynnä kaikkinaista pahaa, täynnä valheita, juoruilua, ivailua, ahneutta, kirousta, vihaa, kylmyyttä, halveksintaa, ylpeyttä, kateutta, väkivaltaa, irstailua, pettämistä, sikailua, pahaa himoa, itsekkyyttä jne... jne...

Silti ajatellaan, että kun saavutetaan jokin asia niin sitten asiat on hyvin ja siihen sisimmässä vallitsevaan tyhjyyteen löytyy silloin se puuttuva pala, mutta kuitenkin kun ihminen saavuttaa sen minkä hän luuli täyttävän tuon tyhjyyden sisällään, joutuu hän jälleen nopeasti pettymään, sillä se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, se ei poistanutkaan sitä tyhjyyttä ja jälleen ihminen asettaa itselleen uuden tavoitteen ja sanoo taas mielessään "Tämä minulta vielä puuttuu, kun tämän saavutan niin tuo tyhjyys väistyy"

Loputonta janoamista janoamisen perään saavuttamatta täyttymystä.

Mikään tässä maailmassa ei tuota janoa, nälkää ja tyhjyyttä voi poistaa, itseään voi huijata ja sitä, voi jatkuvasti siirtää tulevaisuuteen, mutta näin ihminen elää vain tulevaisuudessa paeten jatkuvasti tätä hetkeä.

Ja juuri tämä on jumalattoman osa Raamatun mukaan.

Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä, mutta herää hiuka sydämessä, ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja himoitsee juoda, niin on oleva kaikki kansain lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan.

Jesaja 29:8

Todellisuudessa tuon tyjyyden tunteen aiheuttaa, ero Pyhästä Jumalasta, ihminen luotiin Pyhän Jumalan yhteyteen, ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ikään kuin eläväksi patsaaksi, mieheksi ja naiseksi Jumala ihmisen loi.

Ihminen lankesi syntiin ja tuo jumalan kuva särkyi, ihminen ei ollut enää sitä miksi Jumala hänet loi.

Synnin turmeleman ihmisen ja Pyhän Jumalan välille tuli välirikko.

Sillä pimeys ja kirkkaus on toisiaan vastaan.

Jumala on rakkaus, Hän ei vain tuhonnut ihmistä, vaan lähetti oman Poikansa kuolemaan meidän syntiemme edestä, jotta uskomalla Hänen Poikaansa syntiemme sovittajana, meillä olisi jälleen mahdollisuus palata Pyhän Jumalan yhteyteen ja tulla yhdeksi kirkkauden kanssa astumalla ulos pimeydestä.

Jeesus antaa elävää vettä ja vain tuo vesi mitä Jeesus antaa, voi sammuttaa ihmisen janon, vain Jeesus Kristus voi täyttää sen tyhjyyden sisimmässä, Hän on se puuttuva pala.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".

Johannes 4:13‭-‬14

"Ei ole ole olemassa mitään oikeaa kumppania, sillä ihmiset jo itsessään ovat vääriä ja täynnä kaikkinaista pahaa, täynnä valheita, juoruilua, ivailua, ahneutta, kirousta, vihaa, kylmyyttä, halveksintaa, ylpeyttä, kateutta, väkivaltaa, irstailua, pettämistä, sikailua, pahaa himoa, itsekkyyttä jne... jne..."

P.S

Ihminen itsessään on täynnässä tätä kaikkea.

Ja juuri siksi Jeesus sanoikin "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

Näin Jumala on luvannut niille jotka nöyrtyy ja kääntyy Hänen puoleensa koko sydämestään:

Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.

Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.

Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Hesekiel 36:25‭-‬27

Uuden sydämen ja uuden hengen Hän antaa ihmiselle ja tämä täyttää sen tyhjyyden, mitä lähes kaikki niin epätoivoisesti hakee kaikkialta muualta.....

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pakenee tyhjyyttä mikä sisimmässä vallitsee, erilaisten asioiden taakse. Tässäkin on kyse vain siitä.

Ei ole ole olemassa mitään oikeaa kumppania, sillä ihmiset jo itsessään ovat vääriä ja täynnä kaikkinaista pahaa, täynnä valheita, juoruilua, ivailua, ahneutta, kirousta, vihaa, kylmyyttä, halveksintaa, ylpeyttä, kateutta, väkivaltaa, irstailua, pettämistä, sikailua, pahaa himoa, itsekkyyttä jne... jne...

Silti ajatellaan, että kun saavutetaan jokin asia niin sitten asiat on hyvin ja siihen sisimmässä vallitsevaan tyhjyyteen löytyy silloin se puuttuva pala, mutta kuitenkin kun ihminen saavuttaa sen minkä hän luuli täyttävän tuon tyhjyyden sisällään, joutuu hän jälleen nopeasti pettymään, sillä se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, se ei poistanutkaan sitä tyhjyyttä ja jälleen ihminen asettaa itselleen uuden tavoitteen ja sanoo taas mielessään "Tämä minulta vielä puuttuu, kun tämän saavutan niin tuo tyhjyys väistyy"

Loputonta janoamista janoamisen perään saavuttamatta täyttymystä.

Mikään tässä maailmassa ei tuota janoa, nälkää ja tyhjyyttä voi poistaa, itseään voi huijata ja sitä, voi jatkuvasti siirtää tulevaisuuteen, mutta näin ihminen elää vain tulevaisuudessa paeten jatkuvasti tätä hetkeä.

Ja juuri tämä on jumalattoman osa Raamatun mukaan.

Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä, mutta herää hiuka sydämessä, ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja himoitsee juoda, niin on oleva kaikki kansain lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan.

Jesaja 29:8

Todellisuudessa tuon tyjyyden tunteen aiheuttaa, ero Pyhästä Jumalasta, ihminen luotiin Pyhän Jumalan yhteyteen, ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ikään kuin eläväksi patsaaksi, mieheksi ja naiseksi Jumala ihmisen loi.

Ihminen lankesi syntiin ja tuo jumalan kuva särkyi, ihminen ei ollut enää sitä miksi Jumala hänet loi.

Synnin turmeleman ihmisen ja Pyhän Jumalan välille tuli välirikko.

Sillä pimeys ja kirkkaus on toisiaan vastaan.

Jumala on rakkaus, Hän ei vain tuhonnut ihmistä, vaan lähetti oman Poikansa kuolemaan meidän syntiemme edestä, jotta uskomalla Hänen Poikaansa syntiemme sovittajana, meillä olisi jälleen mahdollisuus palata Pyhän Jumalan yhteyteen ja tulla yhdeksi kirkkauden kanssa astumalla ulos pimeydestä.

Jeesus antaa elävää vettä ja vain tuo vesi mitä Jeesus antaa, voi sammuttaa ihmisen janon, vain Jeesus Kristus voi täyttää sen tyhjyyden sisimmässä, Hän on se puuttuva pala.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".

Johannes 4:13‭-‬14

Niin, eli puhut rakkaudesta. Tiesitkö, että kokeakseen rakkautta ihminen ei siihen uskontoa tarvitse? Seuraamasi uskonto täyttää sinulla sinun tyhjyyttäsi. Etkä pääse rakkauden luo.

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi olemaan henkilön kanssa jonka pelkäisin menettäväni. En uskalla rakastua koska pelkäisin tulevani hylätyksi. Karmea lapsuus teki minusta tällaisen ihmissuhdevammaisen. Olen ns parisuhteessa miehen kanssa jota kutsuisin enemmänkin kaveriksi. Hänellä vähän sama juttu tavallaan. Surullista.. Meillä ei ole lainkaan ystäviä.

Tässä taisivat olla minun ajatukseni toisen ihmisen sanoin. Olen jo pitkään sanonut, etten alkaisi suhteeseen hyvän ihmisen kanssa. Siis sellaisen, jonka menettäminen satuttaisi minua. Oma lapsuuteni ei ole ollut niinkään karmea tai väkivallan täyteinen, mutta epävarma ja luottamuspulainen.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kokisin ns sielujen sympatiaa, arkielämä olisi kamalan hankalaa. Nähty on. Mieluummin elän yhdessä sellaisen kumppanin kanssa jonka kanssa arki sujuu. Siitäkin huolimatta että emme varmasti ikinä kykene ymmärtämään toisiamme puolesta sanasta, meillä on hiukan erilaisia toiveita ja tarpeita jne. Tässä suhteessa kuitenkin pyrimme elämään ennen muuta sovussa ja harmoniassa, niin että arki soljuu hyvn eikä mitään kovin kipakoita yhteenottoja synny. 

En tiedä millainen ihminen just mulle ylipäätään olisi "se oikea". Joskus luulin että se olisi mahdollisimman samanlainen kuin minä itse. Olen vaan niin karmean hankala ihminen että kaksi tällaista yhdessä on katastrofi. Rauhallisemman ihmisen kanssa pystyn itsekin olemaan rauhallisempi, joustavampi, parempi ihminen. En taatusti ole itsekään mikään unelmakumppani mutta ehkä minussakin on puoleni. Ainakin yritän parhaani. 

Miksi ihmeessä et asu ERIKSEEN sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnet sielujen sympatiaa? Ei kai se "arjen jakaminen" nyt ole tärkein asia rakkaudessa?

Mun kaveri. Itse sanonut, ettei hän näe heillä kumppanin kanssa mitään yhteistä tulevaisuutta. Monesti myös dissannut kumppaninsa ulkonäköä. Kumppani häntä 20 v vanhempi. Kaveri häpeää tätä. Ex-puolisoaan kehuu koko ajan, miten tämä on niin komea ja syö ja tätä. Mutta... Raha on hänelle tärkeämpää kuin rakkaus. Autot, timanttkorut, LV:n laukut/huivit jne saavat pysymään suhteessa. Läheiset tietää totuuden, ulkopuoliselle esittää maailman onnellisinta. Ja kyllähän hän onkin; aina kun uusi timanttikoru tms ilmestyy. En millään usko, että tämä on edes mitenkään täysin poikkeuksellista. Äärimmäisen karmivaa kylläkin.

En pystyisi olemaan tällaisessa suhteessa. Jos parisuhde ei tee elämästäni huomattavasti parempaa, olen mieluummin yksin. Seksi ja läheisyys on ainut asia, jota oikeasti tarvitsen toiselta ihmiseltä. Muu on ihanaa bonusta. :)