Olenko ihan paska, kun en halua viettää joulua alkoholistivanhempien kanssa?

https://www.is.fi/terveys/art-2000005498430.html

Et ole. Ei omaa ainoaa elämää kannata tuhlata olemalla ihmisten seurassa joista aiheutuu sinulle vain pahaa mieltä. Olet ansainnut olla onnellinen ja ihmisiä ei voi valitettavasti muuttaa, elleivät he itsekin muutosta halua.

Hyvää joulua sinulle!

Olithan monta tuntia, aamun ja vielä iltapäivästäkin! Itse vain piipahdan pikaisesti huomenna, ja vanhempani eivät ole alkoholisteja. Ei aikuisellakaan lapsella ole velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan, etenkään mitään joulunviettovelvollisuuksia.

Olet paras lapsi kun katkaiset välit kokonaan niin kauan kunnes molemmat ovat hankkineet parasta hoitoa mitä Suomesta saa. Juoppo ei raitistu ennen kuin lauma hylkää ja iskee pakokauhu.

Et ole. Älä syyllistä itseäsi. Tiedän mitä tuo tunne on,kun on vielä joulukin. Mutta se on tosi ikävä ja surullinen asia että vanhempasi juovat,mutta älä syyllistä itseäsi siitä,ettet kestä heidän juomistaan!!! Tiedän kyllä mitä sekin on,kun syyllistyy siitä ettei voi olla omien vanhempien seurassa.(mulla ei alkoholistivanhempia,mutta muuten haastavaa)

Et ole pska kun olet vähän liiankin kiltti. Et voi sille mitään että he edelleen haluavat juoda ja joka tapauksessa kävit jouluna heitä tervehtimässä. Ei sun sinne todellakaan tarvitse yöksi jäädä, höh. Hyvällä omallatunnolla loppuilta vaan =D

Kiitos teille! Nämä pienetkin kommentit olivat minulle tärkeitä! 

Olet vain järkevä ihminen. Jatka samaan malliin!

He pilasivat joulusi kännäämisellään (ainakin siinä osoitteessa pilasivat) ja sinä mietit, oletko paska.

Mutta noinhan se juuri menee.

t. alkoholistien lapsi

Itse en oikeastaan jaksa enää edes pitää alkoholisti vanhempaan yhteyttä. Aina kun nään häntä, ei häntä kiinnosta kuin pullo ja hänen omat asiat. Niin paljon ahdistaa paska lapsuus ja muu etten jaksa pitää yhteyttä. Voin paremmin näin.

Minunkin lapsuuteni oli viinan ja väkivallan kuorruttama helvetti. Vanhemmat erosivat, kun olin teini ja äiti otti uuden väkivaltaisen juopon tilalle. Minun lapseni eivät joudu isovanhemmille jouluna, saavat olla kotona pelkäämättä. Syyllistäminen on kovaa, mutta minulla on velvollisuuksia lapsiani, ei vanhempiani kohtaan.

Minulla on joka päivä juova isä, erittäin kova kerskumaan ja rähisemään sekä sekoilemaan. Eilen aattona hän eka lähetti mulle kuvia kapakasta taas vaihteeksi- sitten alkoi puhelimella pommittaminen. En vastannut vaan pidin puhelimen äänettömällä koska tiesin että hän on sekaisin ja syyllistävällä tuulella. Jokajouluinen riesa ja pahanmielen aihe. Onneksi ei soittanut miehelleni. Joskus on miehenkin vastaaja täyttynyt hänen kiroiluistaan.

On vaikeaa olla tuntematta huonoa omaatuntoa, vaikka se olisikin turhaa. Ole kuitenkin armollinen itsellesi - teit oikein ja se on myös vanhempiesi parhaaksi. Pahalta tuntuu totta kai, sillä kyseessä on ihmiset joiden kuuluisi olla lapsensa tuki ja turva.

Hyvää ja rauhallista joulupäivää sinulle ♥️

Juopuneita ei tarvitse katsella tai kuunnella kenenkään, jos vain suinkin voi siihen itse vaikuttaa, olivatpa kuinka läheisiä tahansa. Ole vain hyvällä omallatunnolla rauhassa oloissasi. Kokemuksella voin tämän sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä ei ole mikään jouluprovo vaan surullinen tositarina.

Järki sanoo, että en ole paska tyyppi, mutta mulla on silti huono omatunto. Eli olin aattoaamun ja iltapäivän vanhempien seurana, annoin lahjat ja syötiin. Heti kun molempien puhe alkoi sammaltaa, niin sanoin heipat ja lähdin kotiin. Vanhemmat lähtiessäni surivat sitä, miten en välitä heistä ollenkaan ja jätän heidät jouluna yksin. Ei auttanut vaikka selitin, että en jaksa heidän juomistaan enää yhtään. Sain katsella sitä koko lapsuuteni ja näin aikuisena minun ei enää tarvitse. Tuntuu, että mulla olisi heidän lapsenaan nyt velvollisuus pitää heistä huolta, mutta en yksinkertaisesti enää jaksa. Olenko nyt täysin paska lapsi?

Millä logiikalla sinä kirjoitat vanhemmistasi monikossa, mutta kuitenkin jätät heidät "yksin"? Yksi  on vain yksi - kuten sinä.

Olet varmasti paremmassa seurassa itsesi kanssa kuin alkoholistivanhempien luona. Sinulla on täysi oikeus olla "paska lapsi". Sitä saa mitä tilaa, myös vanhempasi! Heille on alkoholi ollut tärkeämpi kuin sinä, joten sinulla on oikeus antaa heidän viettää joulunsa oman rakkaan juomansa seurassa. Omapa on valintansa.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi on ehdoton. Ei siinä ole mitään alkoholistivaraumaa. Nooan elämästä löydät esimerkin miten kännissäkin olevaa vanhempaa tulee silti kunnioittaa.

Vanhemmat itse palvovat epäjumalaa - alkoholia. Raamattu ei kiellä sellaisten vanhempien hylkäämistä, päinvastoin.

Nooan? Kuulostatpa pätevältä teologilta. :D

Minulla taas vähän toisin. Alkoholistivanhemmat osaavat olla myös selvinpäin, mutta silloin ovat vain hiljaa ja ei oikein irtoa mitään. Liikaa otettuaan alkavat yksinpuhelemaan tai riitelemään keskenään.

Alkuillasta juttua piisaa ja keskustelu on normaalia. Sitten kaikki muuttuu.

En oikein muutenkaan viihdy vanhempieni seurassa. En ole koskaan viihtynyt. Lapsena kun alkoholia ei koskaan käytetty niin oltiin pakkoneuroottisia siivoilijoita, tiukkoja, nuukia, tylsämielisiä, masentavia, väkivaltaisia, häpeileviä, tupajumeja eristäytyviä. Vanhempien alkoholinkäyttö alkoi vasta kun olin murrosiässä. Aluksi käyttö tuntui parantavan heitä pirteimmiksi. Sitten alkoi riitely ja mustasukkaisuus sekä väkivalta toisiaan kohtaan. Myös itsemurhayritykset ja säälin haku minulta ja toiselta osapuolelta tuli kuvioihin.

Ilmapiiri oli kuitenkin paljon raittiimpi, kuin lapsuuden aikaisessa alkoholittomassa kodissa. Sain olla vapaampi ja minua ei vahdittu. Pääsin itsenäistymään, kun vanhempani keskittyivät ryyppäämään laman alla kaiken menettäneinä. Parasta oli ettei kukaan enää valittanut kun maton hapsut olivat miten sattuu. Aikoinaan mattojen hapsut piti olla suorassa ja ne kammattiin suoraan.

Alkoholismi ei ole syy ja ihmettelen oikeastaan monien alkoholistien lapsien alkoholihysteriaa.

Oletteko miettineet että ehkä vanhempanne ovat vain normaalistikin paskoja vanhempia tai ihmisiä ja sen lisäksi juovat, koska tietävät sen tai ovat kyllästyneet olemaan paskoja, tylsiä, keskinkertaisia...

Moni syyttää juomaa joka on periaatteessa leivän kanssa saman veroinen. Kukaan ei silti syytä leipää.

Kenties vanhemmilleni olisi sopinut kannabis paremmin.

Minusta ei tullut alkoholivastaista alkoholistien lasta. Usein näissä perheissä on jo ongelmia ennen alkoholismia ja hyvin tylppä tai kolkko tunnelma. Lapsuuden kotini oli kuin uskonnoton lestadiolaisperhe, jonka lapsilukumäärä jäi vähiin. Onneksi.

Vanhemmat ovat kuin ketkä tahansa ihmiset elämässäsi. Ei heitä tarvitse pitää listalla. Voit pudottaa ikävät ihmiset pois listalta ja nähdä mukavia ihmisiä.

Onneksi alkoholi laillistettiin. Kieltolain aikana olosuhteet perheissä oli aivan kamalia.

Kannattaisi muistaa aina kieltolain aikoja, jolloin käyttö oli kovempaa, eikä sitä tilastoitu mitenkään.

On väittämiä että käyttö kasvoi, mutta tilastoja ei ollut tehty ennen laillistamista.

Siksi on omituista että alkoholistien lapset usein kannattavat alkoholilainsäädännön tiukentamista ja kieltolakia uudestaan. Kaikista pahin rooli on usein alkoholistin lapsen aviopuolisolla myöhemmin, kun hän yrittää käyttää kohtuudella alkoholia ja alkoholistin hysteerinen lapsi näkee kaiken käytön ongelmana ja pilaa koko parisuhteen hössötyksellään. Pitäisi tajuta omat neuroosinsa eikä tehdä toisesta alkoholistia ja syyllistää.

Se vain pahentaa ongelmaa.