Miksi jotkut ihmiset ovat jatkuvasti kirjastossa?
Huomaan kaupunginkirjastossa siellä käydessäni aina samat vanhat kasvot. Ovat siellä ilmeisesti joka päivä. Osa heistä on jatkuvasti pöydän ääressä lukemassa, osa KÄVELEE. Mikä paikka kirjasto on jollekin maratonille? Koskaan en näillä haahuilevilla ihmisillä näe kirjoja.
Joku voisi tietysti sanoa, että minä näen heitä siellä vain yhtä usein kuin itsekin olen, mitä ei tietysti voi kiistää. Itse käyn siellä vain muutaman kerran kuukaudessa. Mutta mikä olisi todennäköisyys sille, että nämä ihmiset sattuisivat aina, siis AINA olemaan siellä samaan aikaan kuin minä ja sitten vastaavasti eivät olisi kun minäkään en ole? Tätä on jatkunutkin jo vuosien ajan. Joten olen aika varma, että he ovat siellä ihan koko ajan, ymmärtäen toki havaintomateriaalini rajallisuuden.
Mutta siis itse asia oli, että mitä nämä ihmiset siellä kirjastossa tekevät kaiket päivät? Muutamat vaikuttavat lievästi mt-ongelmaisilta. Onko kirjasto jokin turvasatama joillekin? Voiko kirjasto tehdä mitään sille, jos huomaa että joku asiakas olisi avun tarpeessa?
Kommentit (43)
Eikö se ole vain hyvä juttu että voivat viettää aikaa siellä, jos tarvitsevat "turvasatamaa" (oma luonnehdintasi)? Vai pitäisikö heidät heittää pihalle? Porttikielto ja naamaraja?
JOS kyse on mt-ongelmaisista, niin luuletko että diagnoosi tarkoittaa ettei käy kirjastossa, että on psykologilla koko ajan? Ei todellakaan.
Itse käyn kirjastossa aika usein, en viivy pitkään, mutta pidän rauhallisesta tunnelmasta. Kauppakeskuksissa on kamala hälinä, isossakaan kirjastossa en sellaista ole huomannut. Ja on mtongelmia, mutta tuskin niitä näkisit ulos päin.
Ole iloinen että kirjastot ovat olemassa äläkä kyttää toisia.
Kävin vuosi sitten joka arkipäivä kirjastossa kirjoittamassa artikkelia, kun lapsi oli päiväkodissa. Mentiin yhdessä vussilla ja lähdettiin myös. Olin siis yksi niistä oudoista kirjastohyypiöistä. Siellä kävi tosiaan samat tyypit. Osa eläkeläisiä jotka luki lehtiä. Osa koululaisia, jotka tuli sinne pelaamaan tietokoneella. Jotkut alkoholisteja tms syrjäytyneitä jotka surffasi netissä ja hakivat ilmeisesti rutiinia päivään. Nämä kirjaston vakiokasvot ei häirinneet mun työskentelyä, mutta huh huh se kaikki muu kirjaston toiminta. Tuli koettua mm. bongorumpukurssi kirjastossa. Olin tyytyväinen, kun sain auton eikä tarvinnut enää istua kirjastossa työskentelemässä.
Mää joskus vaan vakoilen että mitä kirjoja muut lainaa.
Kirjastoissa on lehtienlukusalit ja voi käyttää tietokoneita. Ei tarvitse lainata kirjoja. Eli ehkä kävelijät verryttelevät lehtien luvun lomassa?
Aloitus on outo, tai siis... en mitenkään usko että kykenisin sanomaan kirjastossa että onko penkillä istuva pappa tai mamma sama jonka näin viime kerralla vai joku toinen. Ihmiset tuppaavat olemaan aika saman näköisiä.
Jos asia mietityttää niin otapa seuraavalla kerralla asiaksesi puhuttaa jotain vakkaria ja yritä kautta rantain udella käymistiheyttä. (Suora kysymys on vähän epäkohtelias ja vaikutat urpolta.) Sano vaikka että "ihanaa täällä kirjastossa, kiva viettää aikaa" -> toinen voi sanoa että "juu minäkin käyn joka päivä" tai jotain sellaista, ja voit kohteliaasti kysellä että "ahaa..." Tule sitten raportoimaan!
Vierailija kirjoitti:
Kävin vuosi sitten joka arkipäivä kirjastossa kirjoittamassa artikkelia, kun lapsi oli päiväkodissa. Mentiin yhdessä vussilla ja lähdettiin myös. Olin siis yksi niistä oudoista kirjastohyypiöistä. Siellä kävi tosiaan samat tyypit. Osa eläkeläisiä jotka luki lehtiä. Osa koululaisia, jotka tuli sinne pelaamaan tietokoneella. Jotkut alkoholisteja tms syrjäytyneitä jotka surffasi netissä ja hakivat ilmeisesti rutiinia päivään. Nämä kirjaston vakiokasvot ei häirinneet mun työskentelyä, mutta huh huh se kaikki muu kirjaston toiminta. Tuli koettua mm. bongorumpukurssi kirjastossa. Olin tyytyväinen, kun sain auton eikä tarvinnut enää istua kirjastossa työskentelemässä.
Työskenteletkö nyt autossa...? ))
Kirjastoissa voi lukea valtavan määrän lehtiä jotka julkaistaan päivittäin. Lisäksi monissa kirjastoissa on ilmainen internet yhteys joita ei ole kaikissa talouksissa. Jotkut käyvät siellä muuten vaan. Halvempi harrastus kuin kahvilassa käyminen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole vain hyvä juttu että voivat viettää aikaa siellä, jos tarvitsevat "turvasatamaa" (oma luonnehdintasi)? Vai pitäisikö heidät heittää pihalle? Porttikielto ja naamaraja?
JOS kyse on mt-ongelmaisista, niin luuletko että diagnoosi tarkoittaa ettei käy kirjastossa, että on psykologilla koko ajan? Ei todellakaan.
Itse käyn kirjastossa aika usein, en viivy pitkään, mutta pidän rauhallisesta tunnelmasta. Kauppakeskuksissa on kamala hälinä, isossakaan kirjastossa en sellaista ole huomannut. Ja on mtongelmia, mutta tuskin niitä näkisit ulos päin.
Ole iloinen että kirjastot ovat olemassa äläkä kyttää toisia.
Tässä viestissä on paljon sellaista, mitä en tosiaankaan ole sanonut. En jaksa edes selostaa.
Ap
Mulle kirjasto on nimenomaan turvasatama, kärsin paniikkihäiriöstä ja kirjastossa ei ahdista kuten ihmisten ilmoilla oleminen yleensä. Lainaan paljon kirjoja ja leffoja, mutta kyllä myös hengailen kirjastossa, varsinkin näin työttömänä ihan kiva lähteä välillä kotoa ihan mökkihöperöitymisen välttämiseksi.
Jep, joillekin kirjasto on sellainen olohuoneen jatke. Osa on eläkeläisiä, jotka käy lukemassa tarkkaan useamman sanomalehden ja toki joukossa on niitä mt-kuntoutujiakin, joille kirjastossa käynti antaa syyn lähteä ulos. Kaikenlaisia kävijöitä siis on ja hyvä niin, kirjaston on tarkoitus olla kaikille kiva paikka.
Tosin aiemman vastaajan kanssa samaa mieltä siitä, että se kirjaston oheistoiminta kaikkine kursseineen on todella rasittavaa, mutta kun johdolla on visio, ei peruskirjastotyöntekijän auta kuin tehdä mitä käsketään.
-kirjastotäti
Ehkä he ovat siellä yhtä usein kuin sinä? Et voi mitenkään tietää ovatko he siellä silloin, kun sinä et ole.
Mä kävin 4x viikossa viime talven ajan. Oli koulussa 1,5 h lounastauko ja kirjasto siinä vieressä. Sain hyvin tehtyä kouluhommia siellä. Nykyään käyn kerran kuukaudessa. Mutta ei hajuakaan onko siellä aina samat ihmiset.
Mä etsin sieltä kirjoja luettavaksi, en kyttäile muita kävijöitä.
Jokainen etsii, you know, he hankkivat elämänsä kokemalla muiden kirjoittamat elämät.
nro 7: naurahdin :D t. autotyöskentelyyn siirtynyt
Minä tiedän tyyppejä, jotka lymyilevät hyllyjen välissä löytääkseen esim naisia. Heille on vaikeaa saada kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, mutta kirjastossa voi jutella niin että ei katso päin ollenkaan vaan tiiraa kirjoja muka etsien jotain. Siinä sitten yrittävät saada jotain puhetta aikaan.
Toinen kaverini käy joka päivä tietokoneella lähettämässä sähköpostia tai maksamassa laskuja. Kun ei ole omaa tietokonetta ja nettiä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kävin vuosi sitten joka arkipäivä kirjastossa kirjoittamassa artikkelia, kun lapsi oli päiväkodissa. Mentiin yhdessä vussilla ja lähdettiin myös. Olin siis yksi niistä oudoista kirjastohyypiöistä. Siellä kävi tosiaan samat tyypit. Osa eläkeläisiä jotka luki lehtiä. Osa koululaisia, jotka tuli sinne pelaamaan tietokoneella. Jotkut alkoholisteja tms syrjäytyneitä jotka surffasi netissä ja hakivat ilmeisesti rutiinia päivään. Nämä kirjaston vakiokasvot ei häirinneet mun työskentelyä, mutta huh huh se kaikki muu kirjaston toiminta. Tuli koettua mm. bongorumpukurssi kirjastossa. Olin tyytyväinen, kun sain auton eikä tarvinnut enää istua kirjastossa työskentelemässä.
Eikö teidän kirjastossa ole lukusalia? Sinne ei bongorummut kuulu, mutta ei kyllä itsekään saa edes ääneen puhua. Ihana rauha, ihan kuin kuusikymmentäluvulla, kun täti sanoi heti hys hys, jos joku puhui ääneen.
Mä ainakin lapsena 11-15 vuotiaana luuhasin kirjastossa päivät pitkät. Usein kävin kotona koulun jälkeen vain pikaisesti hoitamassa koiraa ja syömässä ja siitä suoraan kirjastoon. Olin monta tuntia. Luin paksuja tietokirjoja ja tankkasin itseeni kaikkea mahollista tietoa ja luin putkeen sarjakuvalehtiä yms... Sen jälkeen lainasin pari romaania ja menin vähän ennen sulkemisaikaa vasta kotiin.
Romaanit luin illalla kotona tahtia kirja per päivä ja sitten taas kirjastoon. Kävin kirjastossa varmaan 4-5 kertaa viikossa ja hyvin ne kirjaston työntekijät minut tunsikin.
Minusta se oli ihan terve tapa viettää aikaa. Kiehtovaa kun on niin paljon luettavaa saatavilla ja helppo vaihtaa kirja toiseen heti kun kyllästyi...
Nykyään käyn paljon harvemmin kun eipä enää oikein ole aikaa, kaikki aika menee opiskellessa ja töissä... harmi sinänsä.
Kirjasto on ainoa suht rauhallinen julkinen tila.
Minä olen lapsesta lähtien viihtynyt kirjastossa.
Muut kävijät eivät kiinnosta minua, joten pidän kiinnostavana, että aloittaja käy kirjastossa tarkkailemassa muita.
Luen todella paljon, joten sadat omat kirjani eivät riitä, vaan olen syövän vuoksi saamani pitkän sairausloman aikana raahautunut kirjastoon lainaamaan kirjoja lukemattomia kertoja.
Lukeminen piristää, joten suositelen aloittajalle parempia kirjoja ja vähemmän muiden tuijottamista.
Joissain kirjastoissa on vaan niin huumaava kirjojen tuoksu että sinne tekee mieli palata yhä uudestaan ja uudestaan. Olen huomannut että varsinkin historiankirjoissa on aivan omanlaisensa aromi.