Miten tulla hyväksi anopiksi?
Sellainen minusta nyt on tulossa, haluan olla pestissäni paras.
Kommentit (8)
Älä puutu mitenkään, älä neuvo, anna täysi vapaus.
Mä en ole tainnut tehdä mitään erityistä. Miniä on yksi meidän tytöistä ja kohdellaan samoin. On kuulunut perheeseen jo 15 vuotta, oli vielä lukiolainen kun alkoi seurustelemaan poikani kanssa.
Onhan siinä vähän eroa kun pojan perheesern odotettiin lapsia verrattuna oman tyttären raskausaikaan, toki hän kääntyi enemmän oman äitinsä puolern. Vauvat olen kyllä saanut meille viikoittain parin viikon ikäisestä lähtien.
Olen aina tukena ja turvana mutta en tyrkytä mielipiteitäni
Älä sisusta lapsesi ja miniän asuntoa.
T. Anopin sisustuskrääsään kyllästynyt miniä
Olen ajatellut, että pitää kasvaa lastensa mukana, eikä pitää heitä ikuisina lapsina.
Kunnioittaa niinkuin muitakin ihmisiä. En ole osannut pitää lasteni poika/tyttöystäviä kuin omina lapsina, mutta samoin kuin muita ystäviäni olen kohdellut.
Jos sinulla on terve ja hyvä suhde aikuiseen lapseesi, niin kyllä se suhde miniään/vävyyn onnistuu luonnostaan, mikäli kyseessä on ihan normaali tapaus. Sillehän ei sitten mitään mahda, jos miniä tai vävy on ikävä.
Hyvällä suhteella tarkoitan sitä, että kohtelet lastasi tasavertaisena aikuisena, kunnioitat hänen kotia hänen kotinaan ja rakastat totta kai häntä lapsenasi.
Varmaan tulenarat asiat miniän/vävyn (erityisesti miniän) kanssa ovat heidän yhteinen koti ja aikanaan mahdolliset lapset. Nämä ovat ne taitekohdat, missä voi mennä metsään pahasti. Toisen kodissa ei saa alkaa siivoamaan tai sisustamaan oma-aloitteisesti, eikä toisen lasta/vauvaa hoitamaan/kasvattamaan pyytämättä kun vanhemmat ovat paikalla. Mikäli saat lapsenlapsia, niin on tärkeää ymmärtää että pariskunnasta on tullut äiti ja isä, omasta mummoudesta ei kannata tehdä sitä suurinta juttua ja alkaa vaatimaan oikeuksia lasta kohtaan, vaikka varmasti siihen lapseen itsekin rakastuu. Apua on hyvä tarjota, mutta pitää ymmärtää että tarjoaminen riittää. Apua antaessa tietysti pitää muistaa omakin hyvinvointi.
Tässä nyt joitain ajatuksia mitä tuli mieleen.
Anna paljon omaa tilaa, älä paapo. Jos olet järkevä ihminen jo valmiiksi, toimi samalla tavalla. Älä näe miniää uhkana, niin hänkään ei näe sinua.
Jos miniä on yhtään sitä tyyppiä, että haluaa päästä mukaan sukuun, niin yritä olla mahdollisimman ystävällinen ja kutsu miniä vaikka joskus shoppailureissulle/syömään yhdessä.
Jos sinulla on tapana soitella pojallesi paljon, olla mukana päätöksienteossa tms, niin nyt on hyvä aika antaa nuorien tehdä omia valintoja, ja välillä mokatakin.
Pääasia on varmaan juuri hyvä tsemppiasenne, ja ystävällinen vastaanotto. Jos miniä on töykeä/hiljainen, niin muista, että toista varmaan jännittää hyvin paljon. Alussa ei edes osaa olla oma itsensä, sieltä se hiljalleen tulee.
Ole ystävällinen ja kohtelias, osoita että miniä/vävy on paras mahdollinen kumppani lapsellesi. Ole kiinnostunut, älä utelias. Ja ennen kaikkea, älä usko palstan kauhuanoppikertomuksia, luonteva suhtautuminen auttaa yllättävän pitkälle.