Missä iässä vanhempasi ovat olleet hoivan tarpeessa?

Mun isä 98-vuotiaana. Siihen asti oli itse äidin omaishoitaja. Mun äiti alkoi tarvita apua jo noin 85-vuotiaana. 

Muutin 18 vuotiaana pois ja armeijan tai koulunaikana ei autettu. Joten eiköhän tässä olla sujut. Valtio hoitaa tai on hoitamatta.  Itse ovat tämän sopan äänestäneet.

Äitini pärjäsi hyvin itsekseen 84 vuotiaaksi, kunnes kaatui ulkona ja mursi luita. Siitä alkoi aika nopea alamäki, kun kroppa ei enää toipunutkaan tärskystä, ja aiemmin aktiivinen eläkeläinen eristäytyi kotiinsa. Nyt ikää kohta 86 v ja kotihoito käy 3 kertaa päivässä, jonka lisäksi käyn auttelemassa asioissa 2-3 kertaa viikossa. Saa nähdä kauanko pärjää kotonaan, muistikin tuntuu temppuilevan...

88-89 -vuotiaana alkoivat tarvita kotihoidon apua. Eivät siirtyneet koskaan ympärivuorokautiseen hoitoon. Apua kesti n. 3-4 vuotta. Omaiset auttoivat koko heidän elämänsä ajan, loppua kohti yhä enemmän.

80 -vuotiaana olivat vielä ihan hyvässä kunnossa ja hoitivat asioitaan. 

Omat vanhemmat pärjäävät vielä aivan hyvin 75-vuotiaina. Appivanhemmat alkoivat tarvita apua toinen noin 75-vuotiaana (muistisairauden takia), hän siirtyi hoitokotiin vähän päälle 80-vuotiaana. Toinen asuu kotona kotihoidon ja omaisten tuella nyt 86-vuotiaana ja alkoi tarvita apua noin 80-vuotiaana.

Äiti oli erittäin hyväkuntoinen ja liikunnallinen 74-vuotias, mutta sairastui sitten syöpään, joka vei vuodessa hautaan. Pärjäsi kyllä ihan viimeiseen kuukauteen asti kotonaan ja jaksoi tehdä kotitöitä yms., viimeiset ajat kävimme auttamassa lähes päivittäin. Ilman sairastumista uskon että olisi pärjännyt ainakin kymmenen vuotta hyvinkin. 

Isä hoitokotiin 90 vuotiaana ja siellä ehti olla 2 vuotta. Äiti eleli yksinään asunnossa eikä tarvinnut ollenkaan hoitoa, 89 vuotiaana joutui sairaalaan ja siellä menehtyi kahden päivän aikana.

Äiti taisi olla 70-vuotias, kun aloin huolehtia hänestä.

Äitini täyttää syksyllä 89 ja asuu omillaan senioritalossa. Siivooja käy kahden viikon välein, muuten äitini ei tarvitse apua oikeastaan kuin kuulolaitteen letkun vaihtamisessa. Siskoni tosin hoitaa hänen raha-asiansa ja on edunvalvoja. Asuu parin kadunvälin päässä.

Nyt 85-vuotiaana on alkanut olla tilanne, että  tarvitsee läheisten apua koko ajan yhä enemmän. Arki ei enää suju entisellä lailla.  Taitaa olla vain ajan kysymys, kun kotihoidon käynnit ovat tarpeen. Toivottavasti niitä on saatavilla.

Omat ja miehen vanhemmat 70-85-vuotiaita, eikä kukaan tarvitse apua. Itse asiassa auttavat vielä meitä enemmän kuin me heitä (esim täysihoito vieraillessa). Aiomme auttaa, kun aika tulee. Isovanhempamme elivät 63-99-vuotiaiksi. Suurin osa kuoli ns saappaat jalassa, ei ehtinyt tulla hoivavaihetta. Lopuista yksi tarvitsi hoitoa kahdeksankymppisenä, yksi 93-vuotiaana ja yksi 95-vuotiaana.