Lue keskustelun säännöt.
Käsityönä valmistettuja tuotteita ei enää arvosteta
Tyhmä käsityöläinen
07.12.2017 |
Olen aina ollut ahkera tekemään käsitöitä, lapsesta lähtien. Ompelen, neulon, virkkaan. Olen myös PYYNNÖSTÄ tehnyt ihmisille esim. asusteita: pipoja, lapasia, villasukkia, huiveja.... Minulla on aikuisia lapsia ja yksi lapsenlapsi joille olen myös neulonut, ensin heidän kanssaan keskustellen, että mitä haluavat/tarvivat. Ohjeet ovat uusimmista blogeista ja neulelehdistä ja -sivustoilta. Lanfat ovat useimmiten uutuuslankoja, laadukkaita ja siksi kalliita. Sukulaisille tekemäni työt olen antanut ilmaiseksi, tekemisen ja antamisen ilosta tarvitseville.
No, mikä tässä sitten on se ongelma? Se, että nämä ihmiset joko hukkaavat, heittävät roskiin, unohtavat käyttää tai eivät muuten vaan pidä näitä tuotteita. Esim: neuvottelin lapseni kanssa MITÄ hän haluaa että neuloisin hänen vauvalleen, eli lapsenlapselleni. Tein sitten ohjeen mukaan ja tuotteista tuli juuri sopivat ja onnistuneet (näin sovituksen itse). MUTTA kertaakaan en ole sen jälkeen nähnyt vauvan päällä k.o. vaatteita. En myöskään muita tekemiäni ole nähnyt käytettävän. Joskus olen kysynytkin, että oliko sopiva, oletko käyttänyt ollenkaan ja vastaus on: joo joo. Olen myös kuullut, että tekemiäni on "vahingossa" heitetty roskiin kun roskapussit ovat jotenkin sekaantuneet...
Nyt on mitta täysi. Viimeksi PYYNNÖSTÄ neuloin miehelle kaulurin. Nyt se meni vahingossa roskiin. Sen tekemiseen meni monta päivää koska käyn myös töissä enkä voi neuloa koko aikaa. Sekä esim. vauvalle neulotun setin teko kesti useita viikkoja. En ole niitä nähnyt käytettävän. Ja ihan viimeisimmän neulemuodin mukaisia ovat ja neuvotellen tehty onnistunut tuote.
Tekemistäni ei siis arvosteta. Johtuuko se nykyajan kertakäyttökulttuurista vai mistä? Toki ymmärrän, että jotkut tarvitsevat ne Gugguun pipot ja vaatteet mutta kun nyt siitäkään ei ole kyse. Kun muutkaan vaatteet eivät ole niitä kalliita merkkivaatteita. Teinkin tänään päätöksen, että tähän päivään loppui lapsilleni, lapsenlapsille ja sukulaisille tekeminen. Teen sitten tuotteita, jotka laitan myyntiin isolla hinnalla, ovathan ne käsityönä valmistettuja ja laadukkaista langoista tehty. Ostaa sitten joku, joka nimenomaan ne välttämättä haluaa.
Tienaaminen siis ei ole se juttu, vaan se, että tekemäni menee hukkaan. Ja kyse ei ole mistään kirppistason räpellyksistä. Senkin ymmärtäisin, jos eivät kehtaisi sitä minulle sanoa. Mutta kun itse ovat tilanneet, sovittaneet, hyväksyneet. Ja sitten niitä ei pidetä kertaakaan.
Se loppui nyt.
Kommentit (22)
Minusta on todella sääli jos oikein erikseen pyydetyt ja tilatut heitetään pois, jos niistä ei edes maksua anneta tekijälle. Kamalaa haaskausta, sekä materiaalin että tekijän ajan. Ei tosiaan kannata tuollaisille tehdä, ehkäpä ne maksavat asiakkaat osaa sitten arvostaa enemmän. Käsitöiden tekemisen taito ei ole itsestäänselvyys tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummi on kutonut mulle useammat villasukat ja ei tulis mieleenkään hävittää tai turmella niitä. Mummi omin pikku kätösin tehny ne. Kovassa käytössä ovat. Itse osaan ommella mutta en neuloa tai kutoa.
Olenkin miettinyt, että jospa se onki se oma tyhmyyteni, että olen tehnyt ne ilmaiseksi. Kun niistä ei ole joutunut mitään maksamaan, niin helpompi ne on menemään nakatakkin. Tyhmä minä, sinisilmäisyys kostetaan. Hyvää hyvyyttään ei tässä maailmassa kannata näköjään tehdä yhtään mitään kun vain maksettuja palveluja/tuotteita arvostetaan.
Henkkaa ja maukkaa vaan. Ei suomalainen ymmärrä käsityön arvoa.
Käytän kyllä. Villasukat olis ihana joululahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa jos jatkuvasti unohtuu tai menee vahingossa roskiin. Sen ymmärrän ettet välttämättä näe käytössä jos ette tapaa tosi tiheästi, ainakin meillä juuri villavaatteet (siis takit, housut yms) olivat käytössä lähinnä pidemmillä ulkoilukerroilla, eivät esim. kylässä tai kotona. Pipoja, lapasia yms. kyllä käytettiin kyläreissuillakin.
Heitän pois vasta kun ovat kuluneet puhki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kauluri voi mennä vahingossa roskiin?
Harmitta kun mummi tekee lapsille paljon, kyselee mielivärit jne., mutta nämä ei nyt kouluiässä enää oikein suostu käyttämään ainakaan neuleita/villatakkeja, "kun muillakaan ei ole". No ei ole ei kun harva tekee ja ostetaan niitä pa*koja akryylineuleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt suuritöisiä villaneuleita myös muille.
Anoppi unohti kiittää ja käly antoi koirien kuseskella päälle ja heitti sitten pesukoneeseen, jonka jälkeen kelpasi vanuneena enää koirien petivaatteeksi. 😂😂😂
Todella kummallista, että menee "vahingossa" roskiin juuri samassa perhe- tai tuttavapiirissä.
Itsekin käsitöitä tehneenä en suostuisi tekemään kenellekään mitään, edes tilaustyönä. Olen joskus neulonut jotain ja ovat sitten jääneet käyttämättä. Liian suuri vaiva tehdä jotain, joka sitten jää kaapin perälle käyttämättömänä. Teen vain itselleni tai en tee ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän paraikaa itse käsityönä tekemääni rahia, kun istun tässä sohvalla läppäri sylissä. Myös villasukat jalassani ovat käsityötä.
Kaikki eivät tykkää neuleista ja lapsilla voivat olla epäkäytännöllisiäkin. Jos asia esitetään noin, että mitä haluat minun neulovan sinulle, niin kohtelias ihminen tietysti keksii jotain, vaikkei välttämättä sellaista haluaisikaan. Ja ne jää sitten käyttämättä. Itse annan käsitöitä vain jos erikseen toivotaan, en kysy "mitä ompelen sulle". Jos hän ei sellaisesta edes välitä. "Pakkolahjat" on hankalia, jos sellaisen antaa niin pitää varautua siihen, että se laitetaan kiertoon tai unohtuu kaapinpohjalle.
Tuotteelle ei anna mitään lisäarvoa se, että se on itse tehty, jos se ei itsessään miellytä käyttäjää. En minä ainakaan käytä mitään mielestäni rumia tai epäsopivia röpellyksiä, vaikka olis kuinka käsityötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostelin kirpputoreilta noita järkyttävän halvalla. Ne olivat niin hienoja, etten raaskinut niitä juurikaan lapsella käyttää...
Minusta tässä on kysymys siitä samasta tyhmistymisestä, joka näkyy sitten kaikessa. Ei ymmärretä arvostaa tietoa eikä taitoa. Arvostetaan vain sitä, minkä hintalappu on nähty kaupassa, ja mitä voi siten verrata siihen, mitä muilla on tai ei ole. Kulutuskulttuuria. Hölmön enemmistön ihailua, joka istutetaan lasten päihin eikä se sieltä enää poistu.
Jokainen kynnelle kykenevä voisi nähdä vaivaa taistellakseen sitä vastaan. Ihailla käsityötaitoja ja oppineisuutta. Ja puhua niiden puolesta julkisesti. Sivistää itseään ja muita, jutella näistä aiheista.
Älkää antautuko. Tehkää vaikka maailman kauneimmat villasukat ja lahjoittakaa vanhainkotiin tai naapurin yksinäiselle sudelle. Tai vauvansukkia neuvolan vaatevaihtokoriin, josta se kiitollisena ne löytää, joka ymmärtää arvostaa, ja jolla ei ole sukulaisia sellaisia tekemään.
Käytän ja teen. Omat lapseni käyttää lähes pelkkää kotimaista vaatetta. Oman käsityö"harrastukseni" liikevaihto nousee ensi vuonna miljoonaan. Eli kyllä kotimaista ja käsityötä arvostetaan.
Käsityötä arvostetaan, mutta Suomessa valmistetut käsityöt ovat vanhanaikaisia ja osittain rumia. Jämälangoista kudotut ruskea-puna-siniset raitavillasukat versus valkoiset "pitsi"villasukat, ostaisin jälkimmäiset. Tekstiileissä on painatettuna rujoa puunrunkoa tai tylsää suoraa viivaa. Meiltä puuttuu luovuus, rohkeus, estetiikka ja innovatiivisuus suomalaisen käsityön alueella.
Erikoinen aloitus. Ongelma tässä on aloittajan lähipiirin välinpitämättömyys ja kiittämättömyys. Aloittaja markkinoi tätä kuitenkin koko kansakuntaa koskevana ongelmana, joka olisi juuri tuo käsin tehtyjen tuotteiden arvostuksen puute. Se ei ole aloittajan ongelma, eikä yhdenkään ihmisen vastaus tähän ketjuun aloittajaa auta.
Vierailija kirjoitti:
Käsityötä arvostetaan, mutta Suomessa valmistetut käsityöt ovat vanhanaikaisia ja osittain rumia. Jämälangoista kudotut ruskea-puna-siniset raitavillasukat versus valkoiset "pitsi"villasukat, ostaisin jälkimmäiset. Tekstiileissä on painatettuna rujoa puunrunkoa tai tylsää suoraa viivaa. Meiltä puuttuu luovuus, rohkeus, estetiikka ja innovatiivisuus suomalaisen käsityön alueella.
Ei meiltä puutu. Meiltä puuttuu rahaa perustaa yrityksiä. Suomessa nostetaan tiettyä linjaa käsityötaiteen saralla samoin kuin musiikissa. Vain tietty tyyli saa mahdollisuuden. Suomessa on todella paljon luovia ihmisiä jotka ovat jääneet vaille mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Käsityötä arvostetaan, mutta Suomessa valmistetut käsityöt ovat vanhanaikaisia ja osittain rumia. Jämälangoista kudotut ruskea-puna-siniset raitavillasukat versus valkoiset "pitsi"villasukat, ostaisin jälkimmäiset. Tekstiileissä on painatettuna rujoa puunrunkoa tai tylsää suoraa viivaa. Meiltä puuttuu luovuus, rohkeus, estetiikka ja innovatiivisuus suomalaisen käsityön alueella.
Tämä on suurin ongelma kyllä. Seuraan skeneä oman työni vuoksi ja usein ne, jotka valittavat ettei käsityön myynti kannata tai kertovat myyjäisistä, joissa ei mene yhtään tuotetta kaupaksi, ovat juuri niitä, jotka tekevät niitä "mummon kutomia" villasukkia, maalaisromanttisia rumia sisustusesineitä tai 2000-luvun vaihteeseen jämähtäneitä lastenvaatteita. Ja siihen päälle vielä se, että oletetaan tuotteiden myyvän itse itsensä. Ei brändiä, ei markkinointia.
Minä olen lähtenyt alalle aivan nollasta, senttiäkään en ole laittanut omaa rahaa kiinni (no ompelukoneet mulla toki oli valmiina kun aloitin). Yritys on alusta asti tehnyt voittoa, olen saanut hyvän palkan nostettua kuukausittain ja nyt 4v myöhemmin liikevaihto on viittävaille miljoona. Minulla on myyvä, trendikäs tuote joka viedään käsistä ja yritys on hyvin brändätty. Enkä ole ainut keittiön pöydältä aloittanut ompelija.
Neuloja itse, lapsesta asti. Opin tosi nopeasti että käsitöitä ei arvosteta. En tee muille vaikka maksaisivatkin. Akryylineuleet löytyy halvalla kaupoista, itse en moisia noloja tekeleitä käytä. Mutta makunsa kai kullakin.