Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman kaverin katkeruus..
Lumipallo
14.12.2017 |
Hyvä ystäväni on kärsinyt lapsettomuudesta ja saanut siihen hoitoa. Olen ollut hänen tukena vuosia ja itseasiassa tukenut monessa muussakin ongelmassa. Nyt minä tein plussan ja kylmä rätti tuli kasvoille. Viestittely loppui siihen. Ei jutella enää mistään. Kertoo nyt ongelmansa ja asiansa muille ja ihan tietoisesti haluaa näyttää, että asiat ei enää minulle kuulu. Kertaakaan ei ole kysynyt kuinka minä voin tai miten raskaus on sujunut. Aika huolestuttavaa, että ei osaa tai ei edes halua käsitellä katkeruuden ja vihan tunteitaan. Meinaako luopua kaikista ystävistään sitä mukaan kun tämä meidän n.30 v. Kaveripiiri lisääntyy? Onko mitään vinkkejä??
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa ajatellut hänen olevan iloinen. Ajattelin että oltais yhdessä voitu vaikka itkeä elämän eriarvoisuutta. Tai hän voisi vaikka huutaa ja karjua mulle. Täysi hiljaisuus ja se että ei olla enää yhteydessä edes arkipäivän asioissa on mielestäni julmaa. Minut on jätetty kaiken ulkopuolelle. Hän tapaa ja halaa muita kavereita, mutta kävelee ohitseni... mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä tunteitaan! Mitä jos esim. Puoliso kuolee, niin onko silloinkin oikeus olla katkera kaikille kavereille joiden puoliso on elossa ja lopettaa ystävyys siihen?
Absurdi toive. Itkeä yhdessä? Mitä ihmeen itkemistä sulla olisi oikeasti? Huutaa tai karjua sulle? Sitä loukkaantumisen määrää et osaa kuvitellakaan, mitä kokisit. Sinä haluat, että hän toimii kuten sinä haluat. Sun mielestä kaveri saa surra tai olla katkera, jos tekee sen sun hyväksymällä tavalla.
Oikeasti, lapsettomuus on yksi kamalampia suruja, mitä ihminen kokee. Ja valitettavasti, ystävälläsi voi kestää kauan, ennenkuin on asian kanssa sinut.
Iloitse raskaudestasi, muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok. Eli mä oon se joka en saa olla katkera ja surullinen ystävän menetyksestä. Minä oon itsekäs kun tilanne aiheuttaa minussakin tuskaa ja tunteita moneen suuntaan. Minä olen huono ystävä, kun toivoin että oltaisiin voitu yhdessä käydä tätä läpi. En olettanut hänen olevan iloinen, enkä halua yhtään höyrytä hänellä omaa onneani. Kaikki tunteet on sallittuja vaan lapsettomalle ja vain hänen käytös saa teiltä ymmärryksen, vaikka mielestäni siinäkin olisi kyllä parannettavaa.
Ei tarvitse uhriutua mutta itsehän et ole sanallakaan osoittanut ymmärrystä ystävääsi kohtaan. Tottakai saa surettaa mutta enemmänkin tuntuu siltä, että tavoitteenasi on päästä syyttelemään, haukuit ystävääsi mm. itsekkääksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä myös olet ihan minäminäminä näissä kommenteissasi. Sulla ei ole hajuakaan mitä fiiliksiä ystäväsi käy läpi ja on ihan kohtuuton ajatus että hänen pitäisi iloita sun raskaudesta. Miksi ihmeessä?? Raskaana olevat olettaa aina että koko kylä iloitsee heidän raskauksistaan, kun oikeesti osaa ei vähempää vois kiinnostaa ja osa suree kun ei itse voi kokea samaa. Anna ystäväsi olla rauhassa ja iloitse sä vaan siitä sun raskaudesta.
Sillä kaverilla tässä ei ole hajua miten iloinen voi ihminen olla saadessaan kuulla että on raskaana. On ihan kohtuuton ajatus että kaverin pitäisi surra ystävänsä lapsettomuutta, tai tukea siinä, kulkea rinnalla. Miksi ihmeessä pitäisi??!! Eihän ystäviä sen takia olla että tuetaan toisia, iloitaan ilosta, ja surraan surut yhdessä!
Lapsettomat aina olettavat että koko kylä hiipii sukkasillaan, ja empaattisuuspuuskassaan jättää myös lisääntymättä, vaikka oikeasti ei voisi vähempää kiinnostaa, koska itse voi kokea vanhemmuuden. Antaisin tuollaisen antiystävän todellakin olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Eli mä oon se joka en saa olla katkera ja surullinen ystävän menetyksestä. Minä oon itsekäs kun tilanne aiheuttaa minussakin tuskaa ja tunteita moneen suuntaan. Minä olen huono ystävä, kun toivoin että oltaisiin voitu yhdessä käydä tätä läpi. En olettanut hänen olevan iloinen, enkä halua yhtään höyrytä hänellä omaa onneani. Kaikki tunteet on sallittuja vaan lapsettomalle ja vain hänen käytös saa teiltä ymmärryksen, vaikka mielestäni siinäkin olisi kyllä parannettavaa.
Ei tarvitse uhriutua mutta itsehän et ole sanallakaan osoittanut ymmärrystä ystävääsi kohtaan. Tottakai saa surettaa mutta enemmänkin tuntuu siltä, että tavoitteenasi on päästä syyttelemään, haukuit ystävääsi mm. itsekkääksi.
Ystävähän tuossa ON itsekäs. Ei se ole haukkumista että sen toteaa ääneen. Ap on tukenut lapsetonta ystäväänsä, mutta tämä ystävä ei tue häntä, ei edes halua olla tekemisissä enää. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Eli mä oon se joka en saa olla katkera ja surullinen ystävän menetyksestä. Minä oon itsekäs kun tilanne aiheuttaa minussakin tuskaa ja tunteita moneen suuntaan. Minä olen huono ystävä, kun toivoin että oltaisiin voitu yhdessä käydä tätä läpi. En olettanut hänen olevan iloinen, enkä halua yhtään höyrytä hänellä omaa onneani. Kaikki tunteet on sallittuja vaan lapsettomalle ja vain hänen käytös saa teiltä ymmärryksen, vaikka mielestäni siinäkin olisi kyllä parannettavaa.
Sori, tämä ämmälauma on sitä mieltä että vain ystäväsi saa ajatella itseään, et sinä. Saman porukan mukaan kukaan ei ilmeisesti saa iloita omista onnistumisistaan, jos kaverilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Tätä kutsutaan kateellisuudeksi. Onnea sinulle, kaverisi kannattaisi kasvaa aikuiseksi, ennen kuin haaveilee jälkikasvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa ajatellut hänen olevan iloinen. Ajattelin että oltais yhdessä voitu vaikka itkeä elämän eriarvoisuutta. Tai hän voisi vaikka huutaa ja karjua mulle. Täysi hiljaisuus ja se että ei olla enää yhteydessä edes arkipäivän asioissa on mielestäni julmaa. Minut on jätetty kaiken ulkopuolelle. Hän tapaa ja halaa muita kavereita, mutta kävelee ohitseni... mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä tunteitaan! Mitä jos esim. Puoliso kuolee, niin onko silloinkin oikeus olla katkera kaikille kavereille joiden puoliso on elossa ja lopettaa ystävyys siihen?
Absurdi toive. Itkeä yhdessä? Mitä ihmeen itkemistä sulla olisi oikeasti? Huutaa tai karjua sulle? Sitä loukkaantumisen määrää et osaa kuvitellakaan, mitä kokisit. Sinä haluat, että hän toimii kuten sinä haluat. Sun mielestä kaveri saa surra tai olla katkera, jos tekee sen sun hyväksymällä tavalla.
Oikeasti, lapsettomuus on yksi kamalampia suruja, mitä ihminen kokee. Ja valitettavasti, ystävälläsi voi kestää kauan, ennenkuin on asian kanssa sinut.
Iloitse raskaudestasi, muiden kanssa.
Ja lapsen saaminen yksi elämän onnellisimpia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Eli mä oon se joka en saa olla katkera ja surullinen ystävän menetyksestä. Minä oon itsekäs kun tilanne aiheuttaa minussakin tuskaa ja tunteita moneen suuntaan. Minä olen huono ystävä, kun toivoin että oltaisiin voitu yhdessä käydä tätä läpi. En olettanut hänen olevan iloinen, enkä halua yhtään höyrytä hänellä omaa onneani. Kaikki tunteet on sallittuja vaan lapsettomalle ja vain hänen käytös saa teiltä ymmärryksen, vaikka mielestäni siinäkin olisi kyllä parannettavaa.
Ei tarvitse uhriutua mutta itsehän et ole sanallakaan osoittanut ymmärrystä ystävääsi kohtaan. Tottakai saa surettaa mutta enemmänkin tuntuu siltä, että tavoitteenasi on päästä syyttelemään, haukuit ystävääsi mm. itsekkääksi.
kuten aloituksessa jo totesin, niin olen vuosien saatossa tukenut (henkisesti ja taloudellisesti) häntä usein. Olen aina ollut todella pahoillaan hänen tilanteestaan. Ehkä haluette lukea ja nähdä tilanteen vain yhdeltä kantilta ka minut halutaan nyt hiljentää ja tuomita huonoksi ihmiseksi. Kyllä tässä tilanteessa aika toivoton olo tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok. Eli mä oon se joka en saa olla katkera ja surullinen ystävän menetyksestä. Minä oon itsekäs kun tilanne aiheuttaa minussakin tuskaa ja tunteita moneen suuntaan. Minä olen huono ystävä, kun toivoin että oltaisiin voitu yhdessä käydä tätä läpi. En olettanut hänen olevan iloinen, enkä halua yhtään höyrytä hänellä omaa onneani. Kaikki tunteet on sallittuja vaan lapsettomalle ja vain hänen käytös saa teiltä ymmärryksen, vaikka mielestäni siinäkin olisi kyllä parannettavaa.
Tasapeli, sinä olet surullinen ja katkera, niin myös on ystäväsikin.
Ja näin saatte molemmat tuntea. Aika ehkä parantaa haavat, ehkä ei.
Ihme tyyppejä täällä... miksi ihmeessä aloittajaa mollataan 😡 pitäisikö ap:n olla hankkimatta lapsia, koska ystävä ei tule raskaaksi ?? Minä tunnen ihmisen ketä on yrittänyt lasta lähemmäs 10 vuotta ja aina iloinnut ystäviensä raskauksista ! Tottakai ap:n ystävälle kova paikka , mutta välejen katkaisu menee hieman yli...
Onnea ap raskaudesta ! Sinä et ole tehnyt mitään väärää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Eli mä oon se joka en saa olla katkera ja surullinen ystävän menetyksestä. Minä oon itsekäs kun tilanne aiheuttaa minussakin tuskaa ja tunteita moneen suuntaan. Minä olen huono ystävä, kun toivoin että oltaisiin voitu yhdessä käydä tätä läpi. En olettanut hänen olevan iloinen, enkä halua yhtään höyrytä hänellä omaa onneani. Kaikki tunteet on sallittuja vaan lapsettomalle ja vain hänen käytös saa teiltä ymmärryksen, vaikka mielestäni siinäkin olisi kyllä parannettavaa.
Ei tarvitse uhriutua mutta itsehän et ole sanallakaan osoittanut ymmärrystä ystävääsi kohtaan. Tottakai saa surettaa mutta enemmänkin tuntuu siltä, että tavoitteenasi on päästä syyttelemään, haukuit ystävääsi mm. itsekkääksi.
kuten aloituksessa jo totesin, niin olen vuosien saatossa tukenut (henkisesti ja taloudellisesti) häntä usein. Olen aina ollut todella pahoillaan hänen tilanteestaan. Ehkä haluette lukea ja nähdä tilanteen vain yhdeltä kantilta ka minut halutaan nyt hiljentää ja tuomita huonoksi ihmiseksi. Kyllä tässä tilanteessa aika toivoton olo tulee...
Vaikutat kivalta ihmiseltä, ja ymmärrän sua täysin. Et ole tehnyt mitään väärää, mutta sun kaverisi on nyt ex-kaveri. Turha vaivata päätään asialla, jolle et voi yhtään mitään. Unohda koko tyyppi ja iloitse omasta raskaudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa ajatellut hänen olevan iloinen. Ajattelin että oltais yhdessä voitu vaikka itkeä elämän eriarvoisuutta. Tai hän voisi vaikka huutaa ja karjua mulle. Täysi hiljaisuus ja se että ei olla enää yhteydessä edes arkipäivän asioissa on mielestäni julmaa. Minut on jätetty kaiken ulkopuolelle. Hän tapaa ja halaa muita kavereita, mutta kävelee ohitseni... mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä tunteitaan! Mitä jos esim. Puoliso kuolee, niin onko silloinkin oikeus olla katkera kaikille kavereille joiden puoliso on elossa ja lopettaa ystävyys siihen?
Absurdi toive. Itkeä yhdessä? Mitä ihmeen itkemistä sulla olisi oikeasti? Huutaa tai karjua sulle? Sitä loukkaantumisen määrää et osaa kuvitellakaan, mitä kokisit. Sinä haluat, että hän toimii kuten sinä haluat. Sun mielestä kaveri saa surra tai olla katkera, jos tekee sen sun hyväksymällä tavalla.
Oikeasti, lapsettomuus on yksi kamalampia suruja, mitä ihminen kokee. Ja valitettavasti, ystävälläsi voi kestää kauan, ennenkuin on asian kanssa sinut.
Iloitse raskaudestasi, muiden kanssa.
Ja lapsen saaminen yksi elämän onnellisimpia kokemuksia.
Ehkä empatiat nyt menee kaverille, koska fakta on että ap on ystäväänsä nähden etuoikeutettu. Niinkuin sanoit, lapsen saaminen on yksi elämän onnellisimpia kokemuksia. Eikö se voisi jo riittää ap:lle? Varmasti löytyy niitä muita vertaisia, joiden kanssa hehkuttaa onnea. Anna ap ystäväsi olla rauhassa etäinen, itsekään et ehkä pystyisi olemaan kovin läheinen jos olisit samassa asemassa. Aina on helppo olla idealisti, ennen kuin epäonni osuu omaan nilkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanoo olleensa kaverinsa tukena vuosia ja nyt osoittaa, ettei ole oikeasti koko aikana ymmärtänyt lapsettomuudesta kärsivää ystäväänsä.
Ymmärrän oikein hyvin, ettei kaveri pysty olemaan ystäväsi nyt, kun sinä olet raskaana. Olet mielestäni sekä itsekäs että kohtuuton.
Omassa lähipiirissäni on ollut lapsettomuudesta kärsiviä, jotka eivät ole kyenneet tulemaan esimerkiksi kaveritapaamisiin, jos siellä on ollut vauvoja. He ovat ihania ja fiksuja ihmisiä, jotka tietenkin tajuavat sen, ettei muiden raskaudet ole heiltä pois mutta tuntevat silti katkeruutta elämää kohtaan.
Se on ihan reilua. Kyllä niin saa tuntea.
Koska olen itse saanut lapsen, en pysty asettumaan heidän nahkoihinsa. Pystyn kuitenkin ymmärtämään, jos joku sanoo, että lapsettomuus tekee todella kipeää.
Suosittelen lukemaan kirjan "Ei kenenkään äiti", joka kuvaa niitä tosi raadollisia tunteita, joita lapsettomuus herättää.
Ap, jos olisin sinä, antaisin ystävälleni aikaa sopeutua uutisiin ihan niin paljon kuin hän sitä tarvitsee. Et voi ajatella vain itseäsi ja omia tunteitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Eli mä oon se joka en saa olla katkera ja surullinen ystävän menetyksestä. Minä oon itsekäs kun tilanne aiheuttaa minussakin tuskaa ja tunteita moneen suuntaan. Minä olen huono ystävä, kun toivoin että oltaisiin voitu yhdessä käydä tätä läpi. En olettanut hänen olevan iloinen, enkä halua yhtään höyrytä hänellä omaa onneani. Kaikki tunteet on sallittuja vaan lapsettomalle ja vain hänen käytös saa teiltä ymmärryksen, vaikka mielestäni siinäkin olisi kyllä parannettavaa.
Sori, tämä ämmälauma on sitä mieltä että vain ystäväsi saa ajatella itseään, et sinä. Saman porukan mukaan kukaan ei ilmeisesti saa iloita omista onnistumisistaan, jos kaverilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Tätä kutsutaan kateellisuudeksi. Onnea sinulle, kaverisi kannattaisi kasvaa aikuiseksi, ennen kuin haaveilee jälkikasvusta.
Selkeästi saman tyypin viestejä nämä viimeisimmät. Kertoo aika paljon ymmärtämättömyydestä ja epäempaattisuudesta, jos kokee lapsettoman kaverin etäisyydenoton oman raskausuutisen jälkeen kateellisuutena. Todella ilkeää taas sanoa miten lapsettomuudesta kärsivän pitää kasvaa aikuiseksi enen kuin hommaa jälkikasvua, koska ei osaa olla iloinen ystävän raskausuutisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kaverillesi kova paikka. Hänestä tuntuu kuin olisit pettänyt hänet. Epäreilua sinua kohtaan, mutta hän ei pysty iloitsemaan puolestasi tai kulkemaan rinnallasi, kun oma tuska on liian suuri. Olen itse kokenut näissä asioissa suuria menetyksiä ja tiedän, miten kova paikka se on, kun toiset saavat kokea onnistumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Eli mä oon se joka en saa olla katkera ja surullinen ystävän menetyksestä. Minä oon itsekäs kun tilanne aiheuttaa minussakin tuskaa ja tunteita moneen suuntaan. Minä olen huono ystävä, kun toivoin että oltaisiin voitu yhdessä käydä tätä läpi. En olettanut hänen olevan iloinen, enkä halua yhtään höyrytä hänellä omaa onneani. Kaikki tunteet on sallittuja vaan lapsettomalle ja vain hänen käytös saa teiltä ymmärryksen, vaikka mielestäni siinäkin olisi kyllä parannettavaa.
Ei tarvitse uhriutua mutta itsehän et ole sanallakaan osoittanut ymmärrystä ystävääsi kohtaan. Tottakai saa surettaa mutta enemmänkin tuntuu siltä, että tavoitteenasi on päästä syyttelemään, haukuit ystävääsi mm. itsekkääksi.
Ystävähän tuossa ON itsekäs. Ei se ole haukkumista että sen toteaa ääneen. Ap on tukenut lapsetonta ystäväänsä, mutta tämä ystävä ei tue häntä, ei edes halua olla tekemisissä enää. Hyi.
Ap on tukenut surussa, mutta nyt ap kaipaa tukea ilossa, joka on juuri se ystävän suru mitä ystävä itse käy läpi.
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoo olleensa kaverinsa tukena vuosia ja nyt osoittaa, ettei ole oikeasti koko aikana ymmärtänyt lapsettomuudesta kärsivää ystäväänsä.
Ymmärrän oikein hyvin, ettei kaveri pysty olemaan ystäväsi nyt, kun sinä olet raskaana. Olet mielestäni sekä itsekäs että kohtuuton.
Omassa lähipiirissäni on ollut lapsettomuudesta kärsiviä, jotka eivät ole kyenneet tulemaan esimerkiksi kaveritapaamisiin, jos siellä on ollut vauvoja. He ovat ihania ja fiksuja ihmisiä, jotka tietenkin tajuavat sen, ettei muiden raskaudet ole heiltä pois mutta tuntevat silti katkeruutta elämää kohtaan.
Se on ihan reilua. Kyllä niin saa tuntea.
Koska olen itse saanut lapsen, en pysty asettumaan heidän nahkoihinsa. Pystyn kuitenkin ymmärtämään, jos joku sanoo, että lapsettomuus tekee todella kipeää.
Suosittelen lukemaan kirjan "Ei kenenkään äiti", joka kuvaa niitä tosi raadollisia tunteita, joita lapsettomuus herättää.
Ap, jos olisin sinä, antaisin ystävälleni aikaa sopeutua uutisiin ihan niin paljon kuin hän sitä tarvitsee. Et voi ajatella vain itseäsi ja omia tunteitasi.
Jep, just näin. Itselläni ei ole lapsia tai muutenkaan kokemusta aiheesta muuta kuin tuttavapiirissä oli pariskunta, joka vuosikausia yritti lasta siinä onnistumatta. Lapsettomuus oli todella kova paikka heille. Muutenkin heidän elämänsä oli ollut täynnä surua ja menetyksiä ja tämän lisäksi vielä lapsettomuus. Nainen on mitä herttaisin ihminen ja aina muiden tukena. Otti kuitenkin raskaanaoleviin ystäviinsä aikoinaan etäisyyttä ja kesti kai aika kauan enenn kuin pystyi olemaan taas "normaaleissa väleissä."
Ei pystynyt näkemään raskaana olevia, kun ei auttanut, että aiheesta ei puhuttu, vaan se raskaus ym. siihen liittyvä oli aina läsnä kasvavan mahan myötä. On aika raskasta, jos ystävä muistuttaa olemassaolollaan joka tapaamisella oman elämän kipeimmästä asiasta ja siitä mitä itse ei voi itse ikinä saada. Itsellänikään ei siis kokemusta tästä mutta ymmärrystä löytyy. Tuntuisi varmasti aika pahalta, jos ystävät olisi heitä haukkuneet itsekkäiksi ja tunteettomiksi ihmisiksi, kun eivät kysele raskaana olevien kuulumisia ja iloitse näiden puolestaan. Ap sulta nyt puuttuu ymmärrys ystävääsi kohtaan.
Luulen että sillä kaverilla voi myös oman surunsa lisäksi olla huono omatunto, ettei pysty olemaan onnellinen tai käyttäytymään paremmin. Mitä todennäköisimmin hän ei ilkeyttään/itsekkyyttään ole vetäytynyt.
Onnea, ap, raskaudestasi. Tietenkin saat iloita ja nauttia tästä ihan vilpittömin mielin! Ja ymmärrän tietenkin myös sinun kantasi, että ystävän radiohiljaisuus tässä tilanteessa on loukkaavaa. Onhan tämä myös sinulle suuri ja erityinen asia.
Haluaisit, että ystäväsi olisi nyt läsnä, sinun tukenasi, tai edes jakaisi oman tuskansa kanssasi. On kuitenkin kauhean inhimillistä, että ystäväsi ei tässä tilanteessa pysty kohtaamaan sinua. Hän varmasti tiedostaa sen, että hänen kuuluisi ystävänä iloita kanssasi, ja tuntee taatusti jonkintasoista syyllisyyttä siitä, ettei voi aidosti niin tehdä, vaan voi olla jopa katkera onnestasi. Toisaalta taas toive siitä, että hän voisi tässä tilanteessa edelleen jakaa surunsa kanssasi, on aika suuri: hänellä on tällä hetkellä varmasti todella paljon käsiteltävää, eikä hänellä ehkä yksinkertaisesti riitä sanoja selvittämään tunteitaan sinulle - ja vieläpä ylitse sen tosiasian, että sinä olet raskaana, ja häneltä odotetaan ystävänä jotakin ihan muuta kuin lapsettomuudesta avautumista juuri sinulle.
Ehkä se, ettei ystäväsi juuri nyt pysty olemaan kanssasi tekemisissä, on paras, tai ainakin vähiten huono ratkaisu. Ymmärrän että olet juuri nyt loukkaantunut ja surullinen, mutta pystyisitkö antamaan ystävällesi aikaa? Ehkä hän pystyy myöhemmin kohtaamaan sinut ja ehkä jopa iloitsemaan raskaudestasi ja lapsestasi. Ei hän varmasti toivo pahaa sinulle tai tulevalle lapsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä myös olet ihan minäminäminä näissä kommenteissasi. Sulla ei ole hajuakaan mitä fiiliksiä ystäväsi käy läpi ja on ihan kohtuuton ajatus että hänen pitäisi iloita sun raskaudesta. Miksi ihmeessä?? Raskaana olevat olettaa aina että koko kylä iloitsee heidän raskauksistaan, kun oikeesti osaa ei vähempää vois kiinnostaa ja osa suree kun ei itse voi kokea samaa. Anna ystäväsi olla rauhassa ja iloitse sä vaan siitä sun raskaudesta.
Sillä kaverilla tässä ei ole hajua miten iloinen voi ihminen olla saadessaan kuulla että on raskaana. On ihan kohtuuton ajatus että kaverin pitäisi surra ystävänsä lapsettomuutta, tai tukea siinä, kulkea rinnalla. Miksi ihmeessä pitäisi??!! Eihän ystäviä sen takia olla että tuetaan toisia, iloitaan ilosta, ja surraan surut yhdessä!
Lapsettomat aina olettavat että koko kylä hiipii sukkasillaan, ja empaattisuuspuuskassaan jättää myös lisääntymättä, vaikka oikeasti ei voisi vähempää kiinnostaa, koska itse voi kokea vanhemmuuden. Antaisin tuollaisen antiystävän todellakin olla rauhassa.
Olet sie ihana. <3
Kerroin heti, koska valitsin rehellisyyden. Hän oli aikaisemmin kiukkuinen serkustaan joka oli pitkitänyt kertomistaan...