Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu koko ajan että olen jotenkin tyhjä ihminen, en keksi mitään puhuttavaa eikä päässä liiku juurikaan ajatuksia
05.12.2017 |
Tuntuu että pitää jatkuvasti väkisin vääntää jotain juttua ja pitää jopa pakottaa itsensä ajattelemaan jotain ajatuksia, vaikka oikeasti tuntuu ettei mitään liiku päässä.
Kommentit (49)
Lapsuuteni vietin isossa perheessä mutta olin kuitenkin paljon yksin huoneessani, juttelin todella vähän vanhempieni tai sisarusteni kanssa ja välttelinkin sitä. Perheväkivaltaa oli meidän perheessä mutta minuun sitä ei koskaan kohdistunut. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, valitettavasti en osaa samaistua; mulla on mielestäni liikaakin ajatuksia. Ei siunaaman rauhaa itseltään! En mikään innokas pälättäjä kuitenkaan enimmäkseen ole.
Surullista, että teillä oli perheväkivaltaa. Ehkä joku täällä osais antaa vertaistukea? :)
Olis varmaan kamalaa jos päässä ei liikkuis mitään. Mulla taas tuntuu olevan hyvin vilkas sisäinen maailma. Siks varmaan viihdynkin hyvin yksikseni. Tykkään pohdiskella ja suunnitella jne.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, valitettavasti en osaa samaistua; mulla on mielestäni liikaakin ajatuksia. Ei siunaaman rauhaa itseltään! En mikään innokas pälättäjä kuitenkaan enimmäkseen ole.
Sama vika. Toisaalta ihan jees, kun viihdyn paljon itsekseni eikä aina tarvitse olla "yleisöä" kenelle hölpöttää. Toisaalta ihan sairaan rasittavaa, kun ne aivot ei meinaa mennä kiinni ikinä. Nukkumaan meneminen on hankalaa ja joskus esimerkiksi seksi tai muu intensiivinen tilanne. Mä niin toivoisin että olisi joku on/off -nappula päässä.
Toisinaan muuten tuo liikaa ajatteleminen hankaloittavat ihmisten kanssa olemisesta, kun toiset ei pysy aina kärryillä mun ajatusten kanssa ja toisaalta aina en jaksa enää keskustella jostain aiheesta x, jota oon just pääni sisällä kalunnut luuksi, vaikka aihe olisikin kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, valitettavasti en osaa samaistua; mulla on mielestäni liikaakin ajatuksia. Ei siunaaman rauhaa itseltään! En mikään innokas pälättäjä kuitenkaan enimmäkseen ole.
Ajatustensa rasittama täällä myös!
Olen tänään mm. ajatellut, katkeaakohan linnuilla koskaan oksa, jos liian monta pyrstöä siihen istahtaa? Mitä linnut ajattelevat linnusta, joka istui siihen viimeisenä? Miten viimeksi istuutunut oksanrikkoja puolustautuu? AAAAAArrrgh... ja tämä kaikki vain katsomalla ikkunasta ulos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, valitettavasti en osaa samaistua; mulla on mielestäni liikaakin ajatuksia. Ei siunaaman rauhaa itseltään! En mikään innokas pälättäjä kuitenkaan enimmäkseen ole.
Sama vika. Toisaalta ihan jees, kun viihdyn paljon itsekseni eikä aina tarvitse olla "yleisöä" kenelle hölpöttää. Toisaalta ihan sairaan rasittavaa, kun ne aivot ei meinaa mennä kiinni ikinä. Nukkumaan meneminen on hankalaa ja joskus esimerkiksi seksi tai muu intensiivinen tilanne. Mä niin toivoisin että olisi joku on/off -nappula päässä.
Toisinaan muuten tuo liikaa ajatteleminen hankaloittavat ihmisten kanssa olemisesta, kun toiset ei pysy aina kärryillä mun ajatusten kanssa ja toisaalta aina en jaksa enää keskustella jostain aiheesta x, jota oon just pääni sisällä kalunnut luuksi, vaikka aihe olisikin kiinnostava.
Just sama mulla! :) -Kolmonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Työ jolla on tarkoitus" on sinua varten.
Hakeudu siis puolustusvoimien ns. palvelukseen.
Siellä on tyhjäpäät murskaava enemmistö.
Saat vielä rahaakin siirtyilystä paikasta toiseen.
Miksi pakottaisit itsesi ajattelemaan jotain? Tuollainen tilahan on meditaatiossa tavoiteltava ja useimmille hankala saavuttaa. Suosittelen lukemista, hyvä keino kanavoida ja kerätellä ajatuksia.
Toki on eri juttu jos kyse on trauman aiheuttamasta henkisestä käpertymisestä ja tunnelukkojen aiheuttamasta sisäisestä mykkyydestä, itselläni on sellaisestakin kokemusta. Terapia auttaa, tai alkuun vaikka abstraktien tunnetilaa kuvaavien runojen kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea samaistua koska itse en taas jotenkin osaa olla ajattelematta. Pyörittelen kokoajaan eri ratkaisuja eri ongelmiin. Mketin paljon geopolitiikkaa ja radiotakin kuunnellessa mietin juontajille vastauksia. Mietin myös paljon vanhoja juttuja. Muistelen sekä hyviä, että pahoja juttuja. Joskus vaan haaveilen.
Puhun kyllä ihmisille aika paljon, mutta jo keskustelun aikana mietin mitä sanon seuraavaksi mahdollisesti.
Itse.en ymmärrä kuinka ihmiset eivät muka keksi puhuttavaa. Maailmassa on miljardeja asioita mistä puhua. Tapahtumista, tunteista, ihmisistä, tilanteista, ajankohtaisuuksista, ruuasta, säästä, Suomesta, kiusaamisesta, liikkumisesta ja liikkumisvälineistä jne. jne. Vähiten yritän puhua itsestäni ja eniten toisesta ja hänelle tärkeistä asioista. Monet tykkäävät puhua omista tunteistaan jotain asioita kohtaan.
Monesti kysyn ihan suoraan mistä asioista toinen on kiinnostunut. Jos hän sitten vastaa vaikka telkkusarjat, niin puhutaan sitten niistä. Jos en tiedä jotain jostain sarjasta, niin ilomielin opin uutta asiasta toisen kertomana. Olen sitten vaikka keskustelussa lähinnä kyselijän roolissa.
Itse en koe koskaan joutuvani vääntämään juttua, mutta tärkeintä keskusteluissa minusta on se, ettei siitä tule jommankumman monologia tai tenttiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, valitettavasti en osaa samaistua; mulla on mielestäni liikaakin ajatuksia. Ei siunaaman rauhaa itseltään! En mikään innokas pälättäjä kuitenkaan enimmäkseen ole.
Ajatustensa rasittama täällä myös!
Olen tänään mm. ajatellut, katkeaakohan linnuilla koskaan oksa, jos liian monta pyrstöä siihen istahtaa? Mitä linnut ajattelevat linnusta, joka istui siihen viimeisenä? Miten viimeksi istuutunut oksanrikkoja puolustautuu? AAAAAArrrgh... ja tämä kaikki vain katsomalla ikkunasta ulos!
Sama juttu. Mietin yökaudetkin kaikenlaista kun uni ei tule, ja se kyllä ahdistaakin kun olisi kauhea väsy mutta aivot ei sammu.
Mikä siinäkin on, että iho kutiaa yhtäkkiä ihan kauheasti vaikka siinä ei näy mitään, mikään ei kosketa siihen, eikä ihokaan näytä erityisen kuivalta?
Minä todellakin ihmettelen ihmisiä jotka pystyy olla ajattelmatta mitään. On ihmisiä jotka ei ole kiinnostuneita oikein mistään maailmanmenosta, vain ne omat pienet ympyrät, kotityöt ym. ei sellaisten kanssa pysty oikein keskustelemaankaan mistään. Kai ne ihmiset on niitä jotka mun mielestä tuntuu tyhmiltä ja niitä jotka "kadottavat oman elämänsä" kun saavat lapsia tai "elävät jonkun toisen kautta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä toi menee varmaan toisinpäin.
Kiitos tästä avauksesta. Se oli hyvin valaiseva. En ole oikeastaan edes tiennyt, että voi olla ajattelematta mitään. Olen vain ihmetellyt joskus miten vaikea jostain ihmisestä on nyhtää mitään ulos. Olen ajatellut, että nämä hiljaiset ovat vain niin. introvertteja, että puhuminen on vaikeaa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masennukselta jos ei ajattele mitään, sehän on aika lailla sama että mikään ei kiinnosta eikä millään lailla liikauta, kuin aivot olisi niin väsyneet.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä avauksesta. Se oli hyvin valaiseva. En ole oikeastaan edes tiennyt, että voi olla ajattelematta mitään. Olen vain ihmetellyt joskus miten vaikea jostain ihmisestä on nyhtää mitään ulos. Olen ajatellut, että nämä hiljaiset ovat vain niin. introvertteja, että puhuminen on vaikeaa ...
Introverttiys ei ole sitä, että henkilö on huono sosiaalisissa suhteissa. Introvertti ihminen väsyy kanssakäymisestä ihmisten kanssa ja tarvitsee yksinoloa palautuakseen taas remmiin. T. sosiaalinen ja tunneälykäs introvertti.
Kuulostaa ihanalta ap, minä olen niin uupunut tästä jatkuvasta ajattelemisesta ja suunnittelemisesta... mun mies on varmasti sun hengenheimolainen.
Olen samanlainen kuin ap. Vähän kuin eläimet, mä vain reagoin tilanteissa. En murehdi menneitä tai suunnittele pahemmin tulevia ja suurin osa asioista on mulle yhdentekeviä. Olen silti tyytyväinen elämääni ja mulla on puoliso ja (puheliaita) ystäviä :)
Mä olen aina ollut samanlainen. Minusta tuntuu että siksi olen poikkeuksellisen onnellinen ihminen. Joskus kun olen seurustellut, olen ihan hämmästynyt millaisia asioita ihmiset päässään pyörittelee ja kuinka paljon he ahdistuvat omista ajatuksistaan. Itse en yleensä ajattele mitään, paitsi käytännön asioita jotka pitää hoitaa. Muuten olen vaan tietoinen kaikesta, aistin, mutta en ajattele.