Lue keskustelun säännöt.
Lapsien saannin jälkeen jaamme ystävän kanssa täysin erilaisen arvomaailman :(
11.12.2017 |
En tiedä mihin kirjoittaisin, enkä asiasta ole puhunut kuin omalle puolisolleni, mutta tämä on asia johonkin kaipaisin enemmän vertaistukea, neuvoja tai ylipäätään uusia näkemyksiä.
Olemme ystäväni kanssa molemmat lähes kolmekymppisiä. Saimme molemmat omat esikoisemme samana vuonna. Omani on nyt 3 vuotias, hänen 3,5 vuotias.
Ennen lapsia olimme hyvin "tiivis kaksikko", vietimme melko riehakasta elämää, meillä oli aina hauskaa ja jaoimme hyvin samanlaisen arvomaailman. Tosin ystäväni oli jo silloin melko "huoleton".
Tuntuu pahalta edes kirjottaa näin, mutta jotenkin ärsyynnyn ystäväni seurassa. Hän ei pidä sovituista asioista kiinni, kuten sovituista aikatauluista. Hän kyllä laittaa viestiä "sori ollaan myöhässä", mutta kyse ei ole mistään vartin myöhästymisestä, vaan viimeksi hän oli yli tunnin myöhässä. Hän on myös lapsensa suhteen hyvin huoleton. En halua arvostella ketään ja tiedän, että lapset oppivat eri tahtiin asioita, mutta hänen (3,5 vuotias) lapsi on edelleen vaipoissa, eikä hän edes yritä potattaa lasta. Hänen lapsi ei myöskään puhu ollenkaan, ei siis sano edes sanoja. Jos ystäväni huomaa lapsellaan olevan vaippa täysi, hän ei automaattisesti lähde heti sitä vaihtamaan. Viimeksi hämmästelin tilannetta ja lopulta vaihdoin sen hänen lapselleen itse.
Nämä on vain pieniä esimerkkejä.. en uskalla kovin tarkasti kirjoittaa :( Lisäksi epäilen, että hänen lapsensa on jollain tasolla erityislapsi. Se ei ole missään nimessä paha asia (ei, ei ei..!), mutta toivoisin, että lapsi saisi tilanteeseensa apua. Tosin en tiedä onko osa myös siitä kiinni, ettei ystäväni ehkä tee sellaisia asioita, joita ainakin itse pidän normaalina (säännöllinen päivärytmi, lapselle lukeminen jne...)
En jotenkaan pysty ystävälleni puhuun näistä asioista. Tuntuu, että olemme jotenkin erkaantuneet. Hän on edelleen se aivan ihana ystävä silloin kun ollaan kahdestaan tai puhutaan asioista, jotka ei liity lapsiin. Mutta jos asiat liittyvät lapsiin tai näemmä lasten kanssa... en nauti tapaamisista ja näkemisistä, vaan ennemminkin ärsyynnyn tai stressaannun :(
Onko teillä samanlaisia kokemuksia? :(
Kommentit (8)
Otsikossasi puhut arvomaailmasta, mutta itse aloituksessa lastenkasvatustavoista. Ystäväsi lapsi saattaa hyvinkin olla nk erityislapsi. Usein tämä todetaan vasta noin 5-vuotiaana, joskus vasta kouluiässä. Myöhästelykin voisi viitata siihen, ettei ystäväsi pääse lähtemään yhtä ripeästi kuin sinä oman lapsesi kanssa. Auttaisiko sinua, jos lapsi saisi diagnoosin? Vai onko erityislapsi sinulle syy lopettaa ystävyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos todellakin 3,5 -vuotias ei puhu eikä ole mitään hajua siisteydestä tai siisteyskasvatuksesta, niin kyllähän kyseessä on erityislapsi tai todella huonot kotiolot. Käykö ystävä lapsen kanssa neuvolassa? Kyllähän tuohon nimittäin siellä on puututtu. Oletko varma, ettei kyse ole vain siitä ettei ystävä ole kertonut lapsen diagnoosista sinulle? Jos oikeasti ei käy neuvolassa, lapsi ei saa mitään tukea ja äiti laiminlyö lastaan, on kyseessä lastensuojeluasia, mutta kannattaa nyt varmistaa tiedätkö kaikki faktat.
Jos lapsi ei sano 2v mennessä sanoja, neuvolassa huolestutaan, joten uhan varmasti 3,5v mennessä jotain on tehty sitä kautta, jos siellä käy
En todellakaan lopeta ystävyyttä vaikka ystäväni lapsi saisi diagnoosin? Olipa asiaton kysymys ;( Ystäväni käy neuvolassa, mutta usein puhuu neuvolasta negatiivisesti ja sanoo "on se kumma kun ei lapset saa kasvaa omassa tahdissaan". Hän on toki saanut lähetteen puheterapiaan lapsen kanssa, mutta sitä aikaa ei (vieläkään) ole tullut.
Lapsemme ei leiki yhdessä ja toki se minua harmittaa :( Ystäväni lapsi ei siis "osaa leikkiä". Hän juoksee ja kiljahtelee. Jos oma lapseni kysyy häneltä jotain (esim. "leikitäänkö poneilla" tms.), niin lapsi vain katsoo omaa lastani, mutta ei ehkä tunnu ymmärtävän kysymystä? Ystäväni lapsi on suloinen ja ihana, mutta mieelstäni tarvisisi jonkinlaista tukea?
Lapsessa (mielestäni) näkyy myös muita erityispiirteitä, kuten käsien "räpytteleminen" sivuille. Hän kyllä yrittää puhua paljon (siis on paljon äänessä), mutta ei tule mitään sanoja, sellaista "älämölöä" vain. Hän myös usein kävellessään nousee välillä varpailleen.
Niinkuin huomaatte.. tämä on vaikea aihe :( En uskalla tästä puhua...
- ap
Sinua siis ärsyttää että ystävä kasvattaa lapsensa eritavalla kuin sinä omasi. Haluat ettehän heräisi ja ymmärtäisi että sinun tyylisi on se oikea, niinkö?
Kuulostaa siltä, että olet vahingoniloinen, että kaverin lapsella on kehityksessä viivettä. Jos se on ihan selkeää, niin miksi teet siitä ongelman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lopeta ystävyyttä vaikka ystäväni lapsi saisi diagnoosin? Olipa asiaton kysymys ;( Ystäväni käy neuvolassa, mutta usein puhuu neuvolasta negatiivisesti ja sanoo "on se kumma kun ei lapset saa kasvaa omassa tahdissaan". Hän on toki saanut lähetteen puheterapiaan lapsen kanssa, mutta sitä aikaa ei (vieläkään) ole tullut.
Lapsemme ei leiki yhdessä ja toki se minua harmittaa :( Ystäväni lapsi ei siis "osaa leikkiä". Hän juoksee ja kiljahtelee. Jos oma lapseni kysyy häneltä jotain (esim. "leikitäänkö poneilla" tms.), niin lapsi vain katsoo omaa lastani, mutta ei ehkä tunnu ymmärtävän kysymystä? Ystäväni lapsi on suloinen ja ihana, mutta mieelstäni tarvisisi jonkinlaista tukea?
Lapsessa (mielestäni) näkyy myös muita erityispiirteitä, kuten käsien "räpytteleminen" sivuille. Hän kyllä yrittää puhua paljon (siis on paljon äänessä), mutta ei tule mitään sanoja, sellaista "älämölöä" vain. Hän myös usein kävellessään nousee välillä varpailleen.
Niinkuin huomaatte.. tämä on vaikea aihe :( En uskalla tästä puhua...
- ap
Vanhemmille on aina vaikeaa hyväksyä, että omalla lapsella olisi jotain häikkää. Varsinkin, kun on kyse esikoisesta. Tuo ystäväsi suhtautuminen neuvolaan voi johtua yksinkertaisesti siitä, että hän vielä toistaiseksi haluaa torjua kokonaan ajatuksen, että lapsella ei kaikki olisikaan kunnossa. Neuvolassa on siis jo kiinnitetty huomio asiaan ja puheterapeuttiaika tulee varmasti jossain vaiheessa. Et voi kiirehtiä ystäväsi lapsen kehitystä etkä edes edellyttää, että hänestä koskaan tulisi samantasoinen kaveri omalle lapsellesi. Aika näyttää.
Lapsi voi olla erityislapsi ja kaverillasi täysi työ hänen kanssaan. He saattavat käydä kaikenlaisissa tutkimuksissa yms. Kaverillasi voi olla vaikeaa ja vaikeaa saada lasta tiettyyn aikaan jonnekin sovittuun paikkaan. Kaikki on mahdollista. Eikä ole sinun asiasi puuttua kaverisi perheeseen.
Tuokin olisi ihan lastensuojelun tehtävä, harmi että tämänkaltaisiin asioihin ei resurssit riitä.