Mikä minussa on vikana, en saa luotua ystävyyssuhteita.

Kuinka pidät itse yhteyttä? Kutsutko käymään ja annat ajan että tuolloin vai heitätkö epämääräisiä joskus-kutsuja? Minulla on niin että tutustun ja ystävystyn pinnallisesti nopeasti mutta että syntyy kunnon ystävyys, vaatii että molemmat on alussa aktiivisia. Jos kutsut jää minun harteille ne loppuvat jossakin vaiheessa.

Ystävystymiseen voi mennä tosi kauan, jopa vuosia. Sillä välin kaksi asiaa on musta tärkeitä: ole toisesta aidosti kiinnostunut kun tapaatte ja sopikaa säännöllisesti niitä tapaamisia oli sitten lounaita tai kävelylenkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pidät itse yhteyttä? Kutsutko käymään ja annat ajan että tuolloin vai heitätkö epämääräisiä joskus-kutsuja? Minulla on niin että tutustun ja ystävystyn pinnallisesti nopeasti mutta että syntyy kunnon ystävyys, vaatii että molemmat on alussa aktiivisia. Jos kutsut jää minun harteille ne loppuvat jossakin vaiheessa.

Olen yrittänyt olla aktiivinen. Kysellyt mitä kuuluu jne. Mutta vastapuolelta loppuu yhteydenpito kokonaan. Eräänkin kanssa asutaan eri maassa. Olin menossa käymään hänen kaupungissa. Ehdotin että jos nähtäisiin, ei onnistunut. Pari kertaa ehdotan ja jos aina kieltäytyy tai hiljenee en halua tyrkyttää seuraani vaan hiljenen ja odotan jos he ottaisivat yhteyttä, koskaan ei kuulu enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pidät itse yhteyttä? Kutsutko käymään ja annat ajan että tuolloin vai heitätkö epämääräisiä joskus-kutsuja? Minulla on niin että tutustun ja ystävystyn pinnallisesti nopeasti mutta että syntyy kunnon ystävyys, vaatii että molemmat on alussa aktiivisia. Jos kutsut jää minun harteille ne loppuvat jossakin vaiheessa.

Olen yrittänyt olla aktiivinen. Kysellyt mitä kuuluu jne. Mutta vastapuolelta loppuu yhteydenpito kokonaan. Eräänkin kanssa asutaan eri maassa. Olin menossa käymään hänen kaupungissa. Ehdotin että jos nähtäisiin, ei onnistunut. Pari kertaa ehdotan ja jos aina kieltäytyy tai hiljenee en halua tyrkyttää seuraani vaan hiljenen ja odotan jos he ottaisivat yhteyttä, koskaan ei kuulu enää mitään.

Ystävyys on yliarvostettua. Olen yksinäinen introvertti ja tullut tähän tulokseen. Ja ihmiset ovat vielä melko typeriä ja tylsiäkin.

Käyttäydythän kivasti, itsellä on pudonnut heti alussa pois töksäyttelijöitä jotka kommentoivat arvostelevasti kotiani, vaatteitani tai valintojani. Uteliaisuus myös painostavaa. Myös hirveän katkerat ja synkät ovat luotaantyöntäviä. Kannattaa kysyä itseltään onko omassa seurassa hyvä olla. Toki ei tarvitse olla mikään mairea, tavallinen hienotunteisuus riittää.

Toki itsekin olen joskus tullut dropatuksi ja haluaisin tietää miksi.

Musta tuntuu että itse ainakin olen jotenkin aspergerpiirteinen vaikka tätä ei ollakaan diagnosoitu. Nämä piirteetkin varmaan näkyvät vasta ajan kanssa, eivät välttämättä juuri sillä ekalla kerralla kun tutustutaan. Jokin mussa on mikä saa varmaan ihmiset sitten kuitenkin harkitsemaan ja kokemaan etten ole ihan heidän tasoaan vaikka aluksi olivatkin kiinnostuneita ystävystymään.