Lue keskustelun säännöt.
Elämäni menee hukkaan koska murehdin ja pelkään koko ajan pahinta
20.12.2017 |
Onko teillä kenelläkään muulla vastaavaa tai osaatteko antaa neuvoja? Olen siis 26-vuotias nainen ja odotan ensimmäistä lastamme keskenmenojen ja pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen. Aikaisemmin aikani meni lapsettomuuden suremiseen ja viimeisimmän raskauden päättymisen itkemiseen. Tuolloin sain työterveyslääkäriltämme myös mielialalääkkeet, joita söin noin vuoden verran.
Nyt kun raskaus on edennyt yli puoleen väliin ja näyttää siltä että tässä saattaakin käydä hyvin, on mielessäni rutkasti tilaa uusille murheille. Olen nyt esimerkiksi noin viikon itkenyt koiramme tulevaa kuolemaa. Koiralla on mahdollisesti elinvuosia ainakin vielä viisi jäljellä ja tällä hetkellä se on hyvin terve. Ei siis ole mitään syytä, miksi asia nyt olisi ajankohtainen. Suren kuitenkin sitä että se vanhenee ja tarkkailen sen askelia ja eleitä jatkuvasti etsien mahdollisia sairauden oireita. Jos koira nuolee tassuaan, epäilen sen olevan kipeä jostain ja mitä todennäköisimmin kaikki on esimerkiksi vakavaa syöpäkipua.
Murehdin myös läheisteni puolesta. Jos isäni lähtee ajamaan autollaan mökille, stressaan koko ajan että hän ajaa kolarin. Kun kuulen hänen päässeen mökille rupean pelkäämään, että hän verkkoja kokiessaan putoaa veteen ja hukkuu. Jos taas äitini jää yksin kotiin eikä hän esimerkiksi tuntiin vastaa viestiini, epäilen heti että hän on saanut vaikkapa sydänkohtauksen eikä kukaan löydä häntä ajoissa. Kyttään Whatsappin paikallaolotietoja ja niistä päättelen onko vanhemmat elossa. En kehtaa koko aikaa kysellä. Välillä keksin tikusta asiaa varmistaakseni asian.
Jos äitini soittaa minulle, menen paniikkiin ja olen varma että isovanhemmille tai jollekin muulle on sattunut jotain. Vastaan puheluun vaikka kesken kokouksen, sillä olen niin varma että pahin on tapahtunut. Kun miehelläni on migreenikohtaus, tekisin mitä vain että voisin ottaa hänen kivun itselleni (hänellä hyvät lääkkeet jotka auttavat pian). Jos esimekriksi joku toinen ihminen on vaikka pahoittanut minulle rakkaan ihmisen mielen, tuntuu se minusta älyttömän pahalta. Minulla on pakonomainen tarve suojella omia rakkaitani kaikiltä elämän pieniltäkin kolhuilta. Välillä pelkään esimerkiksi että veljeni eroaa tyttöystävästään (ei mitään viitteitä tästä) ja mietin että kuinka se aikuinen veljeni sitten niistä sydänsuruista selviää.
Joskus vaikka junassa istuessani saatan nähdä vanhuksen jonka ilmeen tulkitsen surulliseksi. Murehdin sitten kotonakin vielä että onkohan sillä raukalla kaikki hyvin ja voi että kuinka paljon Suomessa on sairaita, yksinäisiä tai surullisia ihmisiä.
Unohdan tämän kaiken keskellä sen, että nyt kaikki on hyvin. Paremmin kuin koskaan ennen. Olen hankkinut hyvän koulutuksen, minulla on upea työpaikka, mieheni on huippulöytö, odotan tervettä lasta jolla on terveet isovanhemmat ja isoisovanhemmat, meillä kotona asuu mahtava keski-ikäinen koirarouva, taloutemme on erittäin tasapainossa ja kaikki läheiseni ovat juuri nyt liki terveitä. Mitä ihmettä teen, että oppisin olemaan vain tässä hetkessä? Olen kokeillut mindfullnesia ja lukenut erilaisia oppaita ja kirjoja. Olen kuitenkin kai liian syvällä tässä. Ymmärtääkö kukaan ammattilainenkaan tätä tuskaa? Saati saisiko täältä vertaistukea? Onko tämä aikuistuvan ihmisen yleistä ja ohimenevää maailmantuskaa vai olenko oikeasti sekoamassa?
Kommentit (19)
Ihan itse ajattelen asiasta niin, että turha sellaisista asioista on murehtia jolle en voi mitään. Hormonit vähän myllertävät nyt kun olet raskaana.
Toisaalta onko sinulla kotoa opittu malli ,että aina ollaan huolissaan jostakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi murehtija. Rehellisesti sanoen mulla on auttanut parhaiten psykedeelit, meditointi ja tanssiminen.
Samat oireet mulla ja menin psykiatrille. Kävin siellä puoli vuotta. Diagnoosi: yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Hyvällä terapialla saatte itsenne parempaan kuntoon.
Aloitus kuin omasta kynästä :(
Elämässäni on kaikki hyvin ja silti pelkään koko ajan, että jollekin minulle rakkaalle sattuu jotain ikäväö. Haluaisin pitää kaikki rakkaani koko ajan näköpiirissä, jotta voisin huolehtia heistä. Läheiseni ovat kaikki vastuullisia ihmisiä, ei missään määrin huollettavia, joten en tiedä mistä ajatukseni johtuvat.
Välillä jopa naurattaa, kun huoli iskee aina jostain takavasemmalta. Ollaan miehen kanssa romanttisella illallisella ja äkkiä tulee pelko siitä, että äiti on unohtanut avata takan räppänän ja häkämyrkytys iskee...
YLEISTYNYT AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖ ON ENEMMÄN KUIN STRESSI
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on tavallinen ja usein pitkäkestoinen sairaus. Tätä häiriötä on joskus vaikea tunnistaa oireiden monimuotoisuuden vuoksi. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä on kuitenkin opittu viime vuosina havaitsemaan ja hoitamaan.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on enemmän kuin vain “stressaantuneisuus”. Usein se haittaa toimintakykyä ja vaikeuttaa selviytymistä jokapäiväisessä elämässä. Liiallinen ahdistuneisuus voi haitata työntekoa, vapaa-ajan viettoa ja usein myös perhe-elämää ja kotitöitä.
Raja normaaliin ahdistukseen on usein liukuva ja epäselvä. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistuneisuus on jatkuvaa ja pitkäaikaista. Henkilö, joka siitä kärsii, on kaiken aikaa huolissaan murehtien monia asioita ja pystyy vaivoin hallitsemaan huoltaan. Ahdistuneisuus ei liity mihinkään tilanteeseen eikä se ole kohtauksellista kuten paniikkihäiriössä tai sosiaalisten tilanteiden pelossa.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet
On luonnollista, että jännitämme tai olemme vähän ahdistuneita ennen tenttiä tai tärkeää esiintymistä tai urheilusuoritusta. Samoin on täysin ymmärrettävää, että vanhemmat ovat huolestuneita lapsen sairastamisesta tai vaikkapa huumeidenkäytöstä. Työttömäksi joutuminen tai taloudelliset vaikeudet aiheuttavat myös huolta. Mutta jos henkilö on liiallisen ahdistunut ja huolestunut pitkäaikaisesti, se saattaa aiheuttaa jo toimintakyvyn heikentymistä ja haitata elämää. Jos jo aamuyöllä herää miettimään kaikkia mahdollisia ikäviä asioita, joita päivän aikana tai lähitulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu, saattaa kärsiä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.
Ahdistuneisuus on pitkäaikaista, mutta oireiden voimakkuus voi vaihdella vuosien mittaan. Henkilöt, jotka tästä kärsivät, ovat tavallisesti jatkuvasti ylihuolestuneita ja pelokkaita. He murehtivat omia ja läheistensä todellisia tai mahdollisia tulevaisuuteen liittyviä uhkia. Tavallisia ovat terveydentilaan, ihmissuhteisiin ja taloudellisiin asioihin liittyvät liialliset huolet. Jotkut tuntuvat taas kantavan huolta melkein koko maailman asioista.
Psyykkisen ahdistuksen, jännityksen ja pelkojen lisäksi ahdistuneisuushäiriössä esiintyy tavallisesti monenlaisia muita oireita, kuten rintakipua, sydämen tykytystä, vatsavaivoja, hengenahdistusta, pistelyä ja puutumista, huimausta sekä tihentynyttä virtsaamisen tarvetta. Lähes kaikki potilaat kärsivät myös jännitysniskaoireista.
Usein ahdistuneet henkilöt ovat samanaikaisesti masentuneita ja heillä esiintyy myös unihäiriöitä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, “pinnan” kireyttä, säpsähtelyä ja seksuaalista haluttomuutta. Ruumiilliset oireet ovat usein voimakkaita.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet:
Ruumiilliset:
levottomuus tai kyvyttömyys rentoutua
lihaskivut tai -jännitys, väsymys
ummetus tai ripuli
nielemisvaikeudet (palan tunne kurkussa)
Psyykkiset:
liiallinen huolestuneisuus ja ahdistuneisuus, jota on vaikea kontrolloida
pahimman ennakointi
pelokkuus ja ärtyneisyys
univaikeudet
keskittymisvaikeudet
levottomuuden tunne
http://masennusinfo.fi/ahdistuneisuushairiot/yleistynyt-ahdistuneisuush…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisyys
Vähintään joka viides ihminen kärsii elämänsä aikana jostakin ahdistuneisuushäiriöstä. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ei ole useinkaan pidetty itsenäisenä sairautena vaan jonkinlaisena muiden häiriöiden “jäännöstilana”.
Väestöstä 4–7 % kärsii yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Se on yleisempi naisilla ja alle 30-vuotiailla. Sairaus saattaa toisaalta alkaa myös missä iässä tahansa, ja on vanhuksillakin varsin yleinen häiriö. Myös lapsilla esiintyy yleistynyttä tuskaisuutta. Ruumiilliset sairaudet vanhuksilla lisäksi altistavat ahdistuneisuushäiriön kehittymiselle.
Ruumiilliset oireet ovat usein voimakkaita ja tavallisesti potilaat hakeutuvat ensisijaisesti terveyskeskus- tai sisätautilääkärin vastaanotolle. Yleistynyt tuskaisuus on yleinen ongelma terveyskeskusten asiakkailla, mutta oikean diagnoosin tekeminen on usein hankalaa.
Vaikka sairaus alkaa noin 20 vuoden iässä, niin hoitoa haetaan vasta keskimäärin 40-vuotiaana. Osa potilaista on menettänyt työkykynsä, monella on myös sosiaalisen toimintakyvyn laskua, ja usein myös perhe-elämä on epätyydyttävää. Ahdistuneet potilaat käyttävät myös runsaasti terveydenhuollon palveluja.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön syyt
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön tausta on ollut huonosti tunnettu. Alustavissa perinnöllisyystutkimuksissa on todettu, että neljäsosalla potilaiden lähisukulaisista esiintyy myös yleistä tuskaisuutta. Naisilla tämä ilmeni selvemmin, miespuolisilla sukulaisilla taas oli enemmän alkoholismia.
Aivojen hermovälittäjäaineiden toiminnoissa ajatellaan olevan häiriöitä samoin kuin muissa ahdistuneisuushäiriöissä, varsinkin paniikkihäiriössä. Aivojen kuvantamistutkimuksissa on todettu aineenvaihdunnallisia muutoksia. Samoin unitutkimuksissa on todettu häiriötä. Potilaat valvovat enemmän yön aikana kuin terveet ihmiset, ja unen laatu on huonompi.
Kielteisillä elämäntapahtumilla on merkitystä häiriön synnyssä, varsinkin silloin kun sairaus on alkanut aikuisiässä. Muita riskitekijöitä ovat vanhempien taholta puutteellinen huolenpito tai päinvastoin ylihuolehtiminen. Tässä häiriössä potilaiden kuvataan kärsivän usein huonosta itsetunnosta, perusturvallisuuden puutteesta, eroahdistuksesta sekä riippuvuus- ja aggressio-ongelmista.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoito
Vain puolet yleisestä ahdistuneisuudesta kärsivistä potilaista hakee apua ja heistäkin vain pieni osa saa riittävää hoitoa. Kuitenkin ahdistuneet potilaat käyttävät paljon terveyspalveluja. Yleistä ahdistuneisuushäiriötä kuten muitakin ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa nykyisin tehokkaasti.
Erilaisilla psykoterapioilla voidaan pyrkiä vähentämään ahdistuneisuusherkkyyttä ja hallitsemaan vaikeita tilanteita. Hyötyä on todettu olevan esimerkiksi kognitiivisesta psykoterapiasta. Toimintakyvyn parantamiseksi potilas tarvitsee yleensä pitkäkestoista hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisen ahdistuneisuushäiriön oireiden erottaminen tavallisesta huolestumisesta voi olla vaikeaa. Kaikki kokevat huolta esimerkiksi talouteen, terveyteen tai työhön liittyvistä asioista lähes päivittäin. Erotus on siinä, että ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä on huolestunut koko ajan ja huoli kasvaa niin suureksi, että eläminen tuntuu kestämättömältä ja ahdistavalta. Häiriölle on myös tyypillistä se, että siitä kärsivä ei ole välttämättä levoton samasta asiasta pitkää aikaa kerrallaan, vaan vaihtaa huolenaihetta lakkaamatta.
Kaikenlainen tavallinenkin hermostuneisuus voi aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten lihasjännitystä tai –kipua. Ne loppuvat, kun jännitystä aiheuttava tapahtuma on ohi. Yleinen ahdistuneisuushäiriö aiheuttaa näitä oireita kuitenkin koko ajan. Jännittäminen voi myös vaikuttaa mielialaan ja pieninkin asia voi aiheuttaa suuria reaktioita. Myös unensaanti ja keskittymiskyky huononevat. Aikaa kuluu paljon negatiivisten ajatusten parissa, ja ne kiertävät usein kehää.
Avun hakeminen
Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä ei usein osaa hakea apua, koska kokee ongelmansa ”normaaleiksi”. Hän voi myös tuntea häpeää tai syyllisyyttä, joita aiheuttaa itse ahdistuksen lisäksi epäluulo psyykkisiä sairauksia kohtaan. Häiriön aikaansaamat fyysiset oireet ovatkin usein syy siihen, että potilas lopulta hankkiutuu hoitoon. Ahdistuneisuus on voinut johtaa esimerkiksi uniongelmiin tai huonoihin ruokailutottumuksiin.
http://www.nettiterveys.fi/artikkeli/yleistynyt-ahdistuneisuush%C3%A4ir…
Yleinen ahdistuneisuushäiriö on pitkäaikainen sairaus, joten nopeita hoitoja ei ole.
Oikeiden hoitotapojen avulla ahdistuneisuutta saadaan vähennettyä ja elämänhallintaan löydetään uusia menetelmiä. Yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän on hyvä löytää keinoja, joilla pääsee irti huolestumisen kierteestä. Lääke- ja terapiahoitojen lisäksi kannattaa yrittää helpottaa oloaan esimerkiksi maalaamalla, kirjoittamalla tai käymällä kävelyillä. Ajatusten selvittäminen ja mahdottomilta tuntuvien ongelmien ratkaisemisen yrittäminen voivat auttaa.
Sairauksien kanssa täytyy usein oppia elämään, mutta yleisen ahdistuneisuushäiriön kohdalla kyse on päinvastaisesta; täytyy oppia elämään ilman ahdistusta. On tärkeää muistaa, että jokaisella on oikeus elää omilla ehdoillaan ilman ahdistusta ja levottomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ilmenevä ahdistus ja huoli eroavat elämäntilanteiden aiheuttamasta luonnollisesta ahdistuneisuudesta siinä suhteessa, että ahdistus ja huoli ovat henkilön elämäntilanteeseen nähden luonteeltaan selvästi liiallisia, itsepäisiä ja jatkuvia.
Mitä useammista asioista henkilö on huolissaan ja mitä enemmän oirekuvaan kuuluvat jatkuva väsymys, levottomuus tai ärtyneisyys, sitä todennäköisemmin ei ole kyse vain ahdistavasta tai stressaavasta elämäntilanteesta, vaan kyseessä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Noin 5 % ihmisistä kärsii elämänsä jossain vaiheessa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Yli puolella oireet ovat alkaneet joko lapsena tai murrosiässä, mutta oirekuva voi alkaa myös aikuisiällä. Oireiden voimakkuus vaihtelee sekä henkilöstä toiseen että samalla henkilöllä vuodesta toiseen. Huomattava osa, ehkä noin neljännes häiriöstä kärsivistä, kokee kärsineensä oireista läpi koko elämänsä.
Yleistynyt ahdistuneisuus on syiltään ja taustatekijöiltään monikerroksinen häiriö, jonka syitä ei tarkkaan tunneta. Synnynnäiset rakenteelliset ja temperamentilliset tekijät, erilaiset kehityksen aikaiset rasitustekijät, stressaavat ja traumaattiset elämäntapahtumat ja sosiaalisen tukiverkoston niukkuus, runsas kahvin juonti, tupakointi sekä alkoholin liikakäyttö lisäävät oireiden voimakkuutta tai lisäävät alttiutta yleistyneeseen ahdistuneisuuteen.
Itsehoito
Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereidensa on tärkeätä ymmärtää, että oireiden ilmeneminen ja niiden itsepäisyys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa henkilölle itselleen tavattomasti kärsimystä. Tämä on tärkeää ymmärtää oireita pahentavan kielteisen itsekuvan välttämiseksi. Syyllisyys ja häpeä oireista on omiaan vain pahentamaan oireita.
Ylimääräisen stressin välttäminen, erilaiset rentoutumiskeinot, säännöllinen univalverytmi, liikunta ja harrastusten ylläpitäminen sekä alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäytön välttäminen ovat tärkeitä keinoja välttää oireiden helposti mukanaan tuoma sosiaalinen eristäytyminen.
Itsehoitokirjojen ohjeet voivat auttaa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön taustalla olevien erilaisten pelkotilojen läpi käymisessä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Itse aloitin psykoterapian (kognitiivisen) kesän lopussa. Olen myös äärimmäisen huolestunut läheisistäni (tunnistin itseni tekstistäsi täysin), koiristani sekä itsestäni. Sain ahdistushäiriödiagnoosin lisäksi myös somatisaatiohäiriödiagnoosin, koska oireilen fyysisesti: olen jatkuvasti kivuissa, vaikka mitään fyysistä syytä ei löydy. Kipu taas johtaa siihen, että kuvittelen itselläni olevan jokin vakava sairaus.
Suosittelen lämpimästi hankkiutumaan terapiaan. Sinulle syntyy kohta lapsi, ja luultavasti huolesi siitä tulee olemaan vähintään yhtä suurta, kuin kaikista muistakin läheisistäsi. Vauvavuosi on rankka muutenkin, ja ylimääräinen stressi ja huoli vaikuttaa väistämättä vauvaan. Monesti ylihuolehtivien vanhempien lapsista kasvaa samanlaisia, ja sitä varmaankaan et halua? Omat vanhempani eivät osanneet (tai oikein osaa vieläkään) käsitellä epämiellyttäviä tunteita tai epävarmuutta, mikä on selkeästi vaikuttanut minuunkin. Tahallaanhan kukaan ei ole minulle mitään tehnyt, mutta nyt sitten onkin aika vaiva korjata näitä lapsuudessa opittuja haitallisia malleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille vastanneille ja niin kamalalta kuin se kuulostaakin, niin oloa helpottaa hieman kuulla että en ole ainoa sekopää. Isälläni on lapsuudessani ollut hieman taipumusta murehtimiseen (tosin syystäkin, äitini sairasti esimerkiksi syöpää ja muita vaiakvia sairauksia kun olin lapsi). Äitiä taas ei huomisen huolet paina. Hän on vakavasti sairaanakin ollut aina elämänmyönteinen. Omalla kohdallani tämä tilanne puhkesi lapsettomuuskriisin myötä. Aikaisemmin en kokenut tätä näin voimakkaasti.
Osaatko joku suositella hyvää terapeutti Helsingistä? Olen käynyt muutamalla psykoterapeutilla mutta koin että he eivät ymmärtäneet minun tarvitsevan pidempää keskusteluapua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aloitus kuin omasta kynästä :(
Elämässäni on kaikki hyvin ja silti pelkään koko ajan, että jollekin minulle rakkaalle sattuu jotain ikäväö. Haluaisin pitää kaikki rakkaani koko ajan näköpiirissä, jotta voisin huolehtia heistä. Läheiseni ovat kaikki vastuullisia ihmisiä, ei missään määrin huollettavia, joten en tiedä mistä ajatukseni johtuvat.
Välillä jopa naurattaa, kun huoli iskee aina jostain takavasemmalta. Ollaan miehen kanssa romanttisella illallisella ja äkkiä tulee pelko siitä, että äiti on unohtanut avata takan räppänän ja häkämyrkytys iskee...
Voi ei repesin aivan nauruun kun luin tuon jutun takan räppänästä! Juuri tuollainen olen ja kylläpä se kuulostaa järjettömältä. :D Toivottavasti me molemmat löydämme hyvää oloa elämäämme tavalla tai toisella. Tsemppia sinulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset pitkäaikaista keskusteluapua, psykiatri oli mulla hyvä. Lisäksi kannattaa osallistua kansalaisopistojen edukkaille kursseille, esim. venyttely, jooga, meditaatio, mindfulnes jne. auttavat hieman ahdistuneisuushäiriöön.
Jooga tutkitusti vähentää ahdistusoireita. Mulla toimii siis yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön jooga. Se rauhoittaa hermostoa. Youtubestaki löytää joogaa ahdistuneisuuteen.
Kirjoita youtubeen "yoga for anxiety"
Tässä lista eripituisia joogaharjoitteita ahdistukseen:
https://www.youtube.com/results?search_query=yoga+for+anxiety
kyllä minäkin joka päivä mietin, kuka kuolee seuraavaksi ja miten sitten pärjään jos äitini kuolee tai lapseni kuolee tai jos lastani kiusataan tai jos siitä tulee samanlainen kuin minusta eikä kestä ja pärjää tässä maailmassa, mitä jos siskoni kuolisi, miten pärjäisin, koska äitinikin väistämättä kuolee pian vanhuuteen ja sitten mulla ei ole ketään läheistä joka minua auttaisi, on vain yksi kaveri mutta ei se pysty niin auttamaan kuin äiti ja sisko.. mitä teen kun ne kuolevat.. en pätjää enää millään enkä kestäisi sitä, miten se lapseeni vaikuttaa.. kuolenko itse, saankohan tänää tai ensi viikolla aivoveritulpan, huomaako lapsi jos kuuntelee huoneessaan musiikkia, tulisiko ambulanssi ajoissa, halvaantuisinko vai kuolisinko. mitä jos saan sydänkohtauksen miltä se tuntuu, ehdinkö tuskan läpi pelätä kuolemaa.. miten lapseni siitä selviäisi, ilman äitiä, on herkkä ja yksinäinen, ei ole kuin yksi kaveri, se murskaisi hänet..
Loputonta murehtimista mitä kohta sattuu. :(
Vierailija kirjoitti:
kyllä minäkin joka päivä mietin, kuka kuolee seuraavaksi ja miten sitten pärjään jos äitini kuolee tai lapseni kuolee tai jos lastani kiusataan tai jos siitä tulee samanlainen kuin minusta eikä kestä ja pärjää tässä maailmassa, mitä jos siskoni kuolisi, miten pärjäisin, koska äitinikin väistämättä kuolee pian vanhuuteen ja sitten mulla ei ole ketään läheistä joka minua auttaisi, on vain yksi kaveri mutta ei se pysty niin auttamaan kuin äiti ja sisko.. mitä teen kun ne kuolevat.. en pätjää enää millään enkä kestäisi sitä, miten se lapseeni vaikuttaa.. kuolenko itse, saankohan tänää tai ensi viikolla aivoveritulpan, huomaako lapsi jos kuuntelee huoneessaan musiikkia, tulisiko ambulanssi ajoissa, halvaantuisinko vai kuolisinko. mitä jos saan sydänkohtauksen miltä se tuntuu, ehdinkö tuskan läpi pelätä kuolemaa.. miten lapseni siitä selviäisi, ilman äitiä, on herkkä ja yksinäinen, ei ole kuin yksi kaveri, se murskaisi hänet..
Loputonta murehtimista mitä kohta sattuu. :(
Voi ei, sinunkin tilanteesi kuulostaa tosi ikävältä. Eihän tuossa ehdi kaikesta hyvästä nauttimaan lainkaan. Näköjään emme kuitenkaan ole yksin näiden ahdistavien ajatusten kanssa ja muut esimerkillään näyttävät että niistä voi myös päästä irti. Minuakin ahdistaa kamalasti se, että miten tässä elämässä on edes järkeä kun se on täynnä vaaroja ja epävarmuuksia. Tsemppiä ja joulurauhaa sinulle.
Ap
Pelkään. En osaa sanoa onko kyse varsinaisesta ahdistuneisuushäiriöstä, koska tilanteeni on sellainen, että tässä ahdistuu varmaan kuka tahansa jos järki pelaa. Mulla on aika vaikea tausta alkaen lapsuudesta, ja vaikeita miessuhteita takana. Tulin yllättäen raskaaksi ja sain lapsen. Siitä asti olen pelännyt liikaa. Olen katkera siitä, että kaikki tämä aika on mennyt pelossa elämiseen, en ole juuri uskaltanut/osannut kokea iloa, lapsi on jo kohta koululainen. Mulla on ainoa turvaverkko mun toisessa vanhemmassa. Pelkään että hänelle käy jotain. Silloin en enää selviäisi, koska en ole tällä hetkellä terve enkä työkykyinen. Taloudellinen tilanne ja sen suhteen tulevaisuuden näkymät on huonot. Olen yksin ja tyhjän päällä. Koen että olen täydellisen epäonnistunut. Pelko on varmaan niin kova, että olen jotenkin turtunut, en tunne mitään, suoritan vain kaiken. Öisin tulee suorastaan kauhu jos alan miettiä. Ap:lle sanoisin että kun peruspilarit on kunnossa, se on niin hyvin kuin olla ja voi. Jos pelko on voimakas ja jatkuva, se varmaan vain pahenee lapsen syntymän myötä joten kannattaa hakea apua. Itse pelkäsin läpi raskauden, laskin viikkoja, olin varma, että synnytys ei onnistu. Ongelmia siinä kyllä tulikin. Mutta sen jälkeen iski se varsinainen huoli ja pelko.
Juuri olin tekemässä samankaltaisen aloituksen. Minä murehdin ihmisten kuolemaa, koiran kuolemaa, kaikkea mitä ei edes ole vielä tapajtunut. Olen niin paljon valmiiksi itkenyt. Syön mielialalääkkeitä mutta eivät näemmä auta. Joskin tämä vika on ollut jo lapsesta asti minulla :(