Jos olisit tullut 19v raskaaksi, niin miten pahasti elämä olisi mennyt piloille?
Kommentit (62)
Varmaan eläisin aika saamaa elämää, lapset tein silloisen poikakaverin kanssa 10v myöhemmin.
Tähän ei ole mitään yhtä oikeaa tai väärää vastausta; ellei sitten olisi voinut käydä hyvin huonosti, mutta myös erinomaisen hyvin. Paljon riippuu mm. siitä olisiko lapsen isä kuvioissa, millasiet välit sinulla ja lapsen isällä on. Millaiset välit sinulla ja/ tai lapsen isällä on muihin läheisiin. Saisitteko toisistanne ja/ -tai läheisiltänne tukea, vai joutuisitteko päjäämään ihan kahdestaan, vai kenties vain sinä yksin lapsen kanssa kahden. Millaiseen elämäntilanteeseen lapsi syntyisi? Miten päivänne rakentuivat ennen lapsen saamista, e Miten niiden sisältö olisi muuttunut tai pysynyt samankaltaisina lapsen tulon myötä Olisiko lapsen saaminen ollut sinulla kertaakaan mielessä vai oliko raskaaksi tulo sinulle järkytys? Jne. Jne
Olisi kovin mustavalkoista väittää, että jokainen nuorenä äidiksi tai isäksi tulleen elämä olisi vääjämättä jotain vain siksi, ettei vanhemmaksi tulleessaan itse ollut jonkun ikäinen.
Koulutus olisi jäänyt hankkimatta. Toisaalta - ehkä lapsen ansiosta olisin oppinut ottamaan vastuuta ja välttynyt monelta älyttömältä sekoilulta. Ei voi tietää.
Sain esikoisen 19v ja se oli elämäni parhain päätös, koska tuon ihmeen takia halusimme yrittää toista ja toisen lapsen saannin jälkeen tällä hetkellä odotan kolmatta lastamme. He ovat koko elämäni. Toki on minulla työpaikka ja opiskelen tällä hetkellä etänä eli kaikkeen pystyy kun haluaa. He eivät todellakaan pilannut elämääni vaan tekivät elämäni. Mieheni ja minä olemme enemmän kuin kiitollisia lapsistamme ja rakkaudella odotamme tätä seuraavaa❤
Ei tarvitse entäjossitella. Tulinkin 19-vuotiaana raskaaksi eikä se vaikuttanut elämääni mitenkään koska tein abortin.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ei ole mitään yhtä oikeaa tai väärää vastausta; ellei sitten olisi voinut käydä hyvin huonosti, mutta myös erinomaisen hyvin. Paljon riippuu mm. siitä olisiko lapsen isä kuvioissa, millasiet välit sinulla ja lapsen isällä on. Millaiset välit sinulla ja/ tai lapsen isällä on muihin läheisiin. Saisitteko toisistanne ja/ -tai läheisiltänne tukea, vai joutuisitteko päjäämään ihan kahdestaan, vai kenties vain sinä yksin lapsen kanssa kahden. Millaiseen elämäntilanteeseen lapsi syntyisi? Miten päivänne rakentuivat ennen lapsen saamista, e Miten niiden sisältö olisi muuttunut tai pysynyt samankaltaisina lapsen tulon myötä Olisiko lapsen saaminen ollut sinulla kertaakaan mielessä vai oliko raskaaksi tulo sinulle järkytys? Jne. Jne
Olisi kovin mustavalkoista väittää, että jokainen nuorenä äidiksi tai isäksi tulleen elämä olisi vääjämättä jotain vain siksi, ettei vanhemmaksi tulleessaan itse ollut jonkun ikäinen.
Tämä, ehkä tärkein unohtui. Itse varmaan olisin pärjännyt 19 vuotiaana aika hyvin nuorena vanhemapana. - Yliopisto-opiskelu on melko joustavaa. Minulla on ja on ollut hyvät välit läheisten ihmisten kanssa. (. olisi ollut sit ns. turvaverkkoa). Yliopisto-opiskelu olisi antanut sislätöä elämääni e. arjessa olsi pysynyt rytmi, eikä elämän sisältönä olisi ollut "vain" lapsen kanssa möllöttämistä. (- Toki tärkeää sekin, mutta pelkkä epävarmuus huomisesta on raskasta) - Toki varmasti elomme olisi ollut taloudellisesti verrten tiukkaa, mutta en usko, että mistään elintärkeästä olisi jouduttu luopumaan.
Jos leikitään ajatuksella että en olisi tehnyt aborttia, niin elämä olisi mennyt tosi pahasti pieleen, ei vain omani vaan myös lapsen. Silloinen isäehdokas oli mua kymmenen vuotta vanhempi urpo, joka samaan aikaan seurusteli myös toisen naisen kanssa. Parikymppisenä mulla oli monen vuoden masennusjakso ja tilanne oli pahimmillaan sellainen etten päässyt moneen päivään sängystä ylös enkä varsinkaan jaksanut lähteä ovesta ulos. Lapsen kanssa se kaikki olisi ollut vielä monin verroin vaikeampaa. Nyt se mahdollinen lapsi olisi noin 12-vuotias ja varmaan huostaanotettu tai isovanhempien jatkuvassa hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vai olisko raskaus ollut kiva juttu?
19 v kyseessä olisi ollut lyhyt seurustelu väärän, epäluotettavan miehen kanssa, ennen kuin pääsin opiskelemaan, joten totaalisen pilalle olisi mennyt, ei olisi ollut miestä eikä ammattia, kouluttamaton yksinhuoltaja ilman turvaverkkoja.
Vuotta myöhemmin olisi ollut kyse vahinkoraskaudesta aviomieheni kanssa, joka oli opiskelukaverini, lämmin ja lapsirakas ihminen, joka varmasti olisi jakanut vauva-arjen. Joten hyvin olisi käynyt. Hänen äitinsä olisi varmasti myös hoitanut vauvaa.
Olisimme valmistuneet varmasti hitaammin, mutta olisimme saaneet sitten lisääkin lapsia ja eläneet vähän vaatimattomammin.
Varmaan olisin pitänyt opiskeluista yhden välivuoden ja valmistunut DI:ksi vuotta myöhemmin. Toisaalta en olisi varmaankaan lähtenyt lapsen kanssa ulkomaille vaihtoon. Käytännössä vaihtovuosi viivytti opintojani puolella vuodella, joten ehkä olisin sittenkin valmistunut vain puoli vuotta myöhemmin kuin mitä valmistuin.
Vapaa-aika olisi ollut selvästi rajoitetumpaa, joten tuskin olisin osallistunut erilaisiin teekkarijuttuihin yhtä innokkaasti kuin mitä opiskelin. En tiedä, olisimmeko ruvenneet seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, jos minulla olisi ollut lapsi jo valmiiksi. Siinä suhteessa elämäni olisi voinut olla hyvin erilaista kuin mitä se nyt on.
Menin naimisiin 19v, joten eipä ois lapsi haitannut. En olisi aloittanut opiskeluja vielä.
Ei olisi mennyt piloille, koska olisin tietenkin tehnyt abortin.
Olisin häkeltynyt, koska aloitin seksielämän vuosia myöhemmin.
Meidän perheessämme ei lapsia hankita nuorena.
Miksi monet kuvittelevat, että lapsi estäisi opiskelun? Minulla oli opiskeluaikana TKK:ssa useita tuttuja, joilla oli lapsi. Diplomi-insinöörejä heistäkin tuli (paitsi yhdestä lääkäri).
Elämä meni piloille, mutta ihan eri syistä.
Kävisin varmaan vieläkin ammattikoulua, olisin todennäköisesti yh, vaikka mies olisi osallistunutkin vauvan hoitoon oman jaksamaisen puitteissa.
En olisi töissä, enkä edistäisi uraani. Olisin merkittävästi ylipainoinen. Kaverit ja ulkomaanmatkat olisi jääneet siihen..... En jaksa edes luetella, mutta näin on hyvä. En halua edes ajatella pidemmälle....
T. 21v nuori, jolla koko elämä vielä edessä
Vierailija kirjoitti:
Koulutus olisi jäänyt hankkimatta. Toisaalta - ehkä lapsen ansiosta olisin oppinut ottamaan vastuuta ja välttynyt monelta älyttömältä sekoilulta. Ei voi tietää.
No. Ilmeisesti et tiedä sitäkään, että myös lapsen (tai lapsien) saamisen jälkeen on lupa ja mahdollisuus opiskella. Mutta kieltämättä yhtälö 19 vuotiaana lapsen saaminen+ sekoilua+ opiskelua on yhtälö, josta jokin saattaa kannattaa jättää väliin tai pitää minimissä. Ja ei ole lainkaan huonoasia, jos on hieman ppinut ottamaan vastuuta,ennen lapsen saamista.
Tapasin aviomieheni ja lapseni isän vuotta myöhemmin. Lapsi syntyi juuri 22-vuotispäiväni jälkeen, 17 vuotta sitten. Tässä välissä tein yli 10 vuotta töitä, maksettiin asuntolaina pois ja sen jälkeen menin yliopistoon. Valmistun kesään mennessä, jatko-opinnot suunnitteilla. 19-vuotiaana en olisi jatkanut raskautta, joten ei ole mitään syytä, miksi elämä ei olisi voinut mennä samalla tavalla.... teoriassa. Tai jotenkin ihan muuten.
Ei olisi mennyt mitenkään pilalle. Olin jo silloin työtön. Myöhemmin opiskelin 2 vuotta lähäriksi kunnes lopetin. Tein töitä kaupan kassalla ja siivoojana. Nyt olen pitkäaikaistyötön.
Olen saamaton ihminen, olen 34-vuotias ja käytännössä istunut vaan kotona työttömänä ja ollut välillä koulusssa. Muutama lyhyt työpätkä.
Lapsi ei olisi vaikuttanut elämääni mitenkään, ei positiivisesti eikä negatiivisesti.
Tulin raskaaksi 19 vuotiaana. Elämä ei mennyt mitenkään piloille. Sain aivan ihanan esikoisen joka on nyt 26 vuotias. Olen kaksi ammattia opiskellut tuon jälkeen. Lapsiakin tullut neljä lisää. Elämässä kaikki on hyvin mallillaan. Tämä on ollut minun polkuni.
Erittäin pahasti olisi mennyt pieleen. Olisin joutunut jäämään asumaan lapsuudenkotiini, tyytymään johonkin ammattikoulutason koulutukseen ja elämään vailla tulevaisuutta. Silloinen poikakaveri ei kuulunut sarjaan luotettavat ja hyvät kumppanit.