Mies vaatii yhteistä aikaa, mutta on kotona ollessani vain koneella
En ihan tosissaan oikein tiedä, mitä tässä tekisi. En ole pitkään aikaan viihtynyt kotona yhtään, koska mua ei siellä odota kuin ruoanlaitto ja kotityöt. Kun tulen töistä kotiin, mies istuu pelaamassa. Mä siivoilen vähän, laitan ruoan ja pyydän miehen syömään. Miehellä on tottakai aina pelissä jotain tosi tärkeää kesken, ja siinäs on, hän sitten pelailee kunnes muistaa taas jäähtyneen ruokansa olemassaolon ja heittää sen ääntä kohti. Mä tiskaan ja siivoan jäljet ja lopulta kyllästyn yksinäni neljän seinän sisällä hengaamiseen ja lähden esim. kävelylle tai keskustaan istuskelemaan parhaan ystäväni kanssa. Pari iltaa viikossa saatan esim. tehdä käsitöitä, lukea tai katsoa telkkaria kotona, mutta muuten olen todella seurallinen tyyppi enkä sinänsä nauti yksin paikallani nysväämisestä. Pyytelen miestä toistuvasti mukaan, mutta aina löytyy joku syy siihen, ettei hän halua.
Viime aikoina hän on alkanut vaatia, että olisin enemmän kotona. Puhuttiin pitkä keskustelu, hänen mielestään en vietä tarpeeksi aikaa hänen kanssaan. Selitin, että viettäisin todella mielelläni hänen kanssaan enemmän aikaa, mutta hän ei ole oikein ollut suostuvainen tekemään mitään. Tätä mies ei allekirjoittanut lainkaan, vaan heittäytyi ihmeelliselle puolustuskannalle ja keskustelu meni turhaksi riitelyksi.
Keskustelusta on nyt viikko. Mies ei ole viikon sisällä kiinnostunut leffaillasta kotona tai elokuvissa, ulos syömään lähtemisestä, kävelylle tai lasilliselle menemisestä, mistään. Pyydän ehdottamaan jotain omaa, ei hän kuulemma keksi mitään ja hänelle on ihan ok olla kotona. En vaan ymmärrä, miksi helkkarissa mutkin pitäisi vangita tänne, kun miestä ei kodin ulkopuolella liikkuminen kiinnosta.
Kohtalotovereita?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Minulla erotuksena se, että on lapsia. Tulin töistä kotiin, mies istui koneella ja sama jatkui pitkin iltaa ja vkl:na. Ei aina tullut syömäänkään muun perheen kanssa. Joskus pyysin edes seuraksi istumaan, lopulta en jaksanut. Erottiin ja olen tyytyväinen.
Miten mies voi nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Minulla erotuksena se, että on lapsia. Tulin töistä kotiin, mies istui koneella ja sama jatkui pitkin iltaa ja vkl:na. Ei aina tullut syömäänkään muun perheen kanssa. Joskus pyysin edes seuraksi istumaan, lopulta en jaksanut. Erottiin ja olen tyytyväinen.
Miten mies voi nyt?
Tyytyväiseltä vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Minulla erotuksena se, että on lapsia. Tulin töistä kotiin, mies istui koneella ja sama jatkui pitkin iltaa ja vkl:na. Ei aina tullut syömäänkään muun perheen kanssa. Joskus pyysin edes seuraksi istumaan, lopulta en jaksanut. Erottiin ja olen tyytyväinen.
Tämä on ollut mielessä itselläkin.
Tutulta kuulostaa. Minulla erotuksena se, että on lapsia. Tulin töistä kotiin, mies istui koneella ja sama jatkui pitkin iltaa ja vkl:na. Ei aina tullut syömäänkään muun perheen kanssa. Joskus pyysin edes seuraksi istumaan, lopulta en jaksanut. Erottiin ja olen tyytyväinen.