Tuntuu koko ajan että olen jotenkin tyhjä ihminen, en keksi mitään puhuttavaa eikä päässä liiku juurikaan ajatuksia

Mulla ei ole mitään ajatuksia tai sanottavaa sosiaalisissa tilanteissa. Muuten kyllä on ajatuksia. Mitä se tääkin sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta jos ei ajattele mitään, sehän on aika lailla sama että mikään ei kiinnosta eikä millään lailla liikauta, kuin aivot olisi niin väsyneet.

Ei mulla ainakaan ole kysymys masennuksesta, koska tosiaan olen lähes koko ajan lapsenomaisen onnellinen. Reagoin kaikkeen mitä hetkessä koen, mutta en vatvo sitä ajatuksissani. En muistele enkä suunnittele ellei tilanne vaadi. Yleensä mieleni on ihan hiljaa ja vain lepään rauhan ja hiljaisen onnellisuuden tilassa.

- 1

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä avauksesta. Se oli hyvin valaiseva. En ole oikeastaan edes tiennyt, että voi olla ajattelematta mitään. Olen vain ihmetellyt joskus miten vaikea jostain ihmisestä on nyhtää mitään ulos. Olen ajatellut, että nämä hiljaiset ovat vain niin. introvertteja, että puhuminen on vaikeaa ...

Mä olen myös introvertti eli erinomaisesti yksin viihtyvä. Eipä ole ainakaan omien ajatusten taakkaa joka piinaisi yksinäisyydessä ja tekemättömyydessä ;) 

Mutta on myös introverttejä jotka ajattelevat paljon, itse asiassa taitaa olla niin että useimmilla introverteillä sisäinen ajatusmaailma on hyvin vilkas. Joten ei tuota introversioon voi suoraan kytkeä. 

Kaltaisilleni kyllä ihmisten kanssa puhuminen on hyvin vaikeaa, ei siksi että jännittäisi tms vaan koska oikeasti ei ole mitään mitä sanoa.

- 1

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen kuin ap. Vähän kuin eläimet, mä vain reagoin tilanteissa. En murehdi menneitä tai suunnittele pahemmin tulevia ja suurin osa asioista on mulle yhdentekeviä. Olen silti tyytyväinen elämääni ja mulla on puoliso ja (puheliaita) ystäviä :)

Taidat olla nainen? Kaltaisesi mykkä mies ei puolisoa pysty saamaan. Hädin tuskin edes ystäviä.

T: Kaltaisesi mies

Lue kokonaisia kirjoja.

Joillain ihmisillä on vaan köyhempi sielu kuin toisilla. Jos tämä tyhjäkäynti ei itseäsi haittaa niin älä tee siitä ongelmaa.

Jos on liikaa tunnekuormaa tulee tollaisia sumuja ja lukkoja. Ajatelkaa että se on normaali reaktio mutta pyrkikää ratkomaan jotenkin ne ongelmat. Puhukaa juuri näin miltä tuntuu ja ihan loputtomiin vaan puhukaa ja kirjoittakaa vaikka ellei ole ketään. Kirjoittakaa tänne vaikka. Täällä on aina tyyppejä.

Jos se häiritsee, koittaisin etsiä apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta jos ei ajattele mitään, sehän on aika lailla sama että mikään ei kiinnosta eikä millään lailla liikauta, kuin aivot olisi niin väsyneet.

Ei mulla ainakaan ole kysymys masennuksesta, koska tosiaan olen lähes koko ajan lapsenomaisen onnellinen. Reagoin kaikkeen mitä hetkessä koen, mutta en vatvo sitä ajatuksissani. En muistele enkä suunnittele ellei tilanne vaadi. Yleensä mieleni on ihan hiljaa ja vain lepään rauhan ja hiljaisen onnellisuuden tilassa.

- 1

Tämä on varmaan lähellä sitä, kuinka eläimet ajattelevat. Kiehtovaa, kuin kuulisi koiran ajatukset :D.

Oletko mitannut kilpirauhasarvosi? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mitään ajatuksia tai sanottavaa sosiaalisissa tilanteissa. Muuten kyllä on ajatuksia. Mitä se tääkin sitten on?

Joo, mulla myös tämä. Avasin ketjunkin olettaen, että olisi tästä "ilmiöstä" kyse, mutta olikin vähän eri asia ap:lla?

Jospa kuitenkin saisin jakaa yhden kokemuksen, tuli tästä ketjusta mieleen. Eilen multa satuttiin töissä kysymään asiasta, josta tiedän PALJON, voisin höpötellä asiasta ummet ja lammet. Mitä vastasin? "Öö, emmä itse asiassa tiedä", enkä siinä hetkessä tiennytkään??? Aivot olivat ihan tyhjät!

Musta taas tuntuu että mulla ei oo mitään ideoita! Pitäisi ideoida nuorten kanssa tekemisistä, mukavaa syömistä. Pää lyö tyhjää. Vielä pyrin kehittämistehtäviin, mutta huono jos ei oikeasti tule ideoita. No en tiedä onko se totta mitä yks ohje sanoo että tyhmiltäkin tuntuvia ideoita pitäisi kokeilla.

Varmaan pitäisi huoltaa aivojaankin. Teen raskasta asiantuntijatyötä ja elämässä on muita huolia. Sen lisäksi vaan kirjoittelen liikaa palstalle. Pitäisi sosialiseerata, lukea ja urheilla, mikä olisi aivojen kannalta fiksumpaa.

Ihmiset, jotka ajattelevat paljon: luovat, murehtijat ja herkät. Introversio ei vaikuta asiaan. Luoville ihmisille tulee jatkuvasti ajatuksia. Murehtijat taas pylrittelevöt kauhuskenraarioita päässään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ollut samanlainen. Minusta tuntuu että siksi olen poikkeuksellisen onnellinen ihminen. Joskus kun olen seurustellut, olen ihan hämmästynyt  millaisia asioita ihmiset päässään pyörittelee ja kuinka paljon he ahdistuvat omista ajatuksistaan. Itse en yleensä ajattele mitään, paitsi käytännön asioita jotka pitää hoitaa. Muuten olen vaan tietoinen kaikesta, aistin, mutta en ajattele.

Haluaisin niin olla samanlainen kuin sinä. Itse en juuri mieti käytännön asioita joita tulisi hoitaa ja jäävätkin usein hoitamatta. Mutta muuten pääni sisällä on kokoajan käynnissä hirveä ajatusten mylläkkä. Usein aika ahdistavia ajatuksia ja kaikenlaisia salaliittoteorioita. En ole juuri ikinä ollut onnellinen ja tiedän että loputon ajatustulva on syy tähän.

Itelläkään ei ajatuksia.

Itekkään en ajattele.ei ole mitään ajateltavaa puhuttavaa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mitään ajatuksia tai sanottavaa sosiaalisissa tilanteissa. Muuten kyllä on ajatuksia. Mitä se tääkin sitten on?

Joo, mulla myös tämä. Avasin ketjunkin olettaen, että olisi tästä "ilmiöstä" kyse, mutta olikin vähän eri asia ap:lla?

Jospa kuitenkin saisin jakaa yhden kokemuksen, tuli tästä ketjusta mieleen. Eilen multa satuttiin töissä kysymään asiasta, josta tiedän PALJON, voisin höpötellä asiasta ummet ja lammet. Mitä vastasin? "Öö, emmä itse asiassa tiedä", enkä siinä hetkessä tiennytkään??? Aivot olivat ihan tyhjät!

Mulla on tätä myös tilanteissa, joissa on miettimisaikaa. Eihän sulla mikään stressi voisi olla syynä?

Itsellä on viime aikoina ollut samaa. Arvelen mielenterveyden olevan vähän sinne päin ja liittyvän siihen.

Vaikka tavallaan ilkeän hauskaa, että tilanne on juuri nyt tämä. Olisin luullut pari vuotta sitten vielä, että pääsen eteenpäin selvittyäni yhdestä sairaudesta. Ajattelin, että jälkimainingit olisivat jo menneet ja sairauden jättämä tyhjiö olisi jo täytetty. On muistikuvia ajalta, jolloin olen ollut erilainen ja se luo toivoa.

Keskustelu toi lohtua että on muitakin, vaikka toisia se ei häiritsekään tai on ollut aina kun vain muistaa.

Onko sullla vielä 2022 sama asia?

Onko sulla vielä 2022 sama ei ajatuksia asia?

Anteeksi jos tämä kysymys loukkaa, mutta paljonko on älykkyysosamääräsi tai oletko koskaan testannut sitä? Haluaisin vain tietää voisiko sillä olla jotain merkitystä tässä. Mutta ei välttämättä, olihan Buddhakin varmaan älykäs ja hän eli todella hetkessä.