Avioliitto ja oman tilan tarve
Te jotka olette olleet pitkään yhdessä... ja teille joille on tullut jossain kohtaa oman tilan tarve. Onko sen järjestäminen onnistunut ilman että lopulta päädytään eroon ja perheen rikkoutumiseen?
Ollaan 30-vuotiaita, yhdessä 10 vuotta, lapsia 2. Minulla on tullut iso oman tilan ja ajan tarve, en kuitenkaan halua erota.
Liekö seurausta vaativista vauvavuosista... no kuitenkin. Esim. kotona jos mahdollista hakeudun omaan rauhaan. Miehen on todella vaikea ymmärtää tätä ja hän loukkaantuu herkästi. Mies kuitenkin ottaa itsekkin omaa aikaa, vain eri tavalla.. esim lähtemällä harrastuksiin tms. Itse taas haluan vaan esim lasten mentyä nukkumaan linnottautua makkariin katsomaan omaa sarjaa tms. Olla yksin.
Miten saada kumppani ymmärtämään tämä vai onko tämä jotenkin epänormaali tunne avioliitossa? Tuntuu että moni muu sanoo että ollaan oltu 20 vuottakin yhdessä ilman että koskaan oltu erossa edes yhtä yötä. Huh huh, olenko epänormaali kun hieman ahdistaa tuollainen ajattelu?
Täysin normaalia!
Minulla on suuri oman tilan tarve. Tarvitsen aika paljonkin yksinoloaikaa ja välillä sitä on hankala järjestää. Rakastan miestäni täydestä sydämestäni, haluan jakaa elämäni hänen kanssaan jne mutta tarvitsen myös niitä yksinäisiä hetkiä, joskus kokonaisia viikonloppuja. Onneksi mieheni on ymmärtänyt kun olen selittänyt asian. Olen paras mahdollinen vaimo, jos saan säännöllisesti aikaa myös vain ja ainoastaan itselleni.