Odottavattko jotkut aikuiset oikeasti joululahjoja?

Jos kyseinen henkilö oli ollut kiltti?

Puolisoltani odotan lahjaa, mutten nyt ala paiskomaan tavaroita ja vetämään itkupotkuraivareita jos aviomiehen paketista paljastuu tavalliset villasukat :D 

Vanhemmilta, sisaruksilta tms. en odota mitään, enkä haluaisikaan, koska en mitään ole heillekään hankkinut.

Onhan se kiva joku paketti avata, mutta en keksi mitä sellaista voisi sisältää josta joulu menisi pilalle.

Joululahjojen saaminen on mukavaa ja kyllä se hieman haikeaksi vetää, jos ei kukaan muista. Yksi joulu oli sellainen, ettei kukaan muistanut edes hyvää joulua kortilla/tekstarilla. Tuli hieman unohdettu olo :D Itse muistan kyllä jokaista läheistä sekä työkavereita. (Töihin esim. yhteiseksi konvehtirasia kortin kera tai pienet muistiaiset jokaiselle)

N 30

Kyllä meillä on tapana niin miehen, vanhempien, sisarusten kuin muutaman ystävän kesken muistaa toisiamme lahjoilla. Yleensä emme mitään ihmeempiä toiveita esitä ja silti lahjat ovat oikein mieluisia.

Vierailija kirjoitti:

Joululahjojen saaminen on mukavaa ja kyllä se hieman haikeaksi vetää, jos ei kukaan muista. Yksi joulu oli sellainen, ettei kukaan muistanut edes hyvää joulua kortilla/tekstarilla. Tuli hieman unohdettu olo :D Itse muistan kyllä jokaista läheistä sekä työkavereita. (Töihin esim. yhteiseksi konvehtirasia kortin kera tai pienet muistiaiset jokaiselle)

N 30

Lisätään vielä, että tänä jouluna olen saanut 0 korttia ja 5 lahjaa. Sisällöiksi veikkaan halpaa parin euron krääsää ja namia, mutta se riittää :) En edes odota kenenkään ostavan mitä toivon, ne ostan itse itselleni. Mutta riittää jos edes yksi muistaa vaikka postikortilla ja/tai euron kynttilällä.

Lahjoitan parhaille kavereille lahjoja, joista he ilahtuvat ja joista heille on jopa hyötyäkin joskus. Saan vastaavanlaisia paketteja heiltä. Jos haluan jonkun tietyn tavaran, ostan sen tietysti itse. Jouluun kuuluvat hauskat, yllättävät, erikoiset paketit, asiat joita ei itse ole hoksannut/ehtinyt/raaskinut ostaa itselleen. Hinta ei ratkaise vaan hoksaavaisuus.

Odotan, muilta en saakaan lahjoja kuin puolisolta. Olisi todella huono merkki, jos näitä ei tulisi.

Mies on ostanut jotain suklaata, näin vahingossa kun tuli kotiin. En tietenkään kertonut nähneeni. Hän halusi välttämättä ostaa jotain, vaikka sanoin ettei mitään tarvitse.

Eräältä sukulaiselta olen saanut lahjan, joka ei ole minulle ajatuksella valittu. Olen joillekin hajuille hyvin herkkä ja sain silti erittäin vahvasti hajustetun lahjan. No ei siitä joulu pilalle mene, mutta kiertoon lähtee.

Sain myös paketin suklaata, josta en pidä, sekin meni kiertoon henkilölle joka pitää siitä. Tosin tämä henkilö ei tiennyt etten pidä tästä suklaasta, ajatuksena oli ihana.

Kyllä odotan lahjoja. Ostan niitä itselleni ja käärin jopa pakettiin 🙂

Hyvin harvoin saan keneltäkään mitään lahjoja, vaikka sukulaislapsille hankin joka vuosi joulu- ja synttärilahjat.

Joskus aikanaan petyin jouluaattona, kun muut saivat paketteja, mutta minä en. Sen jälkeen olen itse ostanut itselleni lahjoja ja siitä tulee hyvä mieli! Olen ostanut itselleni mm hajuvesiä, koruja, kirjoja, kosmetiikkaa, alusvaatteita ja herkkuja. Hullua varmaan jonkun mielestä, mutta itsepä tiedän mitä haluan ja olen ne ansainnut. Ja paketteja on kiva availla.

Lapsena sain yleensä hyvin vaatimattoman paketin tai kaksi. Ehkä jonkun pienen muovieläimen ja suklaan, tai palapelin tms. Kadehdin ystäviäni, jotka saivat barbin taloja ja isoja pehmoja.

Itsekin lahjon itseäni ja miestäni. En laittaisi miestä kosmetiikkaostoksille, menisi pieleen. Paketoin meidän lahjat, mies paketoi lahjani salassa. Itse kun ostaa saa mieluiset tuotteet.

Hyvää Joulua sinulle nro 10. Ei sitä tiedä, mitä hyvää kohtalolla on sinulle varattuna.

Kyllä mä puolisolta odotan yhden lahjan saavani. Ei mitään suurellista, mutta aina mä olen jotain kivaa saanut. Hän on hyvä ostamaan lahjoja.

Ja sukat tulee äidiltä, kaikille. Sukkiin se on aina jemmannut namuja.

Hellusia pieniä juttuja, niistä joulu on tehty.

Tietty! En tunne yhtään aikuista, joka ei saisi ollenkaan lahjoja. Puolison lahjaa odotan eniten, ja pettyisin kyllä jos se olisi jotain halpiskrääsää jota ostaessa ei olisi ajateltu minua yhtään. Lahjan osto tai valmistaminen on rakkaudenteko, ja ajattelen silloin lämpimästi saajaa.

Paskin joulu oli kyllä se, kun en saanut yhtään suklaarasiaa lahjaksi. Vieressä sitten muut mussuttivat omiaan koko illan.

Nykyään ostan varalle aina pari rasiaa ihan vain hätävaraksi jos. Joulua ei ole ilman suklaata.

Mummoni oli viimeisenä joulunaan 99 v, ja oli täysin selvä, että annoin hänelle lahjan. Rakkaita muistetaan. Ei lahjan tarvitse olla kallis. Hankin myös vanhemmilleni lahjat joka vuosi, ja saan myös itse. Olen yli 40v.

Tämä kyllä vähän kaivertaa. Tai meinasi kaivertaa yli 30vuotiaan elämää! Minä näen vaivaa, laitan ajatusta, enkö mielettömästi kuitenkaan rahaa muiden lahjoihin. Vastapuolelle pitää antaa tarkka lahjatoive, miltein ostopaikka, tuotekoodi ja hyllyrivikin! Kyllä minä voin ostaa omat tarvitsemani tuotteet! Siksi ostin ne tapahtumaliput ja herkut valmiiksi! Oma suku/perhe antoi rahaa ja tavaran jonka toivoin. Huokaus. Avopuolison perhe(jota olen myös tykännyt lahjoa) yllättivät ihanasti pienillä muistamisilla. Tyyliin suklaata ja harrastuskirja. Siinä oli Ajateltu minua! Nähty hieman vaivaa, hitunen luovuutta!