psykiatrit, outoja?
Minne täältä hävisi se ketju psykologeista kun en ehtinyt vastaamaan. Työkaveri tuli häiritsemään antoisaa keskustelua. Pisti silmään ketju nimittäin kun eräs kirjoitti että ei psykologit ole hulluja vaan enemmänkin psykiatrit. En ihan allekirjoita tuota, heissäkin on niin paljon eroja mutta aika jännää että minäkin tiedän yhden joka sopisi tuon ketjun ap:n kuvaukseen eli puhuu kamalia asiakkaista, varsinkin sellaisten joiden kanssa ei tule toimeen, on puhunut potilaiden asioista myös sellaisten kanssa jotka eivät kuulu hoitoketjuun jne. on oikea ammattinsa häpeäpilkku mutta ei ole psykologi, ihan lääkäri on. Toimii myös lasten parissa. Yöks. (ja oli kai kristillistäkin taustaa jos oikein muistan)
Kommentit (20)
Ihmisiähän hekin vain ovat. Tunnen monia psykiatreja, osa on oikeesti vähän outoja, mutta sattuuhan niitä jokaiseen ammattiryhmään. Ja ei ole kevyin työ.
Asiasta kolmanteen. Olen aina ihmetellyt yhdistelmää koulutettu ihminen/uskovainen tai hihhulipiireissä viihtyvä. Minusta nuo eivät oikein sovi yhteen. Esim. uskovainen lääkäri tai sitten tämä Huhtasaari. Siis oikeasti uskoo luomiskertomukseen. Haloo, tuollaisissa tapauksissa en luota niinkään henkilön älykkyyteen.
Olen aina haaveillut psykiatrin ammatista
Aloittajan kertoma psykiatri ei sitten ole pitänyt vaitiolovelvollisuutta
On psykiatrit kyllä aika erikoisia
Vierailija kirjoitti:
Muistan vaan sen yhden jutun lehdessä kun joku psykiatri oli seonnut ja piiloutunut jonnekin mökin välikattoon... että kaikkea sitä löytyy.
Öööö.. eihän tietty koulutus tarkoita sitä että ihminen on tietynlainen. Voihan kuka tahansa, koulutuksesta huolimatta joutua psykoosiin tms.
Itse olen käynyt psykiatrilla muutaman kerran kun tarvitsin lähetteen terapiaan. Oli todella fiksu, myötätuntoinen ihminen ja kävi ihan terapiasta käynnit hänenkin luonaan. Arvostan suuresti. Tärkeää työtä.
Kaikki kohtaamani psykiatrit (muutama) ovat olleet todella outoja, epäasiallisia ja ylimielisiä tai kyvyttömiä vastaanottamaan mitään eriävää mielipidettä. Lisäksi tehneet selviä virheitä lääkityksien/diagnoosin suhteen. Vaikuttaa siltä, että monet heistä kärsii jostain ylemmyydentunnosta ja pahasta vahvistusharhasta. Empatiaa ei nimeksikään, joka olisi taas keskeisessä osassa työtä mielenterveyspuolella, ja potilaan ymmärtämisessä.
Enkä muuten ole todellakaan ainut, kenen kohdalle on sattunut hirveä määrä kummallisia psykiatreja.
Se on aika hauska tunne, kun vastaanotolla joutuu miettimään, että kummalla tässä olikaan asiat huonommin siellä pääkopassa, ja kummalla olikaan sitä ymmärrystä psykologiasta enemmän. Itse olen perehtynyt esimerkiksi traumapsykologiaan, ja olen huomannut, että psykiatreilla ei tunnu olevan siitä ymmärrystä juuri lainlaan.
En voi kyllä käsittää, millaiset koulutukset nämäkin kohtaamani psykiatrit ovat oikein käyneet. Mutta varmasti on paljon asiansa osaavia, empaattisiakin psykiatreja - taitaa vaan ikävä kyllä olla vähemmistönä heidän keskuudessaan.
Outoja ne on ja niin on niiden tutkintatavatkin. Epikriisit mitä ne kirjoittelee ei pidä paikkaansa eikä niitä välttämättä pysty edes lukea eikä ainakaan ihan vesiselvänä ja se kertoo paljon lääkäreiden ammattitaidosta ja terveydenhoidosta. Yksikin aika vakava ja takakiree lääkäri oli sanonut ainakin yhdelle potilaalle Toivottavasti ei enää nähdä.
Ihan normaaleja lääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet psykiatriaan. Ei mitään sen kummempaa.
Suomessa on todella vähän psykiatreja jotka tunnistavat autismin kirjoa. Siis ihan neuropsykiatreissakin. Mulle lätkäistiin useamman persoonallisuushäiriön diagnoosi, pitkään minua hoitaneen terapeuttini mukaan olen melko syvästi autistinen. Esim. mielenkiinnon kohteisiin uppoutuminen laitettiin kohdallani traumaattisen lapsuudenkokemuksen syyksi. Joo, tuossa on vaan se että en ole missään vaiheessa sanonut psykiatrille mitään tuollaista, mutta hänen mukaansa en kykene puhumaan asiasta vaan pakenen sitä...
Vierailija kirjoitti:
Muistan vaan sen yhden jutun lehdessä kun joku psykiatri oli seonnut ja piiloutunut jonnekin mökin välikattoon... että kaikkea sitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Ovat hulluja
Riippuu onko aidosti kutsumus ammattilainen. Työelämässähän narsistit pyrkivät pomoiksi! valta, " henkinen" antaa vallan tunnetta.
Ihmiset osaavat myös näytellä hyvää, sosiaalista, kaikkien kanssa toimeentulevaa ihmistä, houkuttimena palkkaus.
Kaikki psykiatrit eivät ymmärrä esim narsismista mitään. Siihen tarvitaan omakohtainen kokemus narsistin uhrina olemisesta.
Mua on hoidettu mt-sairauden takia ja eräs psykiatrinainen todella jäi mieleen. Tapaamisessa oli myös psykologi. Hän haastatteli mua ensin ja pyysi lopulta psykiatrin huoneeseen. Vanhempi nainen hiippaili kummallisesti paikalleen ja minun kuuntelemisen sijaan hän käytti koko ajan katon tutkimiseen. Hän siis suuntasi katseensa kattoon ja liikutti silmiään edes takas (en tiedä seurasiko banaanikärpäsiä vai kummituksia) ja kommunikoi kanssani lähinnä yksittäisillä sanoilla. Psykologikin vaikutti vähän kiusaantuneelta. :D
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kohtaamani psykiatrit (muutama) ovat olleet todella outoja, epäasiallisia ja ylimielisiä tai kyvyttömiä vastaanottamaan mitään eriävää mielipidettä. Lisäksi tehneet selviä virheitä lääkityksien/diagnoosin suhteen. Vaikuttaa siltä, että monet heistä kärsii jostain ylemmyydentunnosta ja pahasta vahvistusharhasta. Empatiaa ei nimeksikään, joka olisi taas keskeisessä osassa työtä mielenterveyspuolella, ja potilaan ymmärtämisessä.
Enkä muuten ole todellakaan ainut, kenen kohdalle on sattunut hirveä määrä kummallisia psykiatreja.
Se on aika hauska tunne, kun vastaanotolla joutuu miettimään, että kummalla tässä olikaan asiat huonommin siellä pääkopassa, ja kummalla olikaan sitä ymmärrystä psykologiasta enemmän. Itse olen perehtynyt esimerkiksi traumapsykologiaan, ja olen huomannut, että psykiatreilla ei tunnu olevan siitä ymmärrystä juuri lainlaan.
En voi kyllä käsittää, millaiset koulutukset nämäkin kohtaamani psykiatrit ovat oikein käyneet. Mutta varmasti on paljon asiansa osaavia, empaattisiakin psykiatreja - taitaa vaan ikävä kyllä olla vähemmistönä heidän keskuudessaan.
Psykiatria on puoskarointia. Mielen sairauksia ymmärretään tieteellisesti vielä hyvin puutteellisesti. Joskus simppeli keittiöpsykologia toimii paremmin. Psykiatrit itsekin tietävät tämän ja sitä ei ole kiva myöntää kun psykiatriksi valmistuminen kestää niin pitkään.
Muistan vaan sen yhden jutun lehdessä kun joku psykiatri oli seonnut ja piiloutunut jonnekin mökin välikattoon... että kaikkea sitä löytyy.