Haluan entisen ihastukseni (lue: suuren rakkauteni) omakseni
Tapasimme 20 vuotta sitten ja rakastuimme saman tien. Kyse ei ollut ihastuksesta, vaan jostain ylimaallisesta rakkaudesta jonka koimme yhdessä. Emme kuitenkaan päätyneet yhteen, vaan olemme kumpikin tahollamme naimisissa ja kummallakin on lapsia. Tapaamme silloin tällöin ja tiedän että tällä miehellä on vaimonsa kanssa hankalaa ja hän on monasti aikonut lähteä, mutta en usko että hän koskaan (ainakaan seuraavan kymmenen vuoden aikana) jättäisi vaimoaan lasten takia. Itselläni vähän sama tilanne. Vaikka rakastankin omaa miestäni, hän on pettänyt minua ja olemme sen vuoksi etääntyneet.
Haluaisin olla tuon suuren rakkauteni kanssa nyt, kun olemme vielä edes jonkin verran nuoria.
:'(
Kommentit (37)
Noh, tee ensimmäinen siirto ja vapauta itsesi. Suuri rakkautesi tehköön samoin ja sitten elätte onnellisina elämänne loppuun asti.
Miksi ihmeessä ette päätyneet yhteen silloin 20v sitten, jos kerran päätäpahkaa toisiinne rakastuitte?
Varmaan sillä jokin syykin oli, että ette päätyneet yhteen aikoinaan. Ei se nuoruuden huuma enää samanlaista välttämättä ole, että ei kannata siippaan kyllästyneenä haikailla olemattoman perään.
Vapauta itsesi huonosta liitostasi, niin ehkä hänkin tekee samoin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ette päätyneet yhteen silloin 20v sitten, jos kerran päätäpahkaa toisiinne rakastuitte?
Oli minun syytäni. Pitkä juttu selittää enkä halua tässä ettei kukaan tunnista. Peräännyin monen syyn summana, mm. siksi että niin nuorena ja haavoittuvana pelkäsin että niin intensiivinen rakkaus voisi tuhota minut (ts. jos jotain menisi pieleen, tulisin hulluksi tai tekisin itsemurhan).
Nyt 20 vuotta myöhemmin tiedän että olin silloin niin herkkä ja sekaisin, että niin olisi todella voinut (omasta toimestani) tapahtua. Toisaalta olisin voinut myös eheytyä nopeammin, sillä mies on uskomaton, ainutlaatuinen ja luotettava kuin kivi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sillä jokin syykin oli, että ette päätyneet yhteen aikoinaan. Ei se nuoruuden huuma enää samanlaista välttämättä ole, että ei kannata siippaan kyllästyneenä haikailla olemattoman perään.
Ei se ollut huumaa. Se oli jotakin erilaista, mitä en koskaan ole kokenut kenenkään ihmisen kanssa. Sen jälkeen meillä on kuitenkin 20 vuoden tuttavuus tai ystävyys takana, eli en perusta tuntemuksiani vain niihin hetkiin. 20 vuotta on jo ihan kohtuullinen perspektiivi ihmiselämässä.
ap
Liha pilaantuu kahdessakymmenessä vuodessa puolin ja toisin, ja teidän hetkenne oli ja meni jo joten se siitä. Menneet on menneitä.
hyväksykää huonot valintanne ja yrittäkää löytää niistä jotain hyvää jos mahdollista.
Ei väkisin kannata alkaa runnomaan mitään uusioperhekuviota vaikka sellaisia paljon onkin.
Sun ja mun lapset ja ihanat ex:ät vielä soppaa hämmentämässä.
Vierailija kirjoitti:
Liha pilaantuu kahdessakymmenessä vuodessa puolin ja toisin, ja teidän hetkenne oli ja meni jo joten se siitä. Menneet on menneitä.
hyväksykää huonot valintanne ja yrittäkää löytää niistä jotain hyvää jos mahdollista.
Ei väkisin kannata alkaa runnomaan mitään uusioperhekuviota vaikka sellaisia paljon onkin.
Sun ja mun lapset ja ihanat ex:ät vielä soppaa hämmentämässä.
No näinhän me tehdäänkin. Mutta räydyn silti. En joka päivä, mutta silloin tällöin se iskee. Ikävä kyllä ollaan lähes ainoita pareja tuttavapiirissämme, jotka ei vielä olla erottu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Liha pilaantuu kahdessakymmenessä vuodessa puolin ja toisin, ja teidän hetkenne oli ja meni jo joten se siitä. Menneet on menneitä.
hyväksykää huonot valintanne ja yrittäkää löytää niistä jotain hyvää jos mahdollista.
Ei väkisin kannata alkaa runnomaan mitään uusioperhekuviota vaikka sellaisia paljon onkin.
Sun ja mun lapset ja ihanat ex:ät vielä soppaa hämmentämässä.
Höpöhöpöä.
Pistä tuulemaan ap!
Vierailija kirjoitti:
Sama, mutta hän ei halua minua, joten pakko tyytyä olemaan ilman.
Näin täälläkin. Jos tunne olis molemminupuoleinen niin kai sitä palattaisiin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sillä jokin syykin oli, että ette päätyneet yhteen aikoinaan. Ei se nuoruuden huuma enää samanlaista välttämättä ole, että ei kannata siippaan kyllästyneenä haikailla olemattoman perään.
Ei se ollut huumaa. Se oli jotakin erilaista, mitä en koskaan ole kokenut kenenkään ihmisen kanssa. Sen jälkeen meillä on kuitenkin 20 vuoden tuttavuus tai ystävyys takana, eli en perusta tuntemuksiani vain niihin hetkiin. 20 vuotta on jo ihan kohtuullinen perspektiivi ihmiselämässä.
ap
Povsaita äivin oomme kaikki oomme kaikki oomme kaikki siinää ja miinääh :D
Niin minäkin, mutta paskemman vaihtoehdonhan tuo on ottanut, että olkoon. Life goes on. :)
Wt vauhdissa siistii ja niin järjetöntä. Yhteinen rakkauspakkaus on varmasti pian tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ette päätyneet yhteen silloin 20v sitten, jos kerran päätäpahkaa toisiinne rakastuitte?
Aika kultaa muistot. Joku syy sille erolle oli, mutta ap ei enää välitä siitä. Ja on muuten harvinaisen typerää ajatella, että jokin nuoruuden rakkaus olisi pysynyt samana 20 vuoden jälkeen ja pelastaa kuin taikaiskusta nykyisestä harmaasta arjesta. Ärsyttää jotenkin nämä tyypit, jotka olettavat muiden ihmisten olevan ratkaisu omaan paskaan. Ei se elämä muutu, ellei itse sitä muuta. Toisen ihmisen vastuulla ei ole korjata ap:n pettymyksiä.
Mitä sä iniset? Mitäs jäit pettäjän kanssa? Olisiko ehkä kannattanut siinä vaiheessa lähteä litomaan, kun mies alkoi pettämään? Ehkä olis katsos vähän parempi elämä nyt eikä niin ottais päähän, että pitää oikein menneitä haikailla...
Vierailija kirjoitti:
Wt vauhdissa siistii ja niin järjetöntä. Yhteinen rakkauspakkaus on varmasti pian tulossa.
Haha! Kaukana siitä! :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ette päätyneet yhteen silloin 20v sitten, jos kerran päätäpahkaa toisiinne rakastuitte?
Aika kultaa muistot. Joku syy sille erolle oli, mutta ap ei enää välitä siitä. Ja on muuten harvinaisen typerää ajatella, että jokin nuoruuden rakkaus olisi pysynyt samana 20 vuoden jälkeen ja pelastaa kuin taikaiskusta nykyisestä harmaasta arjesta. Ärsyttää jotenkin nämä tyypit, jotka olettavat muiden ihmisten olevan ratkaisu omaan paskaan. Ei se elämä muutu, ellei itse sitä muuta. Toisen ihmisen vastuulla ei ole korjata ap:n pettymyksiä.
Höps. Et ehkä keskity lukemaasi. Syyn kerroin, tai ainakin osan siitä. En mä ajattele, että rakkaus olisi pysynyt samana, ei tietenkään. Eikä me mitää lapsia tässä iässä enää tehtäisi.
Enkä mä haluaisi sitä ihmistä omaa elämääni muuttamaan, vaan ihan vaan sen vuoksi että hän on tosi ihana ihminen ja kaipaan häntä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä iniset? Mitäs jäit pettäjän kanssa? Olisiko ehkä kannattanut siinä vaiheessa lähteä litomaan, kun mies alkoi pettämään? Ehkä olis katsos vähän parempi elämä nyt eikä niin ottais päähän, että pitää oikein menneitä haikailla...
Niinpä, asiat voi nähdä ja hoitaa niin monella tapaa.
ap
Sama, mutta hän ei halua minua, joten pakko tyytyä olemaan ilman.