Minulla on yhä ikävä Anttilaa!
Anttila oli sellainen rauhoittumisen paikka. Ostin sieltä aina paistinpannut, pölypussit, peitot, tyynyt, lakanat, kukkaruukut, sakset ja monet muut keittiötarvikkeet. Lisäksi tehosekoittimen ym pienkoneita. Parasta oli kuitenkin se tietynlainen pysähtyneisyys. Siitä se konkurssi tietysti johtui, mutta se oli ihanaa. Siellä oli kuin olisi palannut 1970-luvulle. Rauhallista, vanhanaikaista.
Kommentit (17)
Ei nämä Tokmannit ym korvaa Anttilaa. Lisäksi ne on lahkolaisten omistamia, joten en mielelläni käy niissä.
Sama. Anttilan ihanat postimyyntikuvastot. Ajoin niiden myymäläänkin vaikka miten pitkän matkan takaa usein.
No ei Anttilalla nyt niin väliä, mutta se Kodin 1 olisi kiva saada takaisin!!
Nykyään kaikki on äärimmilleen "tehokasta" yksi myyjä hoita tuhat asiaa (paitsi apteekissa, joka on täynnä myyjiä), kaikkialla on kaikkea ja jonottaa saa. Anttila oli ihana poikkeus.
Olin töissä Anttilan keskusvarastolla keräilijänä, kun elämässä oli todella tiukkaa. Se enemmän tai vähemmän pelasti meikäläisen masennukselta ja vararikolta.
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä Tokmannit ym korvaa Anttilaa. Lisäksi ne on lahkolaisten omistamia, joten en mielelläni käy niissä.
Tokmanni on pörssiyhtiö eli pitkälti ulkomaalaisten omistuksessa (ennemmin tai myöhemmin) koska verotus suosii että suomalaiset myyvät ja ulkomaalaiset ostavat.
Niin mullakin sekä Anttilaa että Kodin Ykköstä, nyyh. Jotain hyvin olennaista puuttuu kauppavalikoimasta, jotain mitä, muut eivät voi korvata.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kaikki on äärimmilleen "tehokasta" yksi myyjä hoita tuhat asiaa (paitsi apteekissa, joka on täynnä myyjiä), kaikkialla on kaikkea ja jonottaa saa. Anttila oli ihana poikkeus.
Paitsi että apteekissa ei ole yhtäkään myyjää.
Tykkäsin todella paljon Kivikukkaron Anttilasta ja Skanssin Anttilasta Turussa. Ihan mielettömän hyvät leffa-, peli-, lehti- ja urheiluvaatevalikoimat. Tuli käytyä harvasen viikko ostoksilla joskus v.2009-14 varsinkin. Kyllä mullakin on ikävä Anttilaa, siis sitä Anttilaa joka oli olemassa v.2014 asti, ei sitä ihan lopun aikojen konkurssipesää. En olis 4 vuotta sitten näihin aikoihin osannut aavistaa, että miten kävisi. Ehkä kyseinen liikeketju ei sitten vaan kyennyt päivittymään nykyaikaan.
Vaikka en oo asunu kohta kymmeneen vuoteen paikkakunnalla jossa oli anttilan kivijalkaliike kaipaan hirveästi! Opiskeluaikoina tuli aina asioitua anttilassa kun tarvitsi meikkejä, kodintarvikkeita tms ja sen jälkeenkin aina kun opiskelupaikkakunnalla vierailin. Nettikauppaa tuli myös selattua usein ja sitäkin on ikävä.
Anttilahan saattaa tulla takaisin. Googlettakaa.
Kävin aikoinaan ahkerasti Anttilassa, ostin sisustuskamaa ja kosmetiikkaakin, mutta ennen kaikkea leffoja.
Vierailija kirjoitti:
Anttilahan saattaa tulla takaisin. Googlettakaa.
Jos se on joku paska riisuttu versio menneen ajan loistonpäivillä, kuten se Turun Kivikukkarossa viime vuonna kahden kuukauden ajan toiminut Anttila oli, niin en kyllä sellaista kaipaa. Mutta jos Anttila palaisi takaisin menneiden aikojen valtavien leffavalikoimien kera, joissa on paljon myös vanhempia elokuvia, niin sitten. Kyllähän netissä on noita paremmat valikoimat, mutta ei niiden shoppaileminen ole yhtään niin kivaa ja mutkatonta.
Ihania lapsuusmuistoja Salon Anttilasta. Oli mukava kierrellä leluosastolla katselemassa äidin tutkaillessa vaatteita ja isän tutkaillessa Top Tenin valikoimaa. Välillä tietysti katselin äidin kanssa vaatteita itselleni. Aikuisten osastolla ihailin kaikkea satiinista, kuten satiinisia yöpaitoja ja aamutakkeja. Ajattelin aina, että isona tulisin tänne ostamaan kaikkea satiinista ja ihanaa (lapsille oli huonosti satiinia tarjolla). Top Tenissäkin aika kului, oli mukava katsella hauskannäköisiä kodinkoneita ja cd-levyjä. Ajattelin, että sitten isona ostan erikoisen värisiä kodinkoneita, kuten erikoisen leivänpaahtimen. Kaupassa katselu ja tunnelmointi osaltaan oli jo lapselle jännittävää ja hauskaa, ei siellä kiljuttu ja riehuttu tylsyyttään tai saatu itkupotkuraivareita kalliiden lelujen edessä (en tiedä, johtuiko kaupan mukavuudesta vai tuon ajan kasvatuskulttuurista). Joskus toki ostettiin jotain, mutta oli kiva esim. inspiroitua, mitä pyytäisi Joulupukilta. Kaupassa kiertelyn jälkeen oli ihana mennä virvokkeita nauttimaan Anttilan kahvioon, josta oli lapsen silmin huikeat näköalat. Oli hauska katsella alhaalla kadulla ohi kulkevia ihmisiä ja autoja. Toki pallomereenkin oli kiva päästä.
Sama täällä. Kävin Anttilassa useammin kuin muissa liikkeissä. Olen matalan tuloluokan opiskelija enkä tykkää asioida missään Stockmannilla, Sokoskin on jo vähän siinä ja siinä. Anttilassa oli aina mukavan nukkavierua ja sinne oli siksi helppo mennä. Lisäksi sai asioida rauhassa, ei tullut myyjiä tyrkyttämään palvelua.
Minullakin on ikävä. Anttila oli osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Moni Anttila oli ollut samalla paikalla lapsuudesta asti.