Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman kaverin katkeruus..
Lumipallo
14.12.2017 |
Hyvä ystäväni on kärsinyt lapsettomuudesta ja saanut siihen hoitoa. Olen ollut hänen tukena vuosia ja itseasiassa tukenut monessa muussakin ongelmassa. Nyt minä tein plussan ja kylmä rätti tuli kasvoille. Viestittely loppui siihen. Ei jutella enää mistään. Kertoo nyt ongelmansa ja asiansa muille ja ihan tietoisesti haluaa näyttää, että asiat ei enää minulle kuulu. Kertaakaan ei ole kysynyt kuinka minä voin tai miten raskaus on sujunut. Aika huolestuttavaa, että ei osaa tai ei edes halua käsitellä katkeruuden ja vihan tunteitaan. Meinaako luopua kaikista ystävistään sitä mukaan kun tämä meidän n.30 v. Kaveripiiri lisääntyy? Onko mitään vinkkejä??
Kommentit (74)
Anna toisen nyt sulatella vähän aikaa tuota asiaa. Et voi vielä tietää, onko katkera sulle vai ei. Kova paikka tuo varmasti on, en sitä kiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna toisen nyt sulatella vähän aikaa tuota asiaa. Et voi vielä tietää, onko katkera sulle vai ei. Kova paikka tuo varmasti on, en sitä kiellä.
Varmasti on kova paikka ja siksi olisin halunnut jutella asiasta yms. Ja olen nyt rv 20 että sulatteluaikaakin jo mennyt... AP
Sun kaverilla on liikaa "tekemistä" itsensä ja omien tunteidensa kanssa. Koska se ei voi aidosti iloita sun uutisista, se on vetäytynyt pois. Jokaiselle on annettava omaa tilaa. Hän ei varmaan tiedä, miten käsitellä kaikkia ristiriitaisia tunteitaan. Sinun on syytä keskittyä onnelliseen odotukseen ja omaan elämääsi. Ehkä jossain vaiheessa ystäväsi on valmis palaamaan ja uudistamaan ystävyyttänne. Nyt antaa vain ajan kulua. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Sun kaverilla on liikaa "tekemistä" itsensä ja omien tunteidensa kanssa. Koska se ei voi aidosti iloita sun uutisista, se on vetäytynyt pois. Jokaiselle on annettava omaa tilaa. Hän ei varmaan tiedä, miten käsitellä kaikkia ristiriitaisia tunteitaan. Sinun on syytä keskittyä onnelliseen odotukseen ja omaan elämääsi. Ehkä jossain vaiheessa ystäväsi on valmis palaamaan ja uudistamaan ystävyyttänne. Nyt antaa vain ajan kulua. Tsemppiä.
Näin varmaan on, mutta tunnen itseni rikolliseksi kun menin raskautumaan, tunnen tehneeni jotain todella väärää. Nyt olen alkanut myös kiukustumaan siitä, että ystävyytemme ei ole hänelle minkään arvoinen. Aina olen häntä kannatellut ja heti kun tulee tilanne jossa minä tarvitsisin hänen vastaantulemista ja kannattelua niin ystävyys loppuu. Minusta hän on itsekäs.
Lapsettomuus on iso asia hänelle. Et voi mitenkään olettaa tai vaatia hänen olevan heti innosta soikeana sinun raskaudestasi.
Hyvä ystävä miettisi enemmänkin miten hän suhtautuu sinun raskauteesi ja miten tuot asian hänelle ilmi, eikä niin että odotat hänen heti olevan iloissaaan raskaudestasi.. Anna hänelle aikaa. Eiköhän aika moni muukin tuntisi tietynlaista katkeruutta, vaikka se oikein sinua kohtaan ei olekaan. Mutta ehkä hän teki nimenomaan oikein vetäytymällä seurastasi, eikä näyttämällä negativiisia tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kaverilla on liikaa "tekemistä" itsensä ja omien tunteidensa kanssa. Koska se ei voi aidosti iloita sun uutisista, se on vetäytynyt pois. Jokaiselle on annettava omaa tilaa. Hän ei varmaan tiedä, miten käsitellä kaikkia ristiriitaisia tunteitaan. Sinun on syytä keskittyä onnelliseen odotukseen ja omaan elämääsi. Ehkä jossain vaiheessa ystäväsi on valmis palaamaan ja uudistamaan ystävyyttänne. Nyt antaa vain ajan kulua. Tsemppiä.
Näin varmaan on, mutta tunnen itseni rikolliseksi kun menin raskautumaan, tunnen tehneeni jotain todella väärää. Nyt olen alkanut myös kiukustumaan siitä, että ystävyytemme ei ole hänelle minkään arvoinen. Aina olen häntä kannatellut ja heti kun tulee tilanne jossa minä tarvitsisin hänen vastaantulemista ja kannattelua niin ystävyys loppuu. Minusta hän on itsekäs.
Mielestäni kuulostat itse itsekkäältä. Miksi sun täytyy päästä iloitsemaan raskaudestasi juuri tämän ystävän kanssa, jolle raskautesi on selkeästi arka paikka. Kuulostaa jo melkeinpä kiusaamiselta. Keskity itseesi ja raskauteen, kyllä hän varmasti jossakin kohtaa sua lähestyy, kun on sulatellut asiaa. Ei varmasti helppoa, jos itse kärsii lapsettomuudesta niin seurata läheisen ystävän raskautta vierestä. Ihan ymmärrettävää ottaa etäisyyttä.
Mun mielestä myös olet ihan minäminäminä näissä kommenteissasi. Sulla ei ole hajuakaan mitä fiiliksiä ystäväsi käy läpi ja on ihan kohtuuton ajatus että hänen pitäisi iloita sun raskaudesta. Miksi ihmeessä?? Raskaana olevat olettaa aina että koko kylä iloitsee heidän raskauksistaan, kun oikeesti osaa ei vähempää vois kiinnostaa ja osa suree kun ei itse voi kokea samaa. Anna ystäväsi olla rauhassa ja iloitse sä vaan siitä sun raskaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ap varmaan odota, että lapseton ystävä hehkuttaisi ap:n raskautta. Mutta jos on kokonaan katkaissut välit :(
En missään tapauksessa ajatellut hänen olevan iloinen. Ajattelin että oltais yhdessä voitu vaikka itkeä elämän eriarvoisuutta. Tai hän voisi vaikka huutaa ja karjua mulle. Täysi hiljaisuus ja se että ei olla enää yhteydessä edes arkipäivän asioissa on mielestäni julmaa. Minut on jätetty kaiken ulkopuolelle. Hän tapaa ja halaa muita kavereita, mutta kävelee ohitseni... mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä tunteitaan! Mitä jos esim. Puoliso kuolee, niin onko silloinkin oikeus olla katkera kaikille kavereille joiden puoliso on elossa ja lopettaa ystävyys siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuustaustallani ymmärrän kyllä ap:n kaveria. Hän ei varmaan vain halua kuulla eikä nähdä raskausasioita, jos ei sitä itse voi saada. Ei muuta. Tuskin hän on vihainen sinulle, hän ei vain halua lastasi ja raskauttasi ajatuksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa ajatellut hänen olevan iloinen. Ajattelin että oltais yhdessä voitu vaikka itkeä elämän eriarvoisuutta. Tai hän voisi vaikka huutaa ja karjua mulle. Täysi hiljaisuus ja se että ei olla enää yhteydessä edes arkipäivän asioissa on mielestäni julmaa. Minut on jätetty kaiken ulkopuolelle. Hän tapaa ja halaa muita kavereita, mutta kävelee ohitseni... mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä tunteitaan! Mitä jos esim. Puoliso kuolee, niin onko silloinkin oikeus olla katkera kaikille kavereille joiden puoliso on elossa ja lopettaa ystävyys siihen?
Tottakai on oikeus, ja samaa katkeruutta tuntee siinäkin tapauksessa pariskuntia nähdessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni lapseton kokee, että jonkun muun raskaus ON pois itseltä. Lapsettomuuden viha voi kohdistua läheisiinkin ihmisiin. Asia helpottuu, jos hän joskus saa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa ajatellut hänen olevan iloinen. Ajattelin että oltais yhdessä voitu vaikka itkeä elämän eriarvoisuutta. Tai hän voisi vaikka huutaa ja karjua mulle. Täysi hiljaisuus ja se että ei olla enää yhteydessä edes arkipäivän asioissa on mielestäni julmaa. Minut on jätetty kaiken ulkopuolelle. Hän tapaa ja halaa muita kavereita, mutta kävelee ohitseni... mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä tunteitaan! Mitä jos esim. Puoliso kuolee, niin onko silloinkin oikeus olla katkera kaikille kavereille joiden puoliso on elossa ja lopettaa ystävyys siihen?
Ai kuvittelet, että sun päätettävissä mitä hän tuntee ja miten suhtautuu asiaan. Ehkä hän pitää sua sen verran hyvänä ystävänä ettei kuvittele voivansa karjua sulle sinun elämäsi kenties parhaasta uutisesta. Aika naurettava ajatuskin. Eiköhän etäisyyden otto ole ihan luonnollista ja se, että haluaa rasittaa muita ihmisiä suruillaan kuin tulevaa onnellista äitiä. Itse et selkeästi ymmärrä tätä. Kuka se huono ystävä onkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun mielestä ole oikein sekään, että ap nyt haukutaan tässä. Onhan ap:lläkin oikeus surra hajonnutta ystävyyttä.
Mutta koska tämä tilanne ei ole ap sinun päätettävissäsi, niin ainoa asia mitä voit tehdä on hyväksyä, että näin tämä nyt on ja että sille ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mielestä ole oikein sekään, että ap nyt haukutaan tässä. Onhan ap:lläkin oikeus surra hajonnutta ystävyyttä.
Mutta koska tämä tilanne ei ole ap sinun päätettävissäsi, niin ainoa asia mitä voit tehdä on hyväksyä, että näin tämä nyt on ja että sille ei voi mitään.
Suremisen sijaan aloitus kuulosti mielestäni enemmän itsekkyydeltä ja kyvyttömyydeltä asettua ystävänsä asemaan.
Se on kova paikka. Yritä sinä myös ymmärtää häntä.
Aika aikaisessa vaiheessa olet kertonut raskaudesta.. Viikko20 ja sulatellut pitkään. Kerroitko heti plussattuasi? Ehkä ei vaan jaksa sun innostumista asiasta.
Ok. Eli mä oon se joka en saa olla katkera ja surullinen ystävän menetyksestä. Minä oon itsekäs kun tilanne aiheuttaa minussakin tuskaa ja tunteita moneen suuntaan. Minä olen huono ystävä, kun toivoin että oltaisiin voitu yhdessä käydä tätä läpi. En olettanut hänen olevan iloinen, enkä halua yhtään höyrytä hänellä omaa onneani. Kaikki tunteet on sallittuja vaan lapsettomalle ja vain hänen käytös saa teiltä ymmärryksen, vaikka mielestäni siinäkin olisi kyllä parannettavaa.
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa ajatellut hänen olevan iloinen. Ajattelin että oltais yhdessä voitu vaikka itkeä elämän eriarvoisuutta. Tai hän voisi vaikka huutaa ja karjua mulle. Täysi hiljaisuus ja se että ei olla enää yhteydessä edes arkipäivän asioissa on mielestäni julmaa. Minut on jätetty kaiken ulkopuolelle. Hän tapaa ja halaa muita kavereita, mutta kävelee ohitseni... mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä tunteitaan! Mitä jos esim. Puoliso kuolee, niin onko silloinkin oikeus olla katkera kaikille kavereille joiden puoliso on elossa ja lopettaa ystävyys siihen?
Just joo. Ihan oikeasti varmasti olisit toivonut, että hän olisi huutanut ja karjunut sulle, kun menit raskautumaan. Eiköhän täältä olisi löytynyt siinäkin tapauksessa aloitus. Kannattaa oikeasti miettiä mikä tilanteessa ärsyttää. Veikkaan, että kuitenkin se että olisit halunnut ystäväsi olevan iloinen puolestasi. Sekin on ihan ok mutta se on myös asia mikä sun pitää ihan itse käsitellä, eikä syytellä ystävääsi.
Anna kohtu sille