Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
nyt tajuan, ketkä ovat mummoina onnettomia ja yksin. Eivät velat vaan tämän kaltaiset kirjoittajat (ov)
13.12.2017 |
Lainaus
"Tykkään bilettää ja olla vapaalla, mutta silti en koskaan ole tuntenut lasten olevan este ja haitta. Nyt näin iän tullessa jos olen jossain kavereiden kanssa, niin ikävä kotia lapsen luokse alkaa jo ennen lähtöä ja käy välillä pinnassa matkan aikana ja lopussa jo odotan kotiin paluuta. Ja olen lopen Onnellinen, että olen äiti ja joku odottaa kotona :)
Tv: Äiti 46 v"
Itse olen lapseton 55-vuotias. Minua pelotellaan yksinäisellä vanhuudella, sillä, ettei kukaan käy. Ja minä kun nautin suunnattomasti siitä, että saan olla rauhassa.
¨
Jos nuoremmat ja ikäiseni ystävät, joita on paljon, jättävät minut vanhetessani, sitten pitää todeta että ilmeisesti olen tehnyt jotain väärin, sen verran paljon minulla on elämässäni ihmisiä.
Todellakin uskon, että yksinäistä vanhuutta kokevat ne, joille lapsiperheaika on parasta aikaa. Heillä on se kaipuu 24/7 läsnäoloon, ei kaltaisillani yksineläjillä.
Kommentit (80)
Niin että jos joku on kiintynyt lapsiinsa, häntä odottaa onneton vanhuus? Okei. Jos tuo selitys tekee sinut iloiseksi niin selitä vain rauhassa itsellesi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että jos joku on kiintynyt lapsiinsa, häntä odottaa onneton vanhuus? Okei. Jos tuo selitys tekee sinut iloiseksi niin selitä vain rauhassa itsellesi noin.
En sanonut niin. :) Vaan että ihminen, joka haluaa 24/7 -läsnäoloa, on meistä kahdesta se joka on onneton, jos joku. Jos se tarve katoaa niin ollaan samalla viivalla. :)
Itse teen työtä ikäihmisten parissa, ja olen havainnut sen, että lapsia saaneen ikäihmisen yksinäisyyttä ei pysty lievittämään kukaan muu kuin ne omat lapset. Lasten perään on ikuinen ikävä, jos ne penteleet ovat saaneet töitä toiselta mantereelta, rakastuneet ulkomaalaiseen tai ihan vaikka vaan menneet töihin ja hankkineet omia lapsia niin, ettei ole tuntitolkulla aikaa ikäihmistä viihdyttää. Lapsettomat, joko tahtomattaan tai tahallisesti, ovat ehkä enemmän luoneet oman näköisiä elämiä ja vahvaa sosiaalista verkostoa harrastuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Itse teen työtä ikäihmisten parissa, ja olen havainnut sen, että lapsia saaneen ikäihmisen yksinäisyyttä ei pysty lievittämään kukaan muu kuin ne omat lapset. Lasten perään on ikuinen ikävä, jos ne penteleet ovat saaneet töitä toiselta mantereelta, rakastuneet ulkomaalaiseen tai ihan vaikka vaan menneet töihin ja hankkineet omia lapsia niin, ettei ole tuntitolkulla aikaa ikäihmistä viihdyttää. Lapsettomat, joko tahtomattaan tai tahallisesti, ovat ehkä enemmän luoneet oman näköisiä elämiä ja vahvaa sosiaalista verkostoa harrastuksineen.
Kiitos näkökulmasta, tätä juuri tarkoitin.
ap
Jos se että minulla on lapsia merkitsee, että olen kymmenen viimeistä elinvuottani yksinäisempi kuin lapseton, valitsen sen ilman muuta mieluummin kuin koko siihenastisen aikuisiän ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä huomio!
Kyllä, samaa mieltä.
No niin alahan nyt selittämään miksi olisin onneton mummona? Siis minä kellä ikää 46 vuotta ja ikävä kotia, kun lähden kerran vuodessa kavereiden kanssa bilettämään. Ja sellainen huomio. Vela ei voi olla mummo ilman lapsia vaan hän on ikäihminen. Mummous tulee lapsenlapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin alahan nyt selittämään miksi olisin onneton mummona? Siis minä kellä ikää 46 vuotta ja ikävä kotia, kun lähden kerran vuodessa kavereiden kanssa bilettämään. Ja sellainen huomio. Vela ei voi olla mummo ilman lapsia vaan hän on ikäihminen. Mummous tulee lapsenlapsista.
Mummo = vanha nainen minun elinpiirissäni.
Luepa aloitus vielä jos et tajunnut. Sori että lainasi viestiä(si), mutta tajusin tuon pointtini sen avulla.
ap
No jaa, oon lapseton ja oon sitä mieltä, että tuleva elämä tulee varmasti olemaan tyhjää ja hiljaista ilman lapsia. Nyt nelikymppisenä se vielä menee jotenkin, vaikka mökkiytymistä on jo havaittavissa. Lapsista on selkeä ilo ja hyöty, kun on itse vanha. Ei joku kotihoito tmv. ole samanlaista seuraa, jota lapset ovat suorastaan velvollisia antamaan.
Kaipa jotkut siskonlapset joutuvat kuoppaamaan tätinsä, vaikka oikeasti kiinnostaisi enemmän varmaan olla jo omien perheitten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo avauspuheenvuorossa lainattu nyt ei ole mikään ruudinkeksijä muutenkaan. Vanhempainiltojen kauhu.
Vierailija kirjoitti:
Itse teen työtä ikäihmisten parissa, ja olen havainnut sen, että lapsia saaneen ikäihmisen yksinäisyyttä ei pysty lievittämään kukaan muu kuin ne omat lapset. Lasten perään on ikuinen ikävä, jos ne penteleet ovat saaneet töitä toiselta mantereelta, rakastuneet ulkomaalaiseen tai ihan vaikka vaan menneet töihin ja hankkineet omia lapsia niin, ettei ole tuntitolkulla aikaa ikäihmistä viihdyttää. Lapsettomat, joko tahtomattaan tai tahallisesti, ovat ehkä enemmän luoneet oman näköisiä elämiä ja vahvaa sosiaalista verkostoa harrastuksineen.
No jaa meitäkin on moneksi. Minullakin vanhin toisella mantereella enkä ole siitä mitenkään pahoillaan. Whatsupit toimii🙂 ja sitten kun nähdään niin toki ihanaa. Muutoin olen hyvilläni jos lapseni on onnellinen ja kaikki asiat on Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap itse jättänyt äitisi yksin vanhainkotiin happanemaan?
Lapsettomat ovat onnellisempia myös vanhoina, kuten tuolla eräs ikäihmisten kanssa työtä tekevä totesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse teen työtä ikäihmisten parissa, ja olen havainnut sen, että lapsia saaneen ikäihmisen yksinäisyyttä ei pysty lievittämään kukaan muu kuin ne omat lapset. Lasten perään on ikuinen ikävä, jos ne penteleet ovat saaneet töitä toiselta mantereelta, rakastuneet ulkomaalaiseen tai ihan vaikka vaan menneet töihin ja hankkineet omia lapsia niin, ettei ole tuntitolkulla aikaa ikäihmistä viihdyttää. Lapsettomat, joko tahtomattaan tai tahallisesti, ovat ehkä enemmän luoneet oman näköisiä elämiä ja vahvaa sosiaalista verkostoa harrastuksineen.
Toisaalta 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneet haluavat harmillisen usein päättää, millainen heidän vanhempiensa elämä saa olla. Eläkkeelle jääneenä ei saa tehdä oman näköistään elämää, ei saa hankkia omaa sosiaalista verkostoa jne. vaan pitää keskittyä olemaan isovanhempi, jolla on aina aikaa lapsenlapsille ja joka öisin luo ihmissuhdetta alle vuoden ikäiseen sinappikoneeseen. Jos vanhemmat ovat paikalla, ei synny mitään aitoa suhdetta, joten juuri kun luulet, että saat tehdä mitä haluat, oletkin lastesi parisuhteen ja seksielämän pelastamisen takia sidottu uudestaan lapsiperheen arkeen. Tällä kertaa et enää subjektina ja täysivaltaisena tekijänä vaan objektina, jota nuorempi polvi määräilee. Uhkana on koko ajan, että jos et hoida lapsenlapsia, olet vanhana yksinäsi märissä vaipoissa eikä kukaan välitä!
Siksi suosittelen sitä, että lasten lähdettyä kotoa ollaan itsekkäitä, tehdään oma elämä ja pidetään kiinni omista valinnoista. Jos lasten parisuhde ei kestä sitä, että vanha äiti panostaa omaan parisuhteeseensa tai vaikka pariinkin suhteeseen lastensa parisuhteen sijaan, niin ei se kovin kaksisissa kantimissa ole muutenkaan.
Mikään ei takaa sitä että lapset tulevat käymään! Ihan yhtä hyvin voi olla yksinäinen vanhus jolla on lapsia mutta jotka eivät ikinä käy kylässä.
Jos lapseton elää kovin vanhaksi, ne ystävät ovat samassa jamassa eivätkä enää jaksa ja pysty kanssakäymiseen.
Jos vaikka sattuisi olemaan parikymmentä vuotta nuorempia kavereita, niin tokkopa niistä olisi sellaista apua vanhuuden päivinä, joita esim muistisairas omaisilta usein tarvitsee. Ystäväni on tahattomasti lapseton ja työskentelee virassa paikalla, johon tehdään kanteluita. Hän on kauhuissaan omasta tulevasta vanhuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että jos joku on kiintynyt lapsiinsa, häntä odottaa onneton vanhuus? Okei. Jos tuo selitys tekee sinut iloiseksi niin selitä vain rauhassa itsellesi noin.
En sanonut niin. :) Vaan että ihminen, joka haluaa 24/7 -läsnäoloa, on meistä kahdesta se joka on onneton, jos joku. Jos se tarve katoaa niin ollaan samalla viivalla. :)
Sitä suhdetta lapseen ei voi ymmärtää, jos ei sellaisia satu olemaan itsellä. Itsekkin olen melkoinen erakko muuten, mutta lapsiaan sitä silti ikävöi. Toisaalta odotan sen ikävän muuttuvan helpommin käsiteltäväksi lasten kasvaessa. Lapset tekee sitä eroa meihin vanhempiin kasvaessaan. Voin silti olla vanhuksena yksinäinen, en lasten takia, vaan oman erakkoluonteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen työtä ikäihmisten parissa, ja olen havainnut sen, että lapsia saaneen ikäihmisen yksinäisyyttä ei pysty lievittämään kukaan muu kuin ne omat lapset. Lasten perään on ikuinen ikävä, jos ne penteleet ovat saaneet töitä toiselta mantereelta, rakastuneet ulkomaalaiseen tai ihan vaikka vaan menneet töihin ja hankkineet omia lapsia niin, ettei ole tuntitolkulla aikaa ikäihmistä viihdyttää. Lapsettomat, joko tahtomattaan tai tahallisesti, ovat ehkä enemmän luoneet oman näköisiä elämiä ja vahvaa sosiaalista verkostoa harrastuksineen.
Toisaalta 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneet haluavat harmillisen usein päättää, millainen heidän vanhempiensa elämä saa olla. Eläkkeelle jääneenä ei saa tehdä oman näköistään elämää, ei saa hankkia omaa sosiaalista verkostoa jne. vaan pitää keskittyä olemaan isovanhempi, jolla on aina aikaa lapsenlapsille ja joka öisin luo ihmissuhdetta alle vuoden ikäiseen sinappikoneeseen. Jos vanhemmat ovat paikalla, ei synny mitään aitoa suhdetta, joten juuri kun luulet, että saat tehdä mitä haluat, oletkin lastesi parisuhteen ja seksielämän pelastamisen takia sidottu uudestaan lapsiperheen arkeen. Tällä kertaa et enää subjektina ja täysivaltaisena tekijänä vaan objektina, jota nuorempi polvi määräilee. Uhkana on koko ajan, että jos et hoida lapsenlapsia, olet vanhana yksinäsi märissä vaipoissa eikä kukaan välitä!
Siksi suosittelen sitä, että lasten lähdettyä kotoa ollaan itsekkäitä, tehdään oma elämä ja pidetään kiinni omista valinnoista. Jos lasten parisuhde ei kestä sitä, että vanha äiti panostaa omaan parisuhteeseensa tai vaikka pariinkin suhteeseen lastensa parisuhteen sijaan, niin ei se kovin kaksisissa kantimissa ole muutenkaan.
Minun kaltaiseni eivät sitä tee. Vanhempani ovat jo edesmenneet, mutta saivat minun osaltani elää kuten halusivat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin alahan nyt selittämään miksi olisin onneton mummona? Siis minä kellä ikää 46 vuotta ja ikävä kotia, kun lähden kerran vuodessa kavereiden kanssa bilettämään. Ja sellainen huomio. Vela ei voi olla mummo ilman lapsia vaan hän on ikäihminen. Mummous tulee lapsenlapsista.
Mummo = vanha nainen minun elinpiirissäni.
Luepa aloitus vielä jos et tajunnut. Sori että lainasi viestiä(si), mutta tajusin tuon pointtini sen avulla.
ap
Niin miksi olisin Onneton? Tiedätkö elämästäni mitään muuta kuin jonka lainasit? Voin laittaa sulle tänne oman puhelinnumeron, niin voit soittaa mulle.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä huomio!