Suvi Lindenin adoptiolapsella jo tarhapaikka

tuo on kyllä joku ison paikkakunnan juttu sitten. Ei tulisi näin pienellä paikkakunnalla mieleenkään alkaa hakea hoitopaikkaa lapselle 2 vuotta etukäteen.



Joka tapauksessa hyvä juttu, jos kyse on siitä, että tässäkin tapauksessa tarhapaikka on vain haettu ajoissa, eikä siitä, että lapsi aloittaa tarhassa tyyliin lokakuun alusta.



t. se yksi adoptioäiti

ja vielä kun siirsin aloitusta 5kk:lla niin sain pojan silti siihen lähitarhaan.

Ja kun muutimme, poika sai taas paikan lähimmästä päiväkodista.

Näin meillä täällä Vantaalla.

antoivat ohjeitä kysyttäessä.



Suurin asia, mikä adoptiovanhempien pitää lapselleen antaa on aika ja läsnäolo, että lapsi kiinnittyy perheeseen. Muutos on niin suuri lapselle.



Toki kaikki lapset tarvitsevat aikaa. Tällöin tarhaan meno ei ole ihan ensimmäisten kuukausien juttu.



Ovathan lapset keskimäärin tarhaankin mennessään puoli vuotta vieraskoreita, ennen kun systeemistä tulee pysyvää heidän elämässään.



Perheeseen kiinnittyminen ja perheen kasvaminen vie aikaa, sanoisin jopa enemmän kuin tuo puolivuotta.

Vein paperit puoli vuotta etukäteen, hoitopaikka kunnallinen. Meidän kunnassa satojen hoitolapsien jono. Oli pidetty isommalla virikepaikkaa, sorry vaan!



Niin ja en ole ministeri enkä muutenkaan julkkis!

Muistelen, että tuossakin perheessä tarkoitus oli, että adoptioisä jää tytön kanssa kotiin. Onko se ylipäänsä mahdollista? Lyhennettyä työviikkoa saa tehdä kuka vain alle kouluikäisen äiti/isä, jos vain työpaikassa se hyväksytään. Ehkä he päätyvät tähän isän osalta, kun äiti on ministeri, jolle ei myönnetä perhevapaita...?



Niin tai näin, niin eiköhän pääasia ole, että tyttö voi hyvin. Toivon koko sydämestäni, että niin nämä kuin muutkin adoptiovanhemmat tajuavat erityisen vastuunsa ja läsnäolonsa merkityksen lapsille etenkin alussa! Muutos on pienelle ihmiselle valtava. Päivähoito sinänsä saattaa pienen kotijakson jälkeen olla vain hyvä juttu, jos päviät on lyhyitä ja paikka hyvä.

isomman lapsen kanssa.



Ymmärrän kyllä että tarhapaikkaa hakee, koska eihän se tarkoita täyspäivähoitoa, vaan myös esimerkiksi leikkimahdollisuutta. 4,5-vuotias kun kuitenkin varmaan haluaa myös leikkiä.



Ja juu, kyllä adoptioperheet sen vastuunsa ymmärtää, kunpa yhteiskunta tajuaisi. Tuokin hoitovapaa-uudistus vaati valtavasti työtä!

Ei tosiaan muuten opi kieltäkään ja ties mitä erityisongelmia silläkin tytöllä voi olla ja tarvitsee ehkä tukea! Älkää nyt tuomitko kuitenkaan. Voihan olla ettei ole siellä hoidossa kuiin muutaman päivän viikossa tms.



Onnitteluni Suvin perheelle!!

Adoptiolapsi on aina erityislapsi. Kun lapsi on elänyt koko ikänsä laitoksessa ilman läheistä aikuista, hän tarvitsee normaalin kiintymyssuhteen muodostamiseen vanhempiensa aikaa. Ensimmäiset viikot kotona tulisi rauhoittaa vierailta kokonaan.



Tämän jälkeenkin olisi tärkeää, että vanhemmista toinen jää kotiin hoitamaan lasta.

Lapsi ei ole oppinut kiintymään keneenkään, vaan pitää kaikkia samanarvoisina. Perheeseen tullessaan lapsen pitäisi ensin tuntea olonsa turvalliseksi, ja tajuta että hän kuuluu nyt tähän perheeseen, nämä ovat isä ja äiti ja häntä ei viedä enää minnekään. Jos lapsi viedään heti päiväkotiin, on hänen vaikeaa nähdä eroa edelliseen elämää ja kiintymisestä tulee vaikeaa.



Tässä asiassa on adoptiolasta aivan turha verrata biologiseen, omassa perheessä asuvaan lapseen.

missä Suvi on ja missä lapsi on ja koska?

Ja hänen samanikäinen serkkunsahan on samassa tarhassa, eli siellä on kuitenkin joku tuttukin sitten.

Lapselle serkku on yhtä tuntematon kuin kaikki muutkin ympärillä olevat ihmiset. Hänelle ensiarvoisen tärkeää aluksi on totutella uuteen perheeseen ja tajuta, että he ovat hänen vanhempansa. Adoptiolasta ei voi verrata samanikäiseen lapseen, joka on ikänsä asunut vanhempiensa kanssa.



Mitä vanhempi lapsi on adoptoitaessa, sitä tärkeämpää on se, että vanhemmat viettävät hänen kanssaan ensi vuosina paljon aikaa.

Vierailija:

Ja hänen samanikäinen serkkunsahan on samassa tarhassa, eli siellä on kuitenkin joku tuttukin sitten.

Ai serkku korvaa tuttuudessaan äidin?

Minulla ei ole mitään päiväkotia vastaan, mutta me puhumme nyt lapsesta, joka on ollut elämänsä laitoksessa. Eikö hänellä olisi nyt oikeus olla kotona, kiintyä uusiin vanhempiinsa ja aloittaa elämänsä rauhallisesti. Se serkku voi tulla kotiin leikkimään jos on kaveripula. Ja kieltä oppii lapsi nopeasti ihan vanhempiensa kanssakin.

Miksi jumalauta pieni turvaton lapsi pitäisi heti laittaa kauheaan suoristusprässiin? Kyllä se ehtii sitten kun on perusjutut kunnossa.

Eipä ole Suvi oikein vielä sisäistänyt äidin rooliaan.

Vierailija:

Lapselle serkku on yhtä tuntematon kuin kaikki muutkin ympärillä olevat ihmiset. Hänelle ensiarvoisen tärkeää aluksi on totutella uuteen perheeseen ja tajuta, että he ovat hänen vanhempansa. Adoptiolasta ei voi verrata samanikäiseen lapseen, joka on ikänsä asunut vanhempiensa kanssa.

Mitä vanhempi lapsi on adoptoitaessa, sitä tärkeämpää on se, että vanhemmat viettävät hänen kanssaan ensi vuosina paljon aikaa.

tottakai pitää luoda siihen omaan perheeseen ja sukuun ne läheiset välit ensin, mutta eihän sitä lasta nyt heti ensimmäisellä viikolla olla sinne tarhaan viemässä

Ovatkohan ministeriltä itseltään?

Kyllä jokainen äiti on lapsensa kanssa ainakin sen ensimmäisen 9 kuukautta. Tässäkin tapauksessa se olisi ensiarvoisen tärkeää. Rahasta se ei voi olla kiinni. Lapsi ei todellakaan ole mikään näyttelyesine tai koira.

Eli lapsi on iältään " noin iso" , mutta hänet on juuri adoptoitu lastenkodista. Mitä vanhempana lapsi adoptoidaan, sitä tärkeämpäähän on, että hän saa olla vanhempien kanssa. Hänellä ei ole elämässään ollut välttämättä yhtään pysyvää hoitajaa, eikä normaalia kiintymyssuhdetta ole päässyt syntymään. Eli " noin iso lapsi" tarvitsee adoptoitaessa erityisesti tukea ja erityisesti vanhempiensa kiireetöntä aikaa. Ja se aika ei ole pari päivää tai viikkoa, puhutaan kuukausista, vuosista.

Pitäiskö ottaa lapsi töihin mukaan vai mitä häh? Siitä nousisi hirveä haloo. Kun ei voi hoitovapaallekaan jäädä. Ja jos Suvi jäisi kotiin, siitäkin nousisi hirveä haloo. " Miten muija kehtaa jäädä kotiin kun on saanut äänestäjiltä luottamustehtävän!" Kyllä ainakin täällä meillä saa hoitopaikan kun sitä tarvitsee. Ihan oikea ratkaisu Suvilta! Eikä se lapsi tosiaan tyhjästä ilmestynyt, kyllä hoitopaikkaa on varmasti haettu etukäteen!