Jos olisit tullut 19v raskaaksi, niin miten pahasti elämä olisi mennyt piloille?

Olen niitä ihmisiä jotka raskaus on pelastanut, tosin 25-vuotiaana.

Seurustelin 19-vuotiaana vielä mukavan ja kunnollisen pojan kanssa, joka olisi oletettavasti ollut lapseni isäkin. Hänen kanssaan vanhemmuus olisi ollut helpompaa iästä huolimatta. Jätin kaksikymppisenä tuon kunnon pojan ja vaihdoin enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjoavaan vaihtoehtoon.

Lopputulos se, että varallisuus, opiskelupaikka ja lopulta myös luottotiedot menneet. Suunnittelematon raskaus 25-vuotiaana sai kääntämään elämäni suuntaa, mutta vähän liian myöhään. Olin kuitenkin itse ollut aina ”järkevä”, mutta sitten kuitenkin ihan tuon miehen manipuloitavissa.

19 vuotta on ihan hyvä ikä, jos lapsen päättää ja haluaa pitää. Oikeastaan vain päihdeongelma tai joku jo vakavampi mielenterveyden sairaus vain ovat esteenä, jos todella haluaa alkaa hyväksi vanhemmaksi.

No oishan se abortti varmaan jonkin verran sattunut tonne alakertaan mut ei varmastikaan niin paljoa että elämäni pilalla ois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi monet kuvittelevat, että lapsi estäisi opiskelun? Minulla oli opiskeluaikana TKK:ssa useita tuttuja, joilla oli lapsi. Diplomi-insinöörejä heistäkin tuli (paitsi yhdestä lääkäri).

Joo mullakin oli opiskelukaveri, jolla oli 1-vuotias lapsi. Se oli jatkuvasti poissa tai myöhässä ryhmistä. Välillä sillä ei ilmeisesti ollut lapsenhoitajaa, jolloin se työni vaunuja kireän näköisenä yliopiston käytävillä.

Massaluennoilta saattoi ollakin pois, pienryhmistä ei. Tehtävätkin oli määrä tehdä, jotta pääsee eteenpäin. Joten jo ekan vuoden jälkeen se oli tipahtanut kyydistä.

Mä olin luokaltani ainut, kenellä oli lapsi. Luokkakaverit oli jatkuasti poissa ja myöhässä ja ryhmätyöt ei onnistuneet ajallaan. Milloin oli mitäkin tekosyytä poissaoloille. Ryhmätöitä oli vaikea tehdä muutamankin kanssa, kun ajankäyttö oli ihan mitä sattuu, eikä mistään pidetty kiinni. Itse valmistun ainoana luokaltani ajallaan...

Olisi jäänyt nuoruus elämättä: ulkomailla asuminen ja opiskelu yms. Olisin ollut liian epäkypsä äidiksi silloin. Lapset sain kolmikymppisenä, hyvä niin.

Ei olisi mennyt piloille mitenkään. Menin naimisiin 20 vuotiaana. Esikoinen syntyi, kun olin 21v. Muut lapset syntyivät perään ja sitten menin ammattikorkeakouluun. Ajat sitten valmistunut ja töissä. Lapset jo teinejä.

Ei nyt mielestäni pilalle mennyt. Näin melkein 11 vuotta myöhemmin, omakotitalossa asun, naimisissa oltu viisi vuotta, ammatti opiskeltu ja vakityöpaikka löytyy, ja kaksi lasta vielä tullut lisää. Mukavaa se elämä on ollut, vaikka raskasta ja haasteita on ollut tänä aikana tietysti, mutta kelläpä ei, ei se elämä voi ihan koko ajan olla super ihanaa ja helppoa, ei edes niillä jotka on syntynyt kultalusikka suussa. Se on se oma asenne joka ratkaisee.

Mähän tulin, en tietenkään voi tietää miten ois mennyt ilman sitä ,turhaa jossittelua

Veikkaan että asiat olisivat paremmin kuin nyt, vaikka ei ollutkaan kuin ammatillinen koulutus. Mutta oli sentään työpaikka. Nyt on lapsi muttei työtä johon palata.

Mun hyvä kaveri tuli raskaaksi joskus tuossa iässä. Luuli avioliiton odottavan, jätkä lähtikin kävelemään ja suoraan avioon toisen naisen kanssa, joka sattumoisin oli myös raskaana. Mun kaveri siirsi aborttia viime tinkaan (en tiedä miksi) ja lopulta se kuitenkin tehtiin hankalamman kautta. Jnkv jo valmiiksi epätasapainoinen nainen alkoi sekoilla, mm. liittyi yhteen omituiseen uskonlahkoon, lihoi hillittömästi, tuli hyvin luulosairaaksi yms.

Itse en olisi voinut tulla raskaaksi 19-vuotiaana, koska silloin se olisi ollut neitseellinen sikiäminen.

itse haluaisin 19-25 vuotiaan nuoren vaimon joka tekisi lapsia, vanhaa akkaa ei jaksa, nuoret on kivoja ja söpöjä

ArkkipiispaBangkok-46v kirjoitti:

itse haluaisin 19-25 vuotiaan nuoren vaimon joka tekisi lapsia, vanhaa akkaa ei jaksa, nuoret on kivoja ja söpöjä

Kuule Mike. Mene sinne Aasiaan. Suomalaiselle ei juoppo kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Kävisin varmaan vieläkin ammattikoulua, olisin todennäköisesti yh, vaikka mies olisi osallistunutkin vauvan hoitoon oman jaksamaisen puitteissa.

En olisi töissä, enkä edistäisi uraani. Olisin merkittävästi ylipainoinen. Kaverit ja ulkomaanmatkat olisi jääneet siihen..... En jaksa edes luetella, mutta näin on hyvä. En halua edes ajatella pidemmälle....

T. 21v nuori, jolla koko elämä vielä edessä

Naimisissa, töissä, hoikka ja hyvännäköinen, 3-4 ulkomaanmatkaa vuodessa ja elämä tässä ja nyt.

Raskaaksi 18-vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Erittäin pahasti olisi mennyt pieleen. Olisin joutunut jäämään asumaan lapsuudenkotiini, tyytymään johonkin ammattikoulutason koulutukseen ja elämään vailla tulevaisuutta. Silloinen poikakaveri ei kuulunut sarjaan luotettavat ja hyvät kumppanit.

Sama. Miehen kanssa olisi tullut ero. En olisi opiskellut ulkomailla tai asuisi siellä nyt. Hädin tuskin olisin päässyt Helsinkiin. Olisin jossain kotikylän lähellä jonkun persuja tai keskustaa äänestävän miehen kanssa.

Tosin rahaa saattaisi olla paljon enemmän, jos olisin ryhtynyt kettutarhaajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Abortti ja lisää munaa pilluun. Ei olisi pilannut mitään.

Tiedostan olevani vähän yksinertainen mies. - Tällä kertaa en pysty ymmärtämään, että miten joku pystyy suhtautumaan aborttiin (vaihtoehtona) noin sanoisinko viileästi ja kylmästi. En toki pysty saati halua edes lähteä esittämään sinnepäin olevaa aikaa, joka pitäisi käyttää sen miettimseen ja harkitsemiseen, että haluaako abortin vai haluaako tulla äidiksi. Jos oma (mahd.) kumppanin kertoisi tulleensa raskaaksi toivoisin voivani olla tukena ja turvana oli päätös kumpi tahansa. Mutta hivenen hirvittäisi ja olisi hirvittänyt 19 -vuotiaanakin, jos kumppani olisi oman rakauden havaittuaan empimttä todennut heti abortti ja lisää... - Vai aavistanko oikein, jos sanon, että edellisen tokaisun sanoi joku nuori kolli, jolle saattaisi tehdä hyvää ainakin se, että muistaisi ehkäisystään huolehtimisen.      

Ikis päässyt lomille jouluksi?

Jossu, ota kossu.

Ei mennyt elämä pilalle, päinvastoin. Sain lapsen 19-vuotiaana. Aloitin opinnot, hommasin lapselle isän, hommasin lapselle siskon, valmistuin... Ja siitä lähtien olenkin painanut duunia tauotta.

Ensimmäinen lapseni on jo aikuinen, kaverit vielä pohtii viimeisillä munasoluillaan, että pitäisköhän sitä alkaa vauvaa tekemään vai ei. ONNEKSI mun ei tavitse moista miettiä, ja olen oikein tyytyväinen että lapset syntyi silloin kun ovat syntyneet.

Ollaan tämmöinen keskiluokkainen keskivertoperhe.

Vaihtoehtoisia elämänkulkujaan ei tiedä. Olin 19-V yh-äiti, opiskelin itselleni ammatin, sen jälkeen mies, okt, farmarivolvo ja lisää lapsia...

En kadu, koska en tiedä, mitä " toisessa elämässä" olisi eteen tullut. Tämä elämä on ollut ihan hyvä näin.

Olisin tehnyt abortin, mutta jos leikitään, etten, niin mun elämä ois ehkä nykyisenkaltaista, mutta sen lapsen elämä ois mennyt pilalle.

Olisi jäänyt opinnot kesken enkä olisi päässyt ulkomaille asumaan. Olisin joutunut köyhyyskierteeseen (vaikka toki en nytkään mikään rikas ole).