Uskon olevani vaeltajasielu

Vaeltajilla on suuria vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan ja kulttuurisiin normeihin. Elämä on usein rankkaa ja raskasta. Elämä Maa-planeetalla on erittäin epäharmonista, joten myös vaeltajat keräävät helposti karmaa ja joutuvat tasapainottamaan sitä sarjalla lisäinkarnaatioita. Vaeltajia yhdistää yleensä suunnaton kaipuu pois ja tunne siitä, että he ovat syntyneet väärään paikkaan ja väärään aikaan. Heidän on vaikea sopeutua joukkoon.

Vaeltajien on vaikea käsittää julmuutta ja itsekeskeisyyttä, joten heillä saattaa olla vaikeuksia pärjätä elämässä ja motivoitua jatkuvaan kilpailuun ja kyynärpäätaktiikkaan. He ovat usein lahjakkaita ja kyvykkäitä, mutta tarkastellessaan tyypillistä elämänkaarta tällä planeetalla, he eivät koe motivaatiota edes yrittää elää kuin muut. Osa vaeltajista turhautuukin elämäänsä siinä määrin, että he pakenevat päihderiippuvuuteen. Itsemurha-ajatukset ovat yleisiä.

Vaeltajalla on kuitenkin yksi etu mukanaan, kun hän syntyy kolmanteen ulottuvuuteen: alitajuisesti hän muistaa, että elämä ei ole aina ollut tällaista. Hän tuntee suurta vetovoimaa elämän mysteeriluonnetta kohtaan, ja melko todennäköisesti alkaa jossain vaiheessa tutkia henkisyyttä. Tämä vie hänet vähitellen kohti tasapainoa, ja unohduksen verho muuttuu yhä ohuemmaksi. Hän alkaa aavistaa oman alkuperänsä ja elämänsä tarkoituksen. Jos vaeltaja pystyy muistamaan tehtävänsä ja alkuperänsä, on hänellä toisten auttamisen lisäksi ainutlaatuinen mahdollisuus polarisoitua 3D:ssä vielä voimakkaammin positiiviseen suuntaan kuin korkeammissa ja harmonisemmissa ulottuvuuksissa.

https://kosminenvalo.wordpress.com/2014/12/04/vaeltajat-et-sielut/