Lue keskustelun säännöt.
Mitenhän tämän kauppaisi kouluikäisille lapsilleen, kun olenkin kotona päivät..
11.12.2017 |
Niin, olin jo viimeviikon sairauslomalla ja juuri työterveydestä kotiutuneena jatkon kanssa. Syy: masennus.
Eivät lapset, isommat varsinkaan, sokeita ole, olenhan ollut viimeajat tod väsynyt ja iloton ym ym mutta en kuitenkaan haluaisi heille pamauttaa että kuulkaas äiti on nyt virallisesti töttörööö ja nuppilomalla.
Huokaus:(
Kommentit (2)
Sanomalla että olet stressaantunut töissä niin paljon, että tarvitset aikaa latautua taas entisellesi. En ehkä käyttäisi sanaa "nuppiloma" jos lapsesi eivät ole teinejä, jotka sellaista huumoria ymmärtävät.
Isompien lasten kanssa tämä antaa varmasti tilaisuuden puhua jaksamisesta ja siitä ettei kannata, siellä koulussakaan, ajaa itseään loppuun. Vierestä olen katsonut oman teinin kavereita, joila alkaa olla burn out jo teini-iässä, ei kaikille siis ole pahitteeksi vaikka tajuaisi jo ennen työikää että työn ja levon suhde täytyy olla sopiva.
Pienemmät lapset taas varmasti kokee ihan kivana, että olet kotona kun tulevat koulusta, vaikka vaan makailisit sohvalla ja katsoisit televisiota, katsokaa yhdessä vaikka piirrettyjä kun tulevat koulusta.
Toipumista ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi, vähän hankalaa. Mulla ei samanlaista tilannetta ihan mutta olen myöskin aika paljon kotona koska teen keikkatyötä. Joskus töitä vain pari kertaa viikossa. Kyllä mun lapset on jo sisäistänyt että vaikka äiskällä on joskus helppoa ja voi relata vaan eikä tartte lähteä mihinkään niin he ovat koululaisia joilla on omat velvotteensa eikä meidän tilannetta voi verrata. Tosin lapset kyllä tietävät että olen minäkin tehnyt aikoinaan töitä niska limassa 5 pv viikossa vain yhden kuukauden kesälomalla joten on ollut pokkaa sanoa heille että joskus on vain lähdettävä jonnekin, töihin tai kouluun vaikka ei maistuisi!