Lue keskustelun säännöt.
Mies nukkuu yöt ja minä valvon, sain aamulla huudot
14.12.2017 |
Mies meni eilen nukkumaan klo 22 ja minä pääsin klo 12 kun piti koira lenkittää, vauvan vaippa vaihtaa ja pumpata ressukan mahasta ilmaa pois. Mies nukkui sohvalla ja heräilin vauvan ähellykseen kokoajan, nyt klo 8 aamulla pyysin miestä syöttämään että saan nukuttua, vastaus :"miks sun täytyy mut herättää jos oot jo ite hereillä?" Hetken päästä kysymykseen vastattuani, etten oo saanut nukuttua kun n.4h, vastasi että :"niimpänii..." Myöhemmin pyysin uudelleen kun jatkoi nukkumista ja suuttui mulle , tiuskaisi että meidän on parempi muuttaa erilleen sillä tulee kokoajan riitaa, no arvatkaa vaan kuka sen oli taas aloittanut. Muutenkin viimeaikoina rikkonut kaikkia lupauksiansa jne, onko parempi vain lähteä? Ei huomaa mitään hyvää minussa ja huomauttelee kokoajan minun äänensävystä, että olen ärsyttävä tms, kyttää että laitan varmasti leipäpussit kiinni, astiat pesukoneeseen jne, mutta ei itse koskaan siivoa ilman pyytämistä ja silloinkin usein vastaa :"kokoajan sä määräilet", yksi päivä suuttui mulle kun kylvetin vauvaa ja pyysin mm. riisumaan vauvan (mies piti valmiiksi sylissä ja itse olin laittamassa vettä ammeeseen), hakemaan pyyhkeen ja ottamaan vauvasta kylvetyskuvia, tämä oli hänelle liikaa ja selitti että miten paljon "käskytän" sitä , niin siis vauvan riisumisella ja pyyhkeen tuomisella, kuvat halusi itse ottaa edellispäivänä ja puhui siitä itse aiemmin. Esimerkkejä on tämänkaltaisia vaikka miten paljon, eikä mies koskaan huomaa itsessään mitään vikaa, aina saan minä aloittaa sopimisen (johon usein mies ei heti nyörry vaan mököttää muutaman tovin),hän ei koskaan pyydä anteeksi tmv, oikeasti _koskaan_. On myös valehdellut menevänsä käymään nopeasti yhdillä kaverinsa kanssa ja tullut 5aamulla räkäkännissä kotiin, ei tahallaan kuulemma vastannut mun soittoihin/viesteihin, ettei mene ilta pilalle kun pyydän kotiin. Suuttui myös kun hän korotti ääntään vauvan aikana ja mainitsin hänelle ettei se ole hyvä asia, sillä vauva kyllä tunnistaa äänenpainossa muutokset ja voi säikähtää, olimme tällöin menossa juuri vanhemmilleni ja olimme pihassa, kunnes mies lähti autolla yksin takaisin kotiin yöksi.Tottakai minussakin vikaa mutta eihän se ole mahdollista että aina, niinkuin mies väittää? Asioista ei keskustella sillä miestä ei huvita keskustella koskaan mistään, kokeiltu on ja vakaviinkin asioihin vastaa :mm/joo/ei" ei muuta, usein saan vielä jankata kysymyksiä tai varmistella että kuunteliko hän, sillä jopa suhteesta puhuessa näprää puhelintansa. Syvällisesti ei olla keskusteltu koskaan 4v aikana, mies ei vaan kykene (vai kykenisikö halutessaan?). Riitojen tullen hän alkaa pitämään mulle mykkäkoulua ja mikäli ei jaksa kuunnella, hän menee toiseen huoneeseen "karkuun". Vauvaa hän rakastaa, koiraa myös, minusta en enää ole varma. Tuntuu että tässä menty liian pitkälle jo, että olisi pitänyt lähteä ajat sitten, mutta kun kaikki sanoo että se on vaan vauva aika, aina joku syy. Muiden mielestä ensin hänellä oli muka stressiä raskaudesta (Ai ei mulla sit vai haha), sitten oli muka huonokäytöksinen mua kohtaan koska jännitti muiden mukaan synnytystä, sitten seuraava syy oli ristiäiset...jatkuu alhaalla
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinulla ole miestä vaan vauva ja kestoteini.
Siis... mies meni nukkumaan klo 22 ja sinä jouduit valvomaan vielä 13h seuraavan päivän puoleenpäivään? Mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen parisuhdeterapiaa.
Tuollaisen miehen kanssa se on yhtä hyödyllistä kuin abikurssi lehmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lueppa itse oma tekstisi ulkopuolisen silmin ja mieti mitä sanoisit tuolle kirjoittajalle. En ole aikaisemmin tätä sanonut, mutta eiköhän sinun olisi parempi jatkaa ilman itsekästä ja hieman narsistisenkin kuuloista mieslasta. Pikkuhiljaa saat ihmisarvosi ja itseluottamuksesi takaisin ja pystyt jatkamaan normaalia elämää vaikka se aluksi pahalta tuntuisikin. Etköhän itsekin tiedä mielesssäsi, että se on ainoa oikea ratkaisu.
No voi villakoira. Minkä sinä sille voit että herppaa jos " käsket" häntä tekemään aaioita että vauva saadaan pestyä.
Jos huomauttaa leipäpusseista yms. niin sä sanot että annapa olla ja lopeta tuo nalkutus.
Sulla ei oo mitään hävittävää. Asiat pitää hoitaa ja jos toinen vetää hernettä nenään joka asiasta, niin se on jo sen oma murhe. Kiukuttelee kuin pikkulapsi.
Nenä pystyyn tyttö, äläkä välitä niin kauheesti mitä tämä poitsu räpättää. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on vielä keskenkasvuinen räkänokka! Käyttäytyy kuin pahainen uhmaikäinen kersa. Ei tuollaisen kanssa voi elää tasapainoista hyvää normaalia perhe-elämää. Itse eroaisin moisesta ja olisin mielummin lapsen kanssa kahden, ehdottomasti!!
Ota ero. Ajan myötä voit paremmin ja olet parempi äiti lapsellesi, kun ei ole energiaa vievää parisuhdetta taakkana.
Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syvällisesti ei olla keskusteltu koskaan 4v aikana
Oisko ehkä kannattanut siirtää vauvantekoa siihen asti kunnes sellainen olisi syntynyt, tai jos sitä ei alkanut kuulua niin siirtyä seuraavaan kohteeseen.
Sitä saa mitä tilaa.
Mä tein sen virheen että annoin periksi ja rupesin tekeen kaikki itse tuollaisen kaverin kanssa.. Joo, kyllä pysty vauvankin hoitaan ihan itse, samoin kotityöt ja mistään en huomauttanut- kaikki tein itse jotta vältyttiin konfliktilta. No eipä sekään auttanut. Sitten sisuunnuin ja ajattelin että perkele, miten ihmeessä nää muka vain mulle kuuluu!?!? No eikä mitä, sanoin että tee tuo ja tee tämä ja näin.. Mies oli lopulta ihan tyytyväinen, kun huomasi että asiat sujuu kuitenkin paremmin niin.. Ja tajusi etten huomaa antaa sitä pestyä, syötettyä ja tyytyväistäkään vauvaa enää hänelle syliin, vaan suljin hänet ulkopuolelle.
Älä anna periksi. Etsi itsekunnioituksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen vauva? Se on ihan totta, että parisuhde usein takkuaa vauvavuonna ja väsyneenä ei eropäätöstä kannata tehdä, mutta joku terapia olis teille varmasti hyödyllinen. Sunkin täytyy saada omaa aikaa ja nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen vauva? Se on ihan totta, että parisuhde usein takkuaa vauvavuonna ja väsyneenä ei eropäätöstä kannata tehdä, mutta joku terapia olis teille varmasti hyödyllinen. Sunkin täytyy saada omaa aikaa ja nukkua.
Jätin vauvan iän mainitsematta, sillä en usko sen vaikuttavan. Vauva on todella tyytyväinen,iloinen, nukkuu hyvin ja yöllä herätään kerran tai kaksi (viimeyötä lukuunottamatta). En siis usko, että vauva vaikuttaisi tilanteeseemme.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies mikään narsisti ole, se on itsekäs, laiska ja pitää sinua itsestään selvyytenä. Miehesi kyllä huomaa 15 vuoden kuluttua miten huonosti sinua kohteli, mutta silloin on jo myöhäistä koska olette jo eronneet. Kirjoita miehellesi kirje jos keskustelu ei onnistu, kerro mitä parisuhteelta haluat ja toivot. Jos ei mene jakeluun, niin tavarat jakoon koska tilanne ei tule äkkiä helpottumaan. Hyviä miehiä löytyy kyllä.
Kaikin tavoin kirjotuksesi perusteella sympatiani on sinun puolellasi, mutta miksi ihmeessä tuommoisen mörrimöykyn vielä mukanasi kauppakierrokselle raahaat??! Eikö olisi paljon vapautuneempaa edes se aika ottaa itselle, yksin kierrellä _niissä kaupoissa missä tahdot_ eikä miehen sanelemana? Miksi siellä pitäisi olla joku kaveri mukana?
Toiseksi, sanoit että mies kyllä rakastaa lasta (ja koiraa). Kuinka se näkyy, hirveästi mitään huolenpitoa vauvan tarpeista ei tuosta nyt huokunut.
Kolmanneksi - jätä se.
Vierailija kirjoitti:
Kaikin tavoin kirjotuksesi perusteella sympatiani on sinun puolellasi, mutta miksi ihmeessä tuommoisen mörrimöykyn vielä mukanasi kauppakierrokselle raahaat??! Eikö olisi paljon vapautuneempaa edes se aika ottaa itselle, yksin kierrellä _niissä kaupoissa missä tahdot_ eikä miehen sanelemana? Miksi siellä pitäisi olla joku kaveri mukana?
Toiseksi, sanoit että mies kyllä rakastaa lasta (ja koiraa). Kuinka se näkyy, hirveästi mitään huolenpitoa vauvan tarpeista ei tuosta nyt huokunut.
Kolmanneksi - jätä se.
Kyllä mies vauvasta tykkää, höpöttää ja juttelee hälle, syöttää ja vaihtaa vaippoja, sitä varmasti rakastaa ja siitä olen onnellinen, mutta tiedä sitten miks mua kohtaan noin pitää käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikin tavoin kirjotuksesi perusteella sympatiani on sinun puolellasi, mutta miksi ihmeessä tuommoisen mörrimöykyn vielä mukanasi kauppakierrokselle raahaat??! Eikö olisi paljon vapautuneempaa edes se aika ottaa itselle, yksin kierrellä _niissä kaupoissa missä tahdot_ eikä miehen sanelemana? Miksi siellä pitäisi olla joku kaveri mukana?
Toiseksi, sanoit että mies kyllä rakastaa lasta (ja koiraa). Kuinka se näkyy, hirveästi mitään huolenpitoa vauvan tarpeista ei tuosta nyt huokunut.
Kolmanneksi - jätä se.Kyllä mies vauvasta tykkää, höpöttää ja juttelee hälle, syöttää ja vaihtaa vaippoja, sitä varmasti rakastaa ja siitä olen onnellinen, mutta tiedä sitten miks mua kohtaan noin pitää käyttäytyä.
No ihan siksi että " komentelet". Ei siihen sen ihmeenpää syytä ole. No kuitenkin joskus täytyy sanoa että teetkö tuon ja tuon.. No minkäs mahdat? Voi koittaa sanoa nätisti ja jos toinen loukkaantuu, tartu siihen heti ja kysy että mitä nyt.. Tuo nalkutus leipäpusseista ym.. No voi sanoa että voi voi mut " tiedätkö kuinka paljon mä teen täällä ja miltä susta tuntuis jos mä huomautan kaikesta"
Miksi suutut muuten jos miehellä onkin muka jotain huomautettavaa...? Pitääkö sun olla täydellinen???
Onko miehellä siis aikaa maata arse homeessa puolet vuorokaudesta? Onko työtön?
Laittoi vähän miettimään että mitenkäs teillä petipuuhat hoituu? Läheisyys ja toisen huomiointi kulkee käsi kädessä, tai ainakin ne tukevat toisiaan.
nyt yritetään elää normaalia perhe-elämää ja tuntuu ettei se toimi. Mies haluaisi istua pelejensä kanssa 24/7, mukamas ei ole paljoa kun hän saa pelata päivittäin 1-4h ? Mulla taas omaa aikaa ei ole ja jos kaupoille pääsen (itselle mieluista tekemistä) niin kuuntelen valitusta että miksi miehen täytyy tulla mukaan kun häntä ei kiinnosta (mies myös tietää ettei minulla ole sellaisia ystäviä jotka tulisivat kanssani) , miksen mene yksin , hän myös päättää mihin kauppoihin voin mennä , viimeksi kun menin ostoksille , tarkoitus oli mennä jyskiin,hobbyhalliin jne mutta mies vei tokmannille vaikka asiasta hänelle kerroin. Raskauden aikana olin masentunut ja tämän takia itkin usein ja olin yksinäni kotona, kun kerroin miehelle että olen masentunut luultavasti, hän sanoi että :"ei se mun vika ole, jos sä oot masentunut" jep...niinhän mä sanoin. Myöskään raskausaikana tai sen jälkeen mies ei koskaan itkuihini reagoi, vilkaisee vain ja menee pois, empatianpuutettako? En tiedä, mutta nyt tarvitsisin hyviä neuvoja, äkkiä.