Lue keskustelun säännöt.
Mies nukkuu yöt ja minä valvon, sain aamulla huudot
14.12.2017 |
Mies meni eilen nukkumaan klo 22 ja minä pääsin klo 12 kun piti koira lenkittää, vauvan vaippa vaihtaa ja pumpata ressukan mahasta ilmaa pois. Mies nukkui sohvalla ja heräilin vauvan ähellykseen kokoajan, nyt klo 8 aamulla pyysin miestä syöttämään että saan nukuttua, vastaus :"miks sun täytyy mut herättää jos oot jo ite hereillä?" Hetken päästä kysymykseen vastattuani, etten oo saanut nukuttua kun n.4h, vastasi että :"niimpänii..." Myöhemmin pyysin uudelleen kun jatkoi nukkumista ja suuttui mulle , tiuskaisi että meidän on parempi muuttaa erilleen sillä tulee kokoajan riitaa, no arvatkaa vaan kuka sen oli taas aloittanut. Muutenkin viimeaikoina rikkonut kaikkia lupauksiansa jne, onko parempi vain lähteä? Ei huomaa mitään hyvää minussa ja huomauttelee kokoajan minun äänensävystä, että olen ärsyttävä tms, kyttää että laitan varmasti leipäpussit kiinni, astiat pesukoneeseen jne, mutta ei itse koskaan siivoa ilman pyytämistä ja silloinkin usein vastaa :"kokoajan sä määräilet", yksi päivä suuttui mulle kun kylvetin vauvaa ja pyysin mm. riisumaan vauvan (mies piti valmiiksi sylissä ja itse olin laittamassa vettä ammeeseen), hakemaan pyyhkeen ja ottamaan vauvasta kylvetyskuvia, tämä oli hänelle liikaa ja selitti että miten paljon "käskytän" sitä , niin siis vauvan riisumisella ja pyyhkeen tuomisella, kuvat halusi itse ottaa edellispäivänä ja puhui siitä itse aiemmin. Esimerkkejä on tämänkaltaisia vaikka miten paljon, eikä mies koskaan huomaa itsessään mitään vikaa, aina saan minä aloittaa sopimisen (johon usein mies ei heti nyörry vaan mököttää muutaman tovin),hän ei koskaan pyydä anteeksi tmv, oikeasti _koskaan_. On myös valehdellut menevänsä käymään nopeasti yhdillä kaverinsa kanssa ja tullut 5aamulla räkäkännissä kotiin, ei tahallaan kuulemma vastannut mun soittoihin/viesteihin, ettei mene ilta pilalle kun pyydän kotiin. Suuttui myös kun hän korotti ääntään vauvan aikana ja mainitsin hänelle ettei se ole hyvä asia, sillä vauva kyllä tunnistaa äänenpainossa muutokset ja voi säikähtää, olimme tällöin menossa juuri vanhemmilleni ja olimme pihassa, kunnes mies lähti autolla yksin takaisin kotiin yöksi.Tottakai minussakin vikaa mutta eihän se ole mahdollista että aina, niinkuin mies väittää? Asioista ei keskustella sillä miestä ei huvita keskustella koskaan mistään, kokeiltu on ja vakaviinkin asioihin vastaa :mm/joo/ei" ei muuta, usein saan vielä jankata kysymyksiä tai varmistella että kuunteliko hän, sillä jopa suhteesta puhuessa näprää puhelintansa. Syvällisesti ei olla keskusteltu koskaan 4v aikana, mies ei vaan kykene (vai kykenisikö halutessaan?). Riitojen tullen hän alkaa pitämään mulle mykkäkoulua ja mikäli ei jaksa kuunnella, hän menee toiseen huoneeseen "karkuun". Vauvaa hän rakastaa, koiraa myös, minusta en enää ole varma. Tuntuu että tässä menty liian pitkälle jo, että olisi pitänyt lähteä ajat sitten, mutta kun kaikki sanoo että se on vaan vauva aika, aina joku syy. Muiden mielestä ensin hänellä oli muka stressiä raskaudesta (Ai ei mulla sit vai haha), sitten oli muka huonokäytöksinen mua kohtaan koska jännitti muiden mukaan synnytystä, sitten seuraava syy oli ristiäiset...jatkuu alhaalla
Kommentit (33)
Jos ette 4v aikana ole syvällisiä puhuneet, miten ihmeessä päädyitte hankkimaan lapsen?
Jättäisin. Todellakin. Miehesi ei ilmeisesti tee töitä?
Kuulostaa ihan liikaa mun eksältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus : numero 1037
aihe : vauva + isä = ei toimi.
Miksi teette lapsia??
Vierailija kirjoitti:
Siis... mies meni nukkumaan klo 22 ja sinä jouduit valvomaan vielä 13h seuraavan päivän puoleenpäivään? Mitä ihmettä?
Mulle ihan perus. Mies nukkuu ja minä en. Kehtaa viel kysyykin aamulla levänneenä ja pirteenä "mitäs tänään tehdään?" Ja ku katson peiliin niin näen mustat silmän aluset ja turvotusta.
Toinen on kun unohtelen asioita tai kun en ole sekunnissa vauvan kanssa autolla "Mihin jäit kuppaamaan?"
"Missä on hoitolaukku? Et ottanut sitä mukaan jäkäjäkä"
Tai kun tavarat putoilee käsistä
"Älä sählää" "Tyhmempi olis pudottanut"
Ei sitä enää vaan osaa nukahtaa uudestaan. Sitä on töissä ja valmiustilassa koko ajan
Vierailija kirjoitti:
Laittoi vähän miettimään että mitenkäs teillä petipuuhat hoituu? Läheisyys ja toisen huomiointi kulkee käsi kädessä, tai ainakin ne tukevat toisiaan.
Mä lupasin miehelle pihdata koko vuoden 2018. Siinäpähän kärsii tai hakee p*llua muualta. Ei kiinnosta enää yhtään
Jos noin vähästä eroa ehdottelee niin silloin on parempikin erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittoi vähän miettimään että mitenkäs teillä petipuuhat hoituu? Läheisyys ja toisen huomiointi kulkee käsi kädessä, tai ainakin ne tukevat toisiaan.
Mä lupasin miehelle pihdata koko vuoden 2018. Siinäpähän kärsii tai hakee p*llua muualta. Ei kiinnosta enää yhtään
Joo erotkaa. Ei teillä parisuhde toimi.
Hae aluksi apua. Käy tk-lääkärillä, hän osaa neuvoa, mitä teidän kunnassa löytyy.
Sitten sanot miehelle, että erotaan vaan, mutta suostut vain viikko-viikko- lapsen hoitoon. Vaikket suostuiskaan niin ilmoitat näin. Ja että nyt kannattaa alkaa opetella sitä lapsen hoitoa että sitten osaa. Mun mies jäätyi tuossa kohdin, mutta otettiin vko-vko systeemi ja ukon oli pakko opetella.
Hae aluksi tukea ja vaikka terapiaa, että saat apua elämäsi suunnitteluun ja tuon lapsimiehen kanssa kamppailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoria ja laaksoja. Sitähän tämä elämä on.
Kyllä lapsetkin kasvattaa keskenkasvuista miestä.
Joskus tulee näitä päiviä kun kaikki tuntuu menevän persiilleen ja näkee toisessa vaan ne ikävät puolet. Etenkin väsyneenä.
Jaksamista vauva-arkeen!
Ehkä kannattaa miettiä tekeekö tuollaisen kanssa enempää lapsia. Lapset saattaa todellakin valvottaa paaaaaljon enemmän kuin tuollaisen yhden yön. Siis kokemusta on että voipi hyvinkin olla erilaisia.
Voin rehellisesti sanoa että olin itsekkin ihan kakara ennen ensimmäisen lapsen syntymää kuten miehenikin mutta siperia opettaa. Tein myös isännälle selväksi että toinen lapsi on sitten pullolla ruokittu ja hän saa hoitaa joka toisen yön jos lisää lapsia haluaa. Ja niin hoiti mutta kyllä olikin kuin perseelle ammuttu karhu sen jälkeen eikä pistänyt yhtään vastaan kun imetin kolmannen ja otin samaan sänkyyn. Ekan kanssa kun marisi ettei saa nukutuksi jos vauva nukkuu keskellämme. Että näin. Kaikenlaista pskaa on tässä vuosien varrella tullut selvitettyä ja saas nähdä onko tällä erää pisara liikaa. Mutta olen jo tullut siihen ikään etten palstalta ala ohjeita kyselemään kun kuitenkin puolet on sitä mieltä että erotkaa.
Olen näet tullut huomaamaan ettei se ruoho sittenkään ole vihreämpää aidan toisella puolella. Ongelmat vaan muuttuu kun erotaan ja lapset on sitten siinä sijaiskärsijöinä. Voi olla että olisin löytänyt paremman miehen mutta voi olla olematta. Kyllä tällä iällä ne parhaat on jo varattuja jos nyt ei satu joku ihme tapahtumaan.
Kun haluaa kertoa asiansa, käyttäkää kappalejakoja.
Raskasta lukea tuollaista yhtäpötköä kirjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Buahaha! Mitäs menit lisääntyyn sian kanssa. Kannatasko vähän miettiä kenelle / mille sitä lettuaan levittelee? Teit valintasi, joten elä sen kanssa.
Kuulostaa siltä että kumpikin käskytätte toisianne.
Mies kyttää ja komentelee, vaikka voisi vain ottaa puheeksi mieltänsä painavan asian. Vaikka ne leipäpussit, tyyliin "harmittaa ku ne pussit joskus unohtuu auki.. mitenköhän opittais muistamaan sulkemaan ne..."
Ja sä, ap voisit sanoa sen kylvettämisen ja kuvaamisen kanssa, että "otettaisko nyt ne kylpykuvat, mä voin laittaa veden valmiiksi...."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä aina ikäviä ja toimen käyttää vielä tilannetta/toisen kiltteyttä näissä usein hyväksi.
Vaadi toiselta myös jatkossa osallistumista, äläkä missään nimessä alistu nykytilaan ja pompoteltavaksi.
Jos tilanne ei muutu tai pahenee, harkitse eroa. Jos tuntuu että eidosti toinen ei välitä on yksin varmasti pidemmän päälle helpompaa.
Voimia tilanteeseen!
Meillä taas eukko nalkutti aamulla kun ei ollut saanut nukkua, koska "ulkoa kuului ääni". Eikä ole enää edes vauvaa. Olin silleen 'no can do', mutta olen ylpeä itsestäni, kun en kommentoinut töihin lähtiessä mitään muuta kotirouvana olon äärettömästä vaikeudesta. Eipä sillä, ei juttu luista aamulla yleensäkään.