En osaa päättää, kenet näistä miehistä "ottaisin" tai siis alkaisin lämmitellä välejä.. He ovat osoittaneet kiinnostusta minua kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan alkuun, että minulla on vammainen lapsi, joten en todellakaan ole joka miehen unelmanainen. Nyt olen kuitenkin tutustunut kolmeen erilaiseen mieheen. Minulla ei hirveästi ole ystäviä, joiden kanssa voisin puhua asiasta, joten avaudun sitten tänne.

Herra A: Olimme hänen kanssaan yhdessä kaksi vuotta, asuimmekin yhdessä. Hän ei ole lapseni isä, mutta tuli elämääni lapsen ollessa pieni ja hän hyväksyi koko paketin ja elämämme oli ihan hyvää. Ero tuli kuitenkin vuosi sitten, kun mies muutti töiden perässä toiselle puolelle Suomea. Nyt mies on muuttanut takaisin minun kaupunkiin ja tahtoisi jatkaa siitä mihin jäimme. Itse mietin, kannattavatko toiset yritykset ikinä. Toisaalta välimatka oli ainut syy erolle. A on kanssani samaa ikäluokkaa eikä hänellä ole lapsia. Suunnitelmissa oli aiemmin yhdessä ollessa hankkia vielä joskus yhteisiä lapsia.

Herra B: Häneen olen tutustunut ainoastaan netissä. Hän tuntuu ymmärtävän minua paremmin kuin kukaan muu. Hän tietää myös lapseni vammasta ja hänellä on suvussaan sairautta, joten hän osaa suhtautua asiaan. Hän on kovin ihastunut minuun, vaikkemme ole vielä tavanneetkaan. Hän pitää minua vihdoinkin elämänsä Sinä Oikeana. Hän vaikuttaa todella ymmärtäväiseltä ja ihanalta. B kuitenkin asuu toisessa kaupungissa, joten tapaamisen järjestäminen on ollut vaikeaa. Hän sanoo voivansa muuttaa työnsä ja elämänsä siten, että muuttaisi vielä minun kaupunkiini. B on lapseton, eikä hän todennäköisesti voi saada lapsia. Minusta tämä on aika iso miinus. Lisäksi B on minua 15 vuotta vanhempi, mikä hieman häiritsee itseäni ja häiritsisi lähipiiriäni myös. Hänen todennäköisyytensä saada lapsia on jotain prosentin tai parin luokkaa, eli ei mahdotonta, mutta todella epätodennäköistä. Hän itse pitää asiaa harmillisena, mutta on tottunut ajatukseen, ettei saa lapsia.

Herra C: Hänellä on samaa vammaa sairastava lapsi kuin minulla. Lapsemme ovat hyvin samanikäisiä ja olemmekin tavanneet vertaistukitapahtumissa. Hän kuulostaa todella huomaavaiselta mieheltä, jolla on elämä kunnossa. Hän tuli lapsensa äidin pettämäksi, mutta ennen sitä hän pyöritti ja huolehti heillä kotona kaikesta. C on vähän ujon puoleinen, mutta silti oikein mukava. Olemme tavanneet monesti. Meillä on ollut aina lapset mukana noissa tapaamisissa, joten mitään "kemiaa" ei ole oikein päässyt syntymään. C on kuitenkin vihjaillut olevansa kiinnostunut minusta. En tiedä, kannattaisiko suhdetta alkaa lämmitelemään. Yhteistä aikaa olisi vaikea löytää näiden erityislasten kanssa. Pelkään myös, ettei välillämme oikeaa kemiaa olisikaan, koska se ehkä olisi jo esiintynyt jos sitä olisi. C on kuitenkin todella hyvä mies ja loistava isä, mitä arvostan todella.

En tiedä, kuka mies näistä sopisi minulle parhaiten vai sopisiko kukaan. A on ainut kenen kanssa olen mennyt sänkyyn aikoinaan, koska mehän jopa asuimme yhdessä.

Mielipiteitä?

Herra A On jo kerran asettanut työn sinun edelle. Mistään suuresta rakkaudesta ei siis ollut kyse. Älä valitse häntä, et ole hänelle tärkeä.

Herra B puhuu kauniita netissä, mutta tekoja puuttuu pahasti. En usko että on vakavissaan missään vaiheessa oikeasti muutamassa elämäänsä sinun takia. Älä valitse häntä, suhde häneen ei ole todellinen.

Herra C voi olla jollekulle oikea, mutta sinä et oikeasti halua häntä eikä teillä ole kemiaa. Älä valitse häntä, se olisi järkiliitto eikä kestä.

Sanon tämän 50 vuoden seurustelu- avio-äitiys- ja erehdyskokemuksella. Se ei ole kukaan heistä. Herra D on vielä jossain, ja kun hänet tapaat, tiedät että tässähän se olikin. Silloin sinun ei tarvitse tehdä exceliä usean ehdokkaan välillä, sinulle kelpaa vain yksi.

Jos nyt haluat jonkun noista valita, niin sanoisin hra A. Tunnet miehen entuudestaan joten tuskin mitään suuria yllätyksiä on tulossa esim. suhtautumisessa lapseesi.

Hra B:n sanomisille tässä vaiheessa ei kannata laittaa suurtakaan painoarvoa: et ole tavannut häntä henkilökohtaisesti ja netissä kuka tahansa pillunperässä juokseva ukkomies voi esittää empaattista ja ymmärtäväistä herrasmiestä.

Hra C ei taida sua edes oikeasti kiinnostaa. Ja jos mies haukkuu exäänsä ei se kovin kultakimpaleelta vaikuta.

Niin. B on aivan villi kortti, kun emme ole tavanneet vielä. Olen harmissani siitä, ettei hän ole oikeastaan tehnyt paljoa tapaamisemme eteen. Helpompi hänen olisi tulla käymään minun kaupungissani kuin minun erityislapsen äitinä lähteä toiseen kaupunkiin..

C mietityttää minua. Olemme usein yhteydessä ja ymmärrämme toisiamme. Olemme myös lastemme kanssa nähneet monta kertaa. En tiedä, minkälaisia tapaamisemme olisivat ilman lapsia. Nyt olemme olleet niin koko ajan vaan isi ja äiti lapsillemme ja toki huomioineet toistemmekin lapsia. Pidämme ja arvostamme toisiamme selvästi. En tiedä siitä kemiasta, kun tuntuu, ettei sille ole vielä ollut mahdollisuutta. Kannattaisiko minun esim. ehdottaa, että näkisimme joskus ilman lapsia? C kuitenkin on kertonut olevansa kiinnostunut minusta.

Vaikeita nämä suhdekuviot.

Ap

Voithan pyytää hra C:tä kaveriksi vaikka konserttiin. Sano että olit ostanut kaksi lippua, ja kaverille tuli este. Siinähän se sitten selviää, ja jos ei mitään kipinää ala singota, voitte vielä pelastaa kasvot, ja ajatella ettei ne olleet treffit, vaan kaverien kesken.

B on todellisuudessa vain ystävä kunnes olette tavanneet. Olet oikeassa, jos hän olisi aidosti sinuun ihastunut elämänkumppanimielessä, hän olisi jo hankkiutunut ovesi taakse.

Olethan varma ettei ole varattu? Missä tutustuitte?

Yleensä olen sitä mieltä että nettituttua ei pidä vakavissaan harkita ennen kuin hänet on tavannut.

Todellakin hänen on helpompi tulla sinua tapaamaan vaikka ravintolaan. Jos ei sen verran saa aikaiseksi, voit pudottaa hänet listalta.

En lukenut kuvausta yhdestäkään herrasta. Jos et osaa itse päättää, niin sitten et osaa. Voi harmi. Tietenkin on hyvä ulkoistaa oman elämän päätökset jollekin vauvapalstalle. Tietääpähän ketä voi syyttää jos pieleen menee. :D

Miksi se ero A:n kanssa tuli? Oliko hänen pakko lähteä vai valitsiko niin?

Entä jos olitte jo avoliitossa ja ajattelitte lapsiakin, miksi ette tehneet päätöstä yhdessä ja miksi et lähtenyt mukaan, jos oli pakko lähteä?

Tietenkin A. Jestas sentään. Älä edes mieti niitä muita.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin A. Jestas sentään. Älä edes mieti niitä muita.

Yleensä ero tulee ihan syystä, jos nyt ei ihan parikymppisiä olla.

Sitten tietysti, jos oli parikymppisen ensirakkaus, ja ero tuli kun nuoria ja kypsymättömiä, eivätkä osanneet puhua asioista.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kuvausta yhdestäkään herrasta. Jos et osaa itse päättää, niin sitten et osaa. Voi harmi. Tietenkin on hyvä ulkoistaa oman elämän päätökset jollekin vauvapalstalle. Tietääpähän ketä voi syyttää jos pieleen menee. :D

Minä en lukenut kommenttiasi loppuun, joten tämä vastaus sinulle on yhtä turha kuin sinun kommenttisi minulle. :)

Ei A:n mikään pakko ollut lähteä työn perässä, hänellä oli työpaikka täälläkin. Hän vaan sai rahakkaamman työtarjouksen ja ahneus vei. Se mihin hän muutti, olisi ollut paikkakunta, jossa ei olisi saatavilla yhtä hyviä terapiamuotoja lapselleni kuin täällä. Muutenkaan lasta, etenkään erityislasta ei mielestäni ole syyttä asiallista repiä pois tutuista kuvioistaan. Minullakin on täällä keikkatöitä, joita teen välillä. Lisäksi lapsen oikea isä asuu tässä kaupungissa ja hän näkee lastaan usein. Hän lähti aikoinaan toisen naisen matkaan ja on sen naisen kanssa yhä, joten meidän väleissä ei ole mitään lämmiteltävää.

Ap

Sähläystä on nyt liikaa ja lapsikin siinä vielä tärkeimpänä osana elämää.

Millainen tuo A:n tilanne aikoinaan oli, oliko (ihan pakko muuttaa muualle ja) niin kaukana, ettei onnistunut etänä? Mitä sä tunnet? Tuskin oli aikoinaan sulle vähäpätöinen, kun yhdessä jopa asuitte. Onko vaan tuttu ja turvallinen kuitenkin?

B on aivan toissijainen, ja "fiktiivinen" nettimies.

C on kemiaton vertaistukimies, ja vaikka ymmärtääkin sun elämää, ei tunnu siltä "oikealta".

D? Tulee varmaankin vielä sua vastaan, joten kannattaa odotella.

Ennätitkin jo vastata. -11

C, b:tä turha edes miettiä ja A on jo kerran sut hylännyt että ei todellakaan sitä.. Sehän heivais taas uudestaan ja uudestaa eli ihan turha ukko.

Onko herra B:llä paljon rahaa, vai miksi muuten edes harkitsisit 15v vanhempaa miestä? Jos on rikas (ja antelias!), niin kannattaa tavata ainakin kerran.. ja varmistaa tietenkin ettei ole varattu ja yrittää päästä vain pöksyihin.

Kauanko olet ap viestitellyt B:n kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kuvausta yhdestäkään herrasta. Jos et osaa itse päättää, niin sitten et osaa. Voi harmi. Tietenkin on hyvä ulkoistaa oman elämän päätökset jollekin vauvapalstalle. Tietääpähän ketä voi syyttää jos pieleen menee. :D

Minä en lukenut kommenttiasi loppuun, joten tämä vastaus sinulle on yhtä turha kuin sinun kommenttisi minulle. :)

Ei A:n mikään pakko ollut lähteä työn perässä, hänellä oli työpaikka täälläkin. Hän vaan sai rahakkaamman työtarjouksen ja ahneus vei. Se mihin hän muutti, olisi ollut paikkakunta, jossa ei olisi saatavilla yhtä hyviä terapiamuotoja lapselleni kuin täällä. Muutenkaan lasta, etenkään erityislasta ei mielestäni ole syyttä asiallista repiä pois tutuista kuvioistaan. Minullakin on täällä keikkatöitä, joita teen välillä. Lisäksi lapsen oikea isä asuu tässä kaupungissa ja hän näkee lastaan usein. Hän lähti aikoinaan toisen naisen matkaan ja on sen naisen kanssa yhä, joten meidän väleissä ei ole mitään lämmiteltävää.

Ap

No sitten et vain ollut hänelle (A) kovin tärkeä, eikä häntä pidä päästää takaisin. Hän vain odottaisi vuoteessasi ja ruokapöydässäsi taas seuraavaa parempaa tarjousta.

Oikein teit että menit lapsen tarpeet edellä.

Ei kannatakaan lapsen kanssa lähteä muuttamaan kaikkea heti.

Jos sulla ei olisi erityislasta niin kokisitko sitten olevasi joka miehen unelma?

Minäkin kysyn että mistä huono itsetunto? Älä ota sellaista joille kelpaisit, ota sellainen joka todella haluaa sinut ja jonka todella haluat itse.

Mitä kuuluu ap?