Miten pitää ihana mies vierellä ja säilyttää rakkaus?

Tuo tila kestää korkeintaan vuoden enää.

mitenhän saan hänet kosimaan ;D?

olipa tosi tyhmä neuvo!

parhaiten suhde jaksaa silloin, kun molemmilla on myös se " oma elämä" eikä koko ajan olla kuin paita ja perse yhdessä.

Luottamus on tärkeintä!

Äläkä yritä liikaa varmistella. Päivä kerrallaan. Tärkeää on puhua huonot asiat väliltänne vaivaamastam tosin kohtuus tässäkin. Arvosta ja ihaile puolisoasi, mutta älä kuitenkaan " alamaisesti" .



t. 15 v yhdessä.

Ja sitten näitä perusviisauksia, että vihaisena ei mennä nukkumaan, kohtele toista niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan ym. Välillä periksi antamista, vaikka olisit kuinka oikeassa... Plus että ei saa ripustautua toiseen liikaa.



Kannattaa myös aina välillä ajatella sitä ensitapaamista ja muistuttaa mieleensä, mihin toisessa oikein rakastui. :)

Näillä eväillä vuosi vuodelta suhde vaan paranee. Nyt menossa 7. vuosi ja tuntuu, että eilen rakastuttiin.

toinen puoli harmaata arkea (harmaakin voi vivahtaa hopeaan!) yhdessäoloa, omaa elämää, yhteisiä juttuja ja omia juttuja...



ja pitää olla mukana täysillä, ei pohtia huomisen huolia, jossitteluja ja " mitä jos tässä erotaan" juttuja, ne on sama kuin maalaisi piruja seinille.

ottamaan tilaa ja antamaan tilaa (teette asioita myös yksinään ettekä vahdi toisianne) ja toisaalta sietämään myös sen, että joskus tulee etäisempiä kausia - ne menevät yleensä ohi joko itsekseen tai pienellä panostamisella. Onnellisia vuosia teille!

Meillä tuli juuri 3 vuotta suhdetta täyteen, ja tästä ajasta 2,5 vuotta olemme asuneet yhdessä. Minusta tämä on yhä yhtä ihanaa kuin silloin alussa, vaikka varmasti jokin on muuttunut. Naimisiinmenosta on puhuttu, mutta minä en usko naimisissa olon säilyttävän huumaa sen enemmän kuin avoliitonkaan. Kyllä se huuma pysyy sillä, että päivittäin suukotellaan ja hellitään toista. Ja huumoria täytyy pariskunnan välillä olla :)



Paras vinkki jonka voin antaa on se, että puhukaa kaikki mieltä painavat asiat heti alta pois, älkääkä jättäkö hautumaan. Asioita on niin paljon iisimpi käsitellä silloin, kun ne vielä ovat pieniä, eivätkä paisuneet pään sisällä möröiksi..



Kaikkea hyvää teille suhteeseenne! :)

ei varmaan kestäkään. Tietysti se RAKASTUMISEN TUNNE muuttaa muotoaan, mutta aika pitkälle tuo tunnepuolen tuoreena pysyminen on myös tahto ja asennekysymys! Liian monet ihmiset suhtautuvat partnereihinsa juuri sillä tavalla, että " onhan tuota ukkoa/eukkoa tuossa jo tullut katsottua" ja käytös on sen mukaista. Kommunikoinnista tulee jäkätystä/murahtelua, toisen ulkonäköä voi alkaa arvostella, naiset suhtautuvat miehiinsä kuin pikkulapsiin, joita pitää opastaa kodinhoidossa jne. Minä olen usein miettinyt, sellaisia fakkiintuneita pareja katsellessani, että ei noillekaan varmasti olisi tullut mieleen puhua toisilleen tai suhtautua toisiinsa noin esim. suhteen ekan puolen vuoden aikana. Tämä kannattaa aina pitää mielessä, nimittäin suhtautua partneriinsa aina yhtä arvostaen ja ennen kaikkea tasavertaisena aikuisena, kuin suhteen alussakin!



Mun vinkkejä pitkään lempeen: PUHUKAA. Vaikeita jaksoja tulee pitkässä suhteessa väsitämättä. Silloin on hyvä muistaa, että kyse on tosiaan yleensä jaksoista, ei kannata ruveta maalailemaan suhteen loppua, vaan ruveta purkamaan vyyhtiä. Ikinä mikään ei parane syyttelemällä, vaan puhumalla. Kritiikkiä pitää voida antaa, mutta rakentavasti, ja silloin myös aina kääntää katse itseen. Vika ei KOSKAAN ole vain toisessa osapuolessa. Ja pitää sitten osata myös kuunnella, eli antaa toiselle tilaa esittää näkemyksensä ja miettiä sitä, ei vain jyrätä oman näkemyksensä kanssa. Sitten yhdessä etsitään kompromissi, jonka kanssa molemmat voivat elää...

IRTIOTTOJA. Välillä otatte sen oman aikanne, vaikka arki olisi millaista. Menette yöksi hotelliin ja tilaatte huonepalvelusta skumppaa vuoteeseen, tai lähdette samoilemaan metsään ja paistatte makkaraa nuotiolla. Välillä täytyy aina tehdä jotain arkea elävöittävää ja suhdetta piristävää.

HELLYYS JA EROTIIKKA: sen pitää voida toimia myös arjessa, ei vain niillä satunnaisilla yhteisillä irtiotto-reissuilla. Älä koskaan lakkaa kehumasta miestäsi. AINA kun jotain hyvää tulee mieleen, sano se ääneen. Negatiivisten asioiden kohdalla sitä vastoin kannattaa harkita, onko asia huomauttamisen arvoinen. " minä rakastan sinua" , " vähänkö näytät hyvältä tuossa paidassa" . Ottakaa tavaksi avata suu aina kun hyvä ajatus käväisee mielessä. Ja sitten se fyysinen puoli, pusuja, haleja, nipistys pepusta ohi kulkiessa. Jatkakaa sitä, älkää lopettako kun totutte toisiinne.



Minä olen itse ollut nyt 8 vuotta maailman ihanimman miehen kanssa, ja edelleen olemme kuin vastarakastuneet. Rämeikköjäkin on jo rämmitty, mutta aina on puhumalla, puimalla ja tietoisesti sitten käyttäytymismalleja muuttamalla ja asioihin puuttumalla selvitty eteenpäin. Lässytämme, hipelöimme toisiamme, kehumme toisiamme, kannustamme toisiamme päivittäin. Seksiä harrastetaan paljon. Tunnelma kodissamme on ihana, ja lapsikin voi hyvin ympäristössä, jossa osoitetaan hellyyttä ja arvostusta avoimesti. Olemme oikein onnellinen perhe ja arki on ihanaa!



Ei ole mitään syytä, miksi suhteen pitäisi latistua, jos ei anna periksi ajatusmallille, että " latistuuhan se kuitenkin" . Minä en edes ymmärrä, miksi ihmiste ovat suhteissa, joissa naljaillaan toiselle, suhtaudutaan toiseen alentavasti tai esim. kommentoidaan ikävästi toisen olemusta. Siksihän minä olen mieheni kanssa, että hän on minulle juuri se kaikista IHANIN ja minä hänelle. Jos en pitäisi häntä juuri minään, miksi olisin hänen kanssaan?



Ja muuten. Sekä vanhempani (takana 40 vuoden avioliitto) että tätini ja hänen miehensä (yhdessä yli 50 vuotta) ovat hyvä esimerkki suhteen säilymisestä tuoreena. He puhuvat toisistaan mitä ihanimmin, osoittavat hellyyttä fyysisesti, tekevät yhdessä asioita, ja kyllä, vaikuttavat kovin rakastuneilta vielä vuosikymmenten jälkeen. Isäni saattaa esim. kopata äitini yllättäen käsivarsilleen ja vetää valssiin keskellä olohuonetta. Ihan noin vain kesken kaiken, äitini vaikka silittäessä paitaa. Olen aina ihaillut näitä kahta pariskuntaa, ja toivon, että oma suhteeni säilyy samanlaisena: leikkimielisyyttä, hellyyttä, arvostusta. Toinen on sinun rakkaasi ja sinä näytät sen hänelle joka päivä.



Tsemppiä teille ja onnea hyvistä lähtökohdista! Se on taatusti mahdollista.

Jos tulee joskus vaikeampia aikoja ja usko pois, niitä tulee, niin silloin et luovuta, vaan yrität eteenpäin ja annat vaikka ajan kulua, ajalla on joskus ihmeellinen parantava vaikutus.

Myös suhteessa on minusta tärkeätä joskus vaieta ja niellä asioita, ei voi aina olla vaan " minä, minä" , vaan joskus asiat sujuvat paremmin kun on hiljaa. Tietenkin rajansa kaikella!

Sillä ne ongelmatkin ratkeavat, eikä tarvitse riidelläkään niin paljon kun tietää mistä kenkä puristaa. Muistakaa ettei parisuhde ole pelkkää alkuhuumaa ja ruusuillatanssimista, laimeammatkin kaudet kuuluvat asiaan ja menevät ohi. Olkaa rehellisiä, jakakaa tärkeät asiat mutta pitäkää myös omia juttuja. Naurakaa yhdessä, pitäkää hauskaa.

Niin paljon on täällä netissäkin sitä mielialaa, että esim. lasten tulo pistää parisuhteen pilalle ja plaa plaa. Ei kannata uskoa semmoisiin puheisiin ihan tuosta vaan, vaan elää ihan omaa elämäänsä ja poimia siitä ne parhaat puolet!



Tuntuu, että aina tartutaan niihin epäkohtiin ja niistä tehdään elämää suurempia ongelmia, siinä sitten tallautuvat jalkoihin ne pienet ilot, mitkä juuri ovat se elämän suola! :)

Jos siitä tulee elämää suurempi asia niin jonain päivänä kun onkin vähän vähemmän kipinöivä olo reagoidaan niin että jahah, pitääköhän nyt erota kun onkin tylsää tässä parisuhteessa